Franzen ei anna anteeksi häntä pieksäneelle isälleen. Oikein vai väärin?

pari luunappia antaisin anteeksi. Eli laatu ja määrä ratkaisevat.

Ei se ole "oikein vai väärin"-kysymys.

ei siinä ole mitään oikeaa tai väärää.

Jotenkin niin feikin oloinen koko tyyppi mun mielestäni.

Tekee kuten parhaalta tuntuu ja silloin se on ihan oikein.

Vaimo voisi tilittää julkisuudessa kuinka kärsi väkivaltaisesta sedästä.

Anteeksianto tulee sitten jos ja kun asia on saanut rauhan omassa mielessä. Ei siihen voi pakottaa.

joten tuskin kukaan voi sanoa, onko oikein vai väärin!!



Voimme lukea tapahtuneesta, mutta ilman että olisi kokenut samaa, tuskin voi mennä anteeksi antamista arvostelemaan..

ja asian loppuun asti käsitellyt. Hän ei ole valmis asian kanssa.

Ei tarvitse antaa anteeksi. Koen aivan helvetinmoista syyllisyyttä siitä, että olen pari kertaa tukistanut lastani. Sitä ei saisi tehdä lainkaan.

se joko onnistuu tai sit ei

ja asian loppuun asti käsitellyt. Hän ei ole valmis asian kanssa.

pohtia tuota anteeksiantoa. Kipu helpottaa kun siihen pystyy.

meidän syntimme anteeksi, kuten mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Kyllä anteeksi pystyy antamaan. Typerää marttyyriuutta tuollainen! Aikuisena pitää ottaa vastuu omista tunteistaan ja teoistaan.

Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi pahoinpitelijälleen. Toisaalta anteeksi antaminen voisi helpottaa häntä itseään, jos siihen kykenisi.



t. Perheväkivallan uhri, joka on antanut isälleen anteeksi

Siis sehän menee niin että jos pystyy antamaan anteeksi, niin se on Peterin onni ja jos ei, hän kärsii siitä itse. Eli oman itsensä vuoksi olisi suotavaa että pystyisi joskus antamaan anteeksi.

Eipä sillä, että väkivallan tekoja pitäisi mihinkään järjestykseen laittaa, mutta ihan kamalia tekosia hänen isänsä (isäpuolensa) on tehnyt.



Suosittelen kirjaa, Franzen on onnistunut hyvin kuvaamaan asiat lapsen näkökulmasta.



Tokihan näillä jutuilla markkinoi kirjaansa, mutta niinhän sen pitää ollakin. Minusta hänen ei ole pakko antaa anteeksi, jos ei siltä tunnu. En minäkään ole antanut isälleni anteeksi hänen tekojaan. Koen, etten voi antaa anteeksi sellaista, mitä ei ole pyydetty anteeksi ja ko. henkilö ei osoita tänä päivänäkään mitään katumisen merkkejä. Päinvastoin, käyttäisi väkivaltaansa vieläkin, jos antaisin mahdollisuuden. Nyt hän voi enää vain kokeilla henkistä väkivaltaa ja karkottaa minut ja lapseni entistä kauemmaksi. Miten ihmeessä hänelle voisi antaa anteeksi?



t. itsekin perheväkivallan uhri.

Kamala on Peterin lapsuus ollut, onneksi siihen on sisältynyt myös paljon rakkautta ja välittämistä. Ja onneksi hänen oma isänsä on ollut ihan kelpo mies.

Lapsen (tai naisen) pahoinpitelijälle ei tod tartte antaa anteeksi. Rot in hell, semmoset!



Eikä Franzen tosiaan ole kirjaa kirjoittanut julkisuutta saadakseen, vaan purkaakseen sisintään ja auttaakseen vastaavassa tilanteessa olevia.



Perheväkivalta on edelleen liiaksi tabu ja hyssyteltävä salaisuus.

Miksi pitäisi antaa anteeksi tai painaa villaisella? Ei tod!