kyllä lapsi ns ydinperheessä voi joskus niin huonosti ja tuntuu että vanhemmilla

suojat silmien edessä eikä näe sitä. Toisesta avauksesta (uusperheiden kiellosta) tuli mieleen että kyllä lapsi joka elää äidin ja isän kanssa myös voi voida erittäin huonosti kun taas uusperheessä tai erilaisessa perheessä (homo/bi)voi mainiosti riippuen perheen tilanteesta. Ei se todellakaan geeneistä kiinni ole.

Jos uusperhelapsi voi huonosti sanoisin että se on 100%sesti vanhempien/aikuisten vika jotka käyttäytyvät väärin ja antamalla huono olonsa näkyä teoissa ja puheissa.

Lapsi ns ydinperheessä ei todellakaan voi hyvin jos siellä ole rakkautta, jos siellä ryypätään, pahoipidellään, tullaan ja mennään ja viedään hoitoon, jos aikuinen siinä ei voi hyvin ei voi kyllä lapsikaan. En tiedä mistä se ajatus on tullut että on sinniteltävä lasten takia, se on mielestäni pahin mitä voit tehdä - elää valheessa lapsen takia ja "näyttää mallia" hänelle/heille.

Kun taas sateenkaariperheessä / uusperheessä lapset voi viihtyä mainiosti koska aikuiset voivat hyvin ja osaavat käyttäytyä.

Itsekin elään uusperheessä joo, olen niin tehnyt jo 12v ja erosta on 14v. Lapset olivat silloin 2,3 ja 5v. Uudella miehellä oli myös kaksi lasta. Ei olla KOSKAAN - sen voin luvata ja vannoa - puhuttu xistä pahaa lasten kuullen, en ole koskaan tehnyt kiusaa xälle lasten kustannuksella (esim että sovittu jotain ja muuttanut suunnitelmatyms) enkä ole koskaan sanonut lapsille syytä miksi erottiin (isä oli muiden kanssa). Toki olen ollut vihainen, surullinen mutta näyttänyt tunteitani vessassa esim potkimalla seinää, he. Lapset ovat nähneet että olen surullinenkin mutta monta vuotta olen hillinnyt itseäni heidän takia. Nyt, kun ovat jo teinejä ja vanhin jo 18v, huomaan onneksi että olen tehnyt oikein ja uhraukseni ovat kantaneet hedelmää. Lapset ovat voineet hyvin ja voivat edelleen hyvin erosta huolimatta - kunhan MUISTAA KÄYTTÄYTYÄ JA OLLA AIKUINEN jos/kun ero on tosiasia. Vaikeata se on - joo - mutta kannattaa purra yhteen.