Olen ihastunut naapurin mieheen.

varmaan myös miehelläsi

eri asia sitten on, kuka vie niitä pidemmälle, kuka ei

Kukaan ei koskaan ole ihastunut avioliiton aikana. Koskaan kukaan ei hyppää sänkyyn kenenkään toisen kanssa. Milloinkaan ei mikään suhde pääty siihen, että jompi kumpi puolisoista löytää uuden.



Jestas. Älä vain luule olevasi mitään erityistä tai erikoista. Jos annat tunteellesi vallan, sinulle voi käydä kuiten niille muillekin. Miehesi jättää sinut tai sinä jätät miehesi. Tai päädyt sänkyyn tuon naapurin miehen kanssa, kun satut joskus nauttimaan hiukan alkoholia.



Voi houkaus. Näitä tarinoita on maailma täynnä. Useimmiten nuo hölmöilyt voisi välttää kun ottaisi vastuun itsestään. Katsoisi itseään peiliin ja toteaisi että on ihastunut, että ei poikkea mitenkään muista ihmisistä ja päätyy aivan yhtä todennäköisesti pettämään kuin kaikki ne muutkin.



Lakkaa lässyttämästä, että rakastat miestäsi. Uskottelet vain itsellesi. Nyt just ja tällä sekunnilla, jos minun vihaisen kommenttini luen, sinun pitäisi pistää miehesi etusijalle. Edemmäs kuin lapset, työtä tärkeämmäksi, ulkoisia puitteita keskeisemmäksi.



Jos kuitenkin ihastus vie voiton ja päädyt vaikeuksiin, niin haluan muistuttaa, että ihmiset selviävät niistäkin. Tulet joka tapauksessa kokemaan menetyksen. Vähäisin mahdollinen on, että tuo ihastuksesi hiipuu. Suurin on se, että perheesi hajoaa, kärsit taloudellisesti ja lisäksi tämä naapurin miehenkin kanssa menee mönkään.



Jäitä hattuun!

Mä pelkään liikaa. En varmasti päädy sänkyyn miehen kanssa en selvinpäin enkä päissäni. En juo alkoholia, koska se ei sovi mulle.



Juu, varmasti olet oikeassa, että minun pitäisi nostaa mieheni tärkeysjärjestyksessä korkeammalla. Meillä on ollut vaikeaa. Ja välillä olen todella vihannutkin miestäni. Ehkä sitten vaan uskottelen, että rakastan häntä. Juuri tänä keväänä on kuitenkin päätetty yhdessä, että yritetään saada suhde kuntoon.



Ehkä maailmani jotenkin sitten romahtaa.. En tiedä miksi olen ihastunut...

Ihastuminen voi johtua aika monista asioista. Sinä tarvitset osaksesi rakkautta, ja kaiketi et ole saanut tuntea saavasi sitä mieheltäsi.



Varoitin sinua ajattelemasta, ettet päädy sänkyyn sen toisen miehen kanssa. Tai mihinkään muuhunkaan. Juuri se, ettei osaa varoa, on minusta se vaaran paikka. Kyse on juuri samasta asenteesta kuin siinä, että tasoristeykseen ajaessaan sanoo, ettei tähän aikaan kulje juna.



Mainitsemasi pelko voi kaikota aika äkkiäkin. En tosin tunne sinua, joten en tietenkään väitä vängällä mitään. Haluaisin vain tarjota ajatusta, että nyt sinun kannattaisi erityisesti pitää yhtä oman miehesi kanssa. Jokin parisuhdeviikonloppu tai yhteinen lomanpätkä (jos sellaiset teillä onnistuvat) voisi olla paikallaan.



Paasaan sinulle siksi, että itse olen hölmöillyt ja asetelma oli sama. Oli riitoja, en tuntenut saavani rakkautta ja ajattelin, että en mä ketään petä, kunhan nyt vain olen mukavan ihmisen seurassa. Ja kuinkas kävikään... Minun arvailuni mukaan olet jo oikein jonkin verran ihastunut, kun kirjoitit asiasta tänne. Olet siis esimerkiksi myöntänyt tilanteen itsellesi - onneksi. Minusta vain tilanteeseen kannattaisi nyt puuttua riittävän ripeästi. Etupäässä sinä voisit siinä voittaa.



En toisaalta tiedä mitään liitostasi, muuta kuin että vaikeuksiakin on ollut. En missään tapauksessa ole sitä mieltä, että nuoren ihmisen pitäisi jäädä loppuiäkseen esimerkiksi kiusattavaksi, yksinäisyyteen, yksin lasten kanssa tms. Jos olette jo paljon keskustelleet ja kovasti yrittäneet, eikä parannusta tule, niin ehkä se eroaminen on hyvä ratkaisu - jos sellaista olet ajatellut. Mutta siitä huolimatta olisi hienoa, jos siihen tivoliin ei sekaantuisi kolmansia tai neljänsiä osapuolia.



Ja tapahtui mitä tapahtui, mieti ainakin omaa vastuutasi. Väitän, jos mulla nyt on otsaa mitään väittää, että kun on oman vastuunsa kanssa sinut, ei syyttele itseään liikaa - etenkin jos kuitenkin tapahtuu jotakin mistä ei ole erityisen ylpeä.





T: Se sama joka äsken saarnasi isoin kirjaimin

Mun mies on ollut viimeiset 2 vuotta todella stressaantunut. Kaikki kotityöt on jäänyt mun kontolle. Kuopus on nyt 2 vuotta ja hänet olen hoitanut kokonaan itse. Mies ei kertaakaan herännyt yöllä syöttämään tms. Toki mies on opiskellut ja käynyt töissä samaan aikaan, että on rahat tähän talouteen tuonut. Mutta stressaantuessaan hän sulkeutuu itseensä ja juo. Ketään hän ei häiritse, sillä juo aina meidän nukkuessa, mutta ei hän ole jaksanut osallistua perhe-elämään. Seksiä on ollut ehkä 1krt/kk. Ei minunkaan ole juuri sitten mieli tehnyt.



Naapurilla on aina vuoroviikoin lapsi luonaan ja tuolla hiekkalaatikolla aina jutellaan. Jutellaan niin kuin oman miehenkin kanssa joskus ennen. Voihan se pelko kadota, mutta nyt haluaisin todella yrittää miehenikin kanssa, sillä hänen opiskelunsa päättyivät ja stressikin on vähentynyt. Ehkä saan läheisyyttä nyt häneltä. Palaan syksyllä itsekin töihin, joten ehkä tämä ihastus tästä laantuu. Mikä olisi suotavaa.



Ja kiitos sinulle. On mahtavaa kun tästä voi kertoa jollekin eikä tarvitse pohdiskella kaikkea omassa päässään.