Sinä joka rajaat lapsesi kaveri määrää kun leikitään sisällä

Ota huomioon, että kaikilla ei ole yhtä isoa asuntoa kuin teillä. Ota huomioon, että jonkun vanhempi saattaa tehdä etätöitä kotona ja tarvita rauhaa. Ota huomioon, että jonkun perheen erityislapsi saattaa häiriintyä ylimääräisestä metelistä. Tai vanhempi sairastaa migreeniä, jonka laukaisee liian kova meteli jne... Syyt voi olla monet.

Kyllä meillekkin nyt saa tulla miten moni vaan, kun lapsella on oma huone. Mutta aikasemmin kun asuimme 60 neliön kaksiossa (minä, mies, koira ja poika) niin kyllä sellanen 10 pojan lauma tuntui vähän turhan isolta :p

Kuopukseni on erityislapsi. Koiria on 3. ap

rajaamisenne aiheuttaa. Täälläkin usein keskustellaan siitä, että kaikkia ei oteta porukkaan mukaan. ap

naapurustossa on yksi perhe, joka rajaa lapsen kaverimäärän yhteen. Tämä on johtanut siihen, ettei kyseinen lapsi edes osaa leikkiä kuin yhden kaverin kanssa kerrallaan.

Ulkonakin jos muut pojat leikkivät keskenään isommassa porukassa ja pyytävät tätä yhtä lasta leikkiinsä mukaan, niin tämä yhden kaverin kanssa leikkimään tottunut alkaa heti hajoittamaan leikkiä ja yrittää saada porukkaa hajalle :/

Enää emme päästä kyseistä lasta meille kylään, mikäli meillä on jo muita lapsia kylässä. Tämä lapsi kun vain rikkoisi leikit ja hajoittaisi porukan.

9 v poikamme kahdella parhaimmalla kaverilla on sääntö, että vain yksi kaveri kerrallaan leikkimään. Joten nuo kaksi saattavat jättää poikani kuin nallin kalliolle lähtiessään jommalle kummalle. Ja poikani tulee sisään itku kurkussa.



Meille on aina saanut tulla vaikka kuinka moni, kunhan ovat pojan huoneessa. Sanoin tässä yks päivä, että teepä noille kavereillesi sama temppu, kun ovat molemmat tulossa meille, vedät oven toisen nenän edessä kiinni ja sanot, sori, meille saa tulla vain yksi. Näin tekikin, mutta eihän se ulosjätetty pönttö edes tajunnut sitä kettuiluksi, vaan nöyränä tyytyi asemaansa ja lähti kotiin, oli näet tottunut tuohon, että vain yksi pääsee..



Ai että sapettaa nämä vain 1 -vanhemmat....



Ja ko pojilla ei ole kyse tilanpuutteesta, kaikki asutaan 127 neliön taloissa, 6 huonetta jne

Myös minä rajoitin lasten kaverimäärää, koska silloin olisi itsellä ollut vahtimista liikaa. Itsellä kun sattuu olemaan 4 lasta 7½ vuoden sisään, niin elämää oli jo omasta takaa melkoisesti. Nyt kun lapset jo isompia (5½v-13v)on talossa välillä toistakymmentä lasta kerrallaan. Tosin kuopuksen kavereita en vielä kään ota kuin yhden yleensä kerrallaan. Kahdella isommalla on omat huoneet. Kahdella nuoremmalla yhteinen. Neliöitä 100 eli ei hirveän iso kämppä meilläkään näin isolle perheelle.

Osittain siksi, että en itsekkäästi halua kamalaa hälinää pieneen kotiini. Haluan olla rauhassa omassa kodissani. Pari, kolme kaveria hyvä määrä senkin suhteen, että leikit sujuvat silloin paremmin. Isommassa porukassa tyhmyys usein tiivistynyt ja ongelmia tullut. Isommalla porukalla saa rellestä ulkona vapaasti, kun on tilaa leikkiä.



Mutta miten kenenkin pihapiirissä. Jossain vaiheessa ongelmien ollessa pahimmillaan, kokeilin yhden kaverin sääntöä ihan sen takia, että oma lapseni ei hallinnut kaverisuhteita. "Harjoitteli" ikäänkuin yhden kanssa ja nyt sujuu jo sosiaaliset suhteet paremmin. Missään vaiheessa ei tullut sen takia tilanteita, että "en leiki sun kanssa enää, kun teille saa tulla vain yksi..."

kun lapsia on useampi leikit menee poikkeuksetta riehumiseksi. Viimeksi kun kokeiltiin lopputulos oli, oma poika istui pikkusiskon kanssa keittiössä ka kaverit riehui pojan huoneessa.

Kyllä sillä on merkitystä kun vanhemmat päästävät sisälle ainoastaan yhden kaverin.

Minä olen tyytyväinen kun tunnen lasteni kaverit.

Murkkuiässäkin sitten tietää millaisessa porukassa oma nuori liikkuu.

Mutta sille lapselle se opettaa usein tiettyä toimintatapaa kaveripiirissä. Tälläiset lapset eivät välttämättä myöhemmin ole kovin hyviä isommassa kaveripiirissä toimimiseen ja saattavat juuri jättää tylysti kavereita ulkopuolelle. Heillä leikit ja muut puuhat toimivat yleensä vain pienessä porukassa.



Meillä on tälläinen perhe 10v pojan kaverina ja kieltämättä me vanhemmat emme suhtaudu kovin positiivisesti tämän pojan kaveripiirin jaotteluun ketä mahtuu mukaan ja ketä ei. Sanomattakin on selvää että tämä kaveri ei oikein myöskään osaa toimia joukkuelajeissa. Oikeasti vanhemmat ovat osanneet kasvattaa lapsesta aikasen ärsyttävän kaverisuhteita ajatellen.

jolla viiden jätkän VILLI porukka. Pieni kämppä, lapsen huone pieni. Koko korukka ei tosiaankaan pääse kerralla, ei koskaan muuten kuin synttäreille. Jos koko lössi on pyrkimässä en päästä ketään.



On täysin luvallista ja ymmärrettävää rajoittaa sitä ketkä ja koska kotiinsa laskee.

hieno ja pätevä ja jaksava, varmaankin oikea kultamuna.



Kaikella ihmiset jaksavatkin kruunuaan kiillottaa... btw: olen aina rajoittanut sitä ketkä saavat tulla ja koska, silti lapseni EI jätä kavereita koskaan leikkien ulkopuolelle. Tosin teen niin, että jos liian iso joukko on pyrkimässä sisälle, kukaan ei pääse. EN karsi siitä porukasta, että "toi ja toi mutta et sinä..."

pojan koulukaverit toistamiseen kielloista huolimatta söivät jääkaapin tyhjäksi mm. kaikki jätskit koulun jälkeen ollessaan keskenään meillä, niin sitten tuli yhden kaverin rajoitus käyttöön.

Meidän seinänaapuri ei päästä, kuin yhden. Poikani jäi kerran ulkopuolelle.

Taas kun oma poikani leikkii kaverinsa kanssa, niin tämä naapurin poika pääsee meille kolmanneksi pyöräksi, kun en edes kostaakseni kehtaa sanoa ei, vaikka se olisi heille oikein.

Näin vielä tuon tilanteen, kun pojat yrittivät naapuriin ja ei voi muuta sanoa, että nolottaa naapurin isän puolesta.

aikuinen ei saa sanottua (laittaa vaikka lapun jääkaapinoveen) kyseiselle lapselle henkilökohtaisesti: meidän jääkaapista ei oteta mitään jollen ole erikseen antanut lupaa.

Meille saa tulla leikkimään kerralla 2 lasta. Omien 3:n lisäksi.

Onko teille tullut koskaan mieleenkään, että silloin, jos lapsia on tyrkyllä sisäleikkeihin liian monta, niin kukaan ei silloin tule? Ei tietenkään ovea vedetä yhden lapsen nenän edestä kiinni!

On aivan eri asia jos itsellä on yksi lapsi, ja toisessa perheessä lapsia on neljä!

Tässäkin asiassa aikuinen on se, joka päättää kuinka toimitaan. Ei ketään ole tarkoitus jättää leikkien ulkopuolelle.

Aikuisillakin nyt vaan on oikeus kotirauhaan.

poika 9v enkä rajoita kaverimäärää.

Meillä myös pieni vauva ja vaikka poikia olisikin sisällä useampi niin aina ovat osanneet olla rauhassa. Jos meteli alkaa yltyä, käyn sanomassa ja se vaimenee. Ei se sen kummempaa ole.



Yhtä kaveria en enää meille päästä ja syy on se, että kyseinen poika useammasta huomautuksesta huolimatta ei osaa käyttäytyä.

On väkivaltainen, lyö ja potkii ja saa raivareita. Viimeisellä kerralla oli paiskonut suutuspäissään kurasilla kengillä pitkin eteisen seinää.



Kaveripiirissä pojalla muutama koti joihin pääsee vain yksi. Monesti nämä pojat sitten jäävät ilman kaveria kun kukaan ei halua mennä kun ei pääse useampi.

Entisessä pihapiirissämme oli yhden pojan kotona sääntö että 5 pääsee ja pihalla asui 6 poikaa.

Tämä oli älyttömyyden huipentuma siltä äidiltä.

Todellakin opetti vain sen kyseisen pojan todella ärsyttäväksi. Veti aina viimeisen nenänedestä oven kiinni ja sanoi "sä et pääse". Kiristi porukassa milloin milläkin, että jos et tee näin tai noin niin et pääse.

Useampikin äiti tästä sitten puhui kun aina jonkun lapsi tuli itkien kotiin. Kyseisen pojan äidille asiasta sanottiin, mutta eipä tuo miksikään muuttunut.

Niin ja miksi pojat aina halusivat mennä kyseiseen kotiin, oli se että siellä sai rajattomasti surfata netissä ja pelata pleikalla.

En tiedä kuinka paljon teillä muilla leikitään sisällä, mutta sisäleikit on hyvin pieni osa lapsen sosiaalisesta kanssakäymisestä. On aivan turhaa ( ja todella naurettavaa ) syytellä vanhempia, jotka rajoittavat lapsivieraiden määrää, siitä, että nämä opettavat lapsiaan epäsosiaalisiksi. Ulkona, päiväkodissa, eskarissa, koulussa ja harrastuksissa ollaan porukalla.

Ja sitä paitsi. Ette te voi suojella lapsianne ikuisesti porukan ulkopuolelle jäämiseltä. Se nyt vain on realismia, että aina ei teidän kultakimpale mahdu mukaan kaikkialle. Onko se nyt niin kamalaa?! Elämä ei ole aina reilua.

Ei oteta sisään kuin se maksimi. Ja sanotaan rehellisesti syy: me vanhemmat olemme töiden jälkeen väsyneitä ja haluamme olla rauhassa. Lapset eivät ehkä vielä tajua, mutta tulevat tajuamaan.