Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa suora mielipiteenne tilanteeseeni..
21.06.2010 |
Olen 26vuotias 2-vuotiaan tytön äiti ja avomiehelläni on alkoholiongelma.
Mies ei juo päivittäin tai edes kuukausittain,mutta sen kerran kun korkki aukeaa se ei meinaa sulkeutua lainkaan ja täksi aikaa hän aina häviää totaalisesti. Hän ei vastaa puhelimeen, jättää menemättä töihin, kieltää kavereitaan joita näkee kertomasta missä on, jotta saa juoda rauhassa.
Tälle taas vastapainona ne hetket kun on kotona on hyvin rakastava, herkkä ja hyvä avomies ja isä; hoitaa kotia ja lasta moitteetta, viettää paljon aikaa lapsen ja minun kanssa.
Näitä juomisreissuja tulee aika vaihtelevasti esim viimeksi puoli vuotta sitten ja nyt taas jo 2x kuukauden aikana ja kestot ovat 3 pv -1 vko.
Haluaisin jatkaa hyvän yhteisen arkemme takia, mutta nämä juomisreissut taas tuovat mulle ahdistusta ja masennusta koko ajan että koska se seuraava kerta taas tulee ja pelkään että kun lapsemme tuosta kasvaa,niin alkaa kokea turvattomuutta ym ym.
Mitä tekisit jäisitkö vai lähtisitkö? Ja miksi päädyit vastaukseesi?
Kommentit (14)
Katuuko noita juomareissujaan vai eikö näe niissä mitään pahaa? Onko hänellä omasta mielestään alkoholiongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei näemmä hyväksy, ettei se korkki aukea koskaan. Lähellä on aina se, että se korkki jää lopullisesti auki. Joku kriisi, niin se on siinä ja vaaratilanteita sattuu. Tulipalo, kännissä ajelua ja lapsi vaarassa. Ton sortin juoppo kun sitten juo, vaikka lapsi olisi seurassa.
T:Liian monta tapausta nähnyt
Lähtisin, koska itse elin lapsuuteni alkoholismia katsellen. Isäni joi, saattoi olla useita päiviä juomassa. Joka ikinen kerta pelkäsin, että jotain on sattunut ja toisaalta pelkäsin myös sitä hetkeä kun isä tulee kotiin, huutaako äiti, tuleeko tappelu... :( Alkoholi vei minulta lapsuuden, sitä samaa en tekisi ikinä omalle lapselleni. Mihin päätökseen päädytkin, muista lapset ovat viisaita, he vaistoavat jo hyvin pienenä perheen ongelmat...
vastaanottavainen, esim AA-mahdollisuus? jos ei niin lähtisin.
vastaanottavainen, esim AA-mahdollisuus? jos ei niin lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä seurauksella että mies joi itsensä hengiltä kahdessa kuukaudessa.
En kyllä sano että teki virheen kun lähti, niin monta kertaa oli toivonut miehen omien silmien aukeamista.
Mielestäni sinulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, mies lopettaa juomisen tai sinä lähdet.
katsellut omaa miestäni, jonka juominen alkoi ap:n kuvaamalla tavalla, ja paheni vain vuosien mittaan. Aina välillä uskoin että on muuttunut, kunnes taas sitten retkahti. Nyt juominen on jo jokailtaista kaljanlipittelyä lasten mentyä nukkumaan, niin että terveys on aivan romahduspisteessä, lisäksi mies polttaa tupakkaa ja en usko että näkee 50-vuotispäiväänsä parin vuoden päästä. Lähde siis vielä kun voit, sulla on vielä koko elämä aikaa ja löydät varmasti raittiinkin miehen. Mulle se taitaa olla liian myöhäistä. Mutta itse olen valintani tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on syönyt mm. antabusta,mutta AA-kerhoon ei suostu kuulemma..
Olen itsekin ajatellut/toivonut tuota mitä eka vastaaja sanoi..
Kiitos vastauksistanne ja lisääkin saa sanoa..
Ainut kuka on uskaltanut tutuista mulle mitää sanoa on ollut äitini, jonka mielestä minun pitäisi jäädä..Nyt helpottaa kun kuulen että on muita ketkä olisi mun kannalla tässä asiassa.
Kaiken lopuksi haluan vaan lapseni parasta, eikä se mielestäni ole elämistä alkoholisti-perheessä.
Tilannetta vaikeuttaa se että olemme olleet mieheni kanssa jo 10 vuotta yhdessä,eli hän on ensi rakkauteni ja ainoa rakkauteni..Ja yhteinen omistusasunto, josta en haluisi luopua, mutta en pysty mitenkään sitä pitämään,koska olen työtön..Joutuisin muutamaa johonkin hikiseen vuokrayksiöön..
Mutta ei näin voi jatkua vaikka kuinka haluisin jatkaa..on osattava ajatella järjellä eikö tunteella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti lähtisin. Itse olen kärsinyt isäni alkoholismista koko pienen ikäni (21v.) enkä todellakaan haluaisi lapselleni tai kenellekään muulle samaa kohtaloa.
Hyviä jaksoja on, jolloin kaikki on hyvin ja pystimme viettämään tavallista perhe-elämää, mutta kun viina vei, kaikki oli yhtä helvettiä. Äitini on kestänyt tätä suhdetta isän juomisen takia saamista potkuista, rattijuopumuksista ym. huolimatta. Enkä ymmärrä miten! Rakkaus se kuulema on - joka saa tämän kaiken kestämään.
Välit isääni ovat huonot. Kotona asuessani toivoin vanhempieni eroa, sillä elo ei ollut helppoa. Nyt vanhempien luota pois muutettuani asia ei paina minua kuten ennen, mutta alitajuntaisesti mietin juoppoa isääni, kun öisin herään hikisenä, sydän jyskyttäen painajaisiini.
Ap, ymmärrän ettäkumppanin toivoo ymmärtävän ja skarppaavan jonain päivänä, mutta kaikille ei sitä valaistumista tapahdu. Mieti siis millaisen lapsuuden haluat lapsellesi tarjota, ja onko tämä elämää, jonka itsellesikin haluat.
Siksi tässä eroa mietinkin vakavasti vaikka miestäni rakastan,niin lapsen tunteet menee omien tunteiden edelle..En halua että lapsi kärsii, pelkään vaan että miten hän kärsii siitä kun ei isää enää olekaan siinä arjessa, riitänkö minä hänelle..koska en uskalla missään nimessä yhteishuoltajuutta, kun on miehellä tämä alkoholiongelma,niin en voi täysin luottaa häneen.
Tyttö on meinaa hyvinkin isin tyttö,niin tuntuu pahalta "riistää" lapselta isä..toisaalta enhän se ole minä joka juo ja joka tähän tilanteeseen on meidät saattanut..
Se on se ainut asia mikä on tähän asti mietityttänyt ja estänyt lähtemästä, että jos tyttö kärsiikin enemmän kun lähdemme pois isin luota..??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tosiasia on, että häneen ei selvästikään voi luottaa. Minä tekisin tilanteessasi niin, että keskustelisin miehen kanssa vakavasti. Lapsi hoitoon ja istutte pöydän ääreen. Kerrot että olet nyt päättänyt lähteä, et halua lapsesi joutuvan kasvamaan kodissa jossa alkoholi on ongelma. Asiat kyllä järjestyvät, asunto ja muut jutut hoituvat. Tärkeintä on, että kodin tunneilmasto on kunnossa. Se ei voi olla sitä, jos perheen toinen aikuinen kärsii tuollaisesta ongelmasta.
Itselleni on jäänyt mieleen ala-asteelta silloinen kaveri, jonka isällä oli alkoholiongelma. Olimme leirikoulussa josta sai soittaa kotiin: kaveri kuuli äidiltään että isä on taas lähtenyt ryyppäämään eikä ole näkynyt pariin päivään. Oli kyllä kaverilla paha mieli ja kyllähän se hänen elämässään näkyikin sitten aika vahvasti. Myös myöhemmällä iällä.
mies olisi tajunnut ongelmansa ja tekisi asialle jotain. sun miehen ongelma on välinpitämättömyys ja epäluotettavuus. Ethän sä voi (eikä lapsi voi) luottaa tuollaiseen mieheen ja isään joka tekee mitä haluaa. Jonkin sortin alkoholiongelma hällä myös on ja tulee vaan pahenemaan vuosien saatossa. Lähtisin väliaikaisesti, yrittäin hankkia itsenäisen elämän lapsen kanssa etten ainakaan riippuvuuden takia jäisi sitten kun asiat vielä pahemmin. Miehelle tekee hyvää tajuta että sä et ole itsestäänselvyys.