Adhd-lapseni, vilkas iloinen, nyt masentunut ja pakkoajatukset sotkee elämän
Lapseni diagnosoitiin 5-vuotiaana adhd- lapseksi. Hän täytty kaikki em. oireyhtymän kriteerit. Olemme joutuneet koville koko perhe (vanhemmat, sisarukset).Adhd-lasta on jouduttu ohjaamaan/neuvomaan/kieltämään/komentamaan päivittäin paljon enemmän, kuin ns. normaalia lasta.
Koulussa ollut paljon tilanteita, joita olemmme joutuneet selvittämään: uhmaa, sääntöjen rikkomista, kiusaamista,kiusatuksi tulemista syrjintää, palavereja ym.
Lapsellani on ollut Ritalin lääkitys 5-vuotta, josta aiheutuu sivuoirena päänsärkyä, lääkkeen loppumisen jälkeen verensokerinlaskua(ei syö lääkityksen aikana)ja aggressiivisuutta.
Tilanne on nyt se, että lapsellani on alkanut pakkoajatukset sekä itsetuhoiset ajatukset vaivaamaan päätä. Hän hokee nyt kaikkia niitä kieltoja joita hänelle on voosien aikana sanottu välillä vähemmänkin ystävällisesti.
Hän kokee olevansa huono ja paha ihminen, arvatkaa miltä tuntuu, kun 11-vuotias lapseni uhkaa tehdä itsemurhan, koska hänellä ei ole kavereita.
Samanikäisiä lapsia ja koulukavereita on naapurostossa, mutta mukaan harvoin lapseni kelpaa. Ehkä pieniksi hetkiksi silloin, jos kyydissämme pääsee uimaan tai lapsellani on joku uusi peli, karkkia tms.
Lapseni pakkoajatukset vaihtelevat, mutta usein hän ajattelee minusta äidistä pahaa: olen ruma, lihava ja hän toivoo minun kuolemaa, nämä ajatukset saavat hänet hyvin ahdistukseeni ja itkemään. Joskus on päiviä, ettei ajatukset vaivaa, kunnes alkavat taas uudestaan. Hän pelkää myös, että äiti kuolee tai joku muu perheenjäsenistä.
Onko kenekään lapsella pakkoajatuksia, oletteko saaneet apua? Onko sinulla ollut lapsena, miten selvisit niistä?
Kommentit (45)
En tiennytkään, että vielä käytetään Ritalinia. Ymmärtääkseni se vaikuttaa heti voimakkaasti, ja sen vaikutus kestää lyhyemmän aikaa. Concertakin stimuloi aluksi hieman, mutta vaikuttaa sitten tasaisemmin ja pitemmän aikaa. Lääkäri tuntui pitävän Concertaa paljon parempana. Mutta jos teille on suositeltu nopeasti stimuloivaa lääkettä, varmaan lääkäri on tiennyt, mistä puhuu. Vaikuttaa silti vähän oudolta...Lääkkeen tarkistus voisi tosiaan olla paikallaan.
Meillä Concerta-annostus oli runsaan vuoden verran 18 mg, mutta sitten sitä piti nostaa kertarysäyksellä 36:een. Koulussa oli tullut häiriöitä, vaikka lapsi on erityisluokalla. Nyt on mennyt kohtuullisen hyvin kevälukukausi.
Terapia voisi olla tarpeen lapsellesi. Meilläkin lapselle haetaan neuropsykologista terapiaa, jotta tämä selviäisi paremmin sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pakko-oireista en osaa sanoa mitään, mutta ei terapiasta ainakaan haittaa ole.
Ja sille yhdelle, joka tietää mistä puhuu: Ritalin ja Concerta EIVÄT ole amfetamiinia, vaan metyylifenidaattia.
metyylifenidaatti on ANFETAMIINI JOHDANNAINEN, että näin...
Tiedoksi 37:lle.
Ja tiedän mistä kirjoitan!
ulkopuolisena kirjoitan ja kerkesin muutaman keskustelun ap:n ja numero 8 välillä lukeakin. Itse olen hoitoalalla ja minusta numero 8 tietää asiasta valtavan paljon. Hänellä oli hyviä vinkkejä ja asiallista tietoa ja kannattaa ap vakavasti lukea kaikki vastaksket läpi. Itse en usko, että omalla koulutuksellani olisin osannut noin hyvin vastata kuin kyseinen 8. Vaikkakin adhd-lasten kanssa työskentelen silloin tällöin.
Mutta jos minulta joku neuvo, niin nyt ihmeessä yhteyttä hoitavaan lääkäriin (onko se yleislääkäri vai lastenpsykiatri?), psykologiin ja ravitsemusterapeuttiin. Lapsi kuntoon loman aikana, että on kiva aloittaa koulu puhtaalta pöydältä elokuussa.
Meillähän opettaja sanoi silloin, kun lapsella oli kamalia sivuoireita lääkkeestä.
Opettajan sanat.
* **** on ollut vähän levottomampi koulussa ja ei ei keskity. Välillä taas uppoutuu omiin ajatuksiinsa. Pitäisiköhän lääkeannosta nostaa?* Tytöllähan ei saanut juuri yöllä nukuttua, itkeskeli, ei syönyt jne jne...
Lääkkeet, kun lopetettiin alkoi NORMAALIMPI elämä. Tyttö muuttui silmissä PAREMPAAN.
Mitähän, jos olisi lääkeannosta nostettu. Enpä uskalla edes ajatella!
Mutta onneksi kädenväännön jälkeen taisi opettajatkin tajuta, että se ENSIMMÄINEN VAIHTOEHTO EI OLE LÄÄKITYS.
Luokassa on erityislapsi, joka vaatii ehkä enemmän, mutta EI ENEMMÄN MOITTEITA JA HAUKKUJA.
Tämän, kun on opettajat vissiin VIHDOIN JA VIIMEIN TAJUNNEET!:-) Kiittääkkö itseäni joka sai vääntää rautalangasta ja vähän ärähtääkkin opettajalle, vai ottiko koululääkäri vai hoitava lääkäri asian puheeksi. NIIN JA SUURI KIITOS TOKI IHANALLE LAPSELLENI, joka on kuitenkin jaksanut käydä kaiken tämän läpi. On nyt ihana iloinen tyttö!
t:28
Koulumaailmaa on jo takana. ADHD on muutenkin tuttu kuin lapsen taholta, miehelläni on myös ADHD.
Oppia olen saanut kirjoista tietenkin, mutta parhaat neuvot ja tieto on tullut hoitavalta taholta (HUS, lasten psykiatrinen poli).
Ilman heitä en olisi minäkään tiennyt miten kasvatettava jotta itsetunto säilyisi.
Toisille aiheuttaa ja toisille ei. Näin mulle sanottiin perheneuvolasta. Toiset vanhemmat olleet hyvin pettyneitä lääkkeeseen ja toiset tyytyväisiä.
Zombie on hyvä sana, sillä siltä meidän naapurin poika näytti, kun käytössä oli concerta.
Noi syömisongelmat tekee lapsesta pahannäköisen, kun lääke vie ruokahalun.
ajattelee niitä kyllästymiseen asti ja puhuu niistä ääneen aikuiselle niin paljon kuin mahdollista. Ne kadottavat "voimansa". En ole asiantuntija muuta kuin omien samantapaisten ongelmien kautta.
Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle.
Enpä osaa sinua auttaa tai neuvoa, mutta googletin muutamia sivua malliksi. Lisää löydät kirjoittamalla googleen vaikka "ADHD-vertaistuki"
www.janssen-cilag.fi/ADHD
http://www.adhd-liitto.fi/Lapsetjanuoret.htm
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/aiheet/kokemuksia_a…
Tsemppiä koko perheelle!
Oletko koskaan perehtynyt mitä lääkkeet voivat tehdä? Laukaista psykoosin ym.
Kyseessähän on amfetamiini.
Tiedän mistä puhun ja siksi lääkitys lopetettiin 6kk:n kokeilun jälkeen omalla pojalla. On nyt ilman ja pärjännyt hyvin. Kävimme homeopaatillakin apua etsimässä, tiedä sitten oliko hyötyä, mutta mikään ei estä hakemasta apua muistakin keinoista kun lääkkeistä.
ADHD lasta ei saa kieltää/ komentaa edes niin paljoa kuin tavallista lasta. Se juuri asia joka aiheuttaa itsetunnon madaltumisen ja altistaa ongelmille.
Ette ehkä ole saaneet tarpeeksi apua/ neuvoja, kuinka ADHD lasta kasvatetaan.
Kasvatustyyliä on muutettava.
ADHD lasta ei siis kielletä kuin ääritapauksissa. Kun lapsi tekee kiellettyä asiaa, ei sanota "älä tee noin" vaan ohjataan jo seuraavaan hetkeen.
Eli jos vaikka heittää palloa sisällä, sanotaan " laita pallo eteiseen ja mene ulos heittelemään". Ohjausta voidaan tehostaa kertomalla kuinka hienosti ja korkealle lapsi heittää ja sanoa, että ulkona pystyy heittämään vielä korkeammalle.
ÄLÄ ja EI sanoja käytetään mahdollisimman vähän.
ADHD lapsille tulee masennuskausia. Silloin ollaan paljon lähekkäin ja tehdään asioita yhdessä. Jos eivät mene ohi parissa viikossa niin lääkäriin.
Minusta nuo äitin haukkumiset ym eivät ole pakkoajatuksia vaan lapsi purkaa omaa pahaa oloaan vaikka kohdistaa sen äitiin. On parempi että paha olo tulee ulos kuin että hautoisi sitä sisällä.
Kuulosti tekstin perusteella siltä, että koulussa puututtu vain ikäviin asioihin. Kuinka paljon lapsi saanut tukea ja kehuja siellä? Kehuja olisi pitänyt tulla jo pienistä asioita ja usein. Ehkäpä opettaja ei tiedä tarpeeksi sairaudesta ja ei ole osannut toimia oikein.
Olen todella pahoillani, että ette ole saaneet tarpeeksi tukea ja apua.
Itselläni on vaikeasta ADHD:stä kärsivä lapsi.
Tarkoitukseni ei ole moittia teitä. Älä ota itseesi. Ottakaa yhteyttä ammattilaisiin jotta saatte tietoa kasvatuksesta. Varmasti onnistutte vielä muuttamaan kasvatuksen lasta tukevaksi.
Pakko ottaa ainakin vähän itseeni, koska vaikka lopussa sanoit, tarkoitus ei ollut moittia, niin tuolla otsikossa jo annat tuomion: tapahtunut kasvatusvirhe. Väität myös, ettei lapsellani ole pakkoajatuksia, vaan pahanolon purkamista, miten tähän päädyit?
Olen lukenut adhd-asioista paljon, olemme olleet sopeutumisvalm.kurssilla. Koulussa tiedetään lapsen tilanne ja tilanteet olivatpa ne mitä tahanasa (välien selvittelyä, kiusaamista, häiriökäytöstä) ovat lähes aina lapseni syytä. Lapseni kuulemma käsittää asioita väärin, kokee epäoikeudenmukaisuutta ihan turhaan. Pidän kuitenkin aina lapseni puolia ja keskustelujen jälkeen lapsi pahoittelee käytöstään ja pyytää teon kohteelta anteeksi. Olen usein sanonut, että jos lastani kohdellaan väärin, toivom anteeksipyyntöä myös toiselta osapuoletani. Asiat eivät voi aina mennä niin, että vain minun lapsessa on vika, vaikka usein niin onkin.
Hänelle olemme yrittäneet saada jo vuosia terapiaa..
Lapseni on itse googletellut pakkooireet ja itkenyt viime aikoina, sitä, ettei hän kestä jos nämä pakkoajatukset tulevat kestämään aikuisuuteen saakka.
En voi olla samaa mieltä kanssasi tuosta kieltämisasiasta, jos olisin, olisi tapahtunut paljon peruuttamatonta pahaa..
Joku kyseli, eikö voisi viedä jhkn hoitolaitokseen, no ei sinne niin vaan mennä, se tapahtuu pitkän prosessin (tutkimukset, kartotukset ym.) kautta.
Tukea tulee, mutta ympäristössä myös paljon niitä, ketkä vaan syyttelee huonon kasvatuksen tulosta. Perheen muut lapset (samat vanhemmat, sama kasvuympäristö) eivät oireile ja ovat tavallisia..
Kiitos kaikille vastauksista!
vai vasta sen lopetuksen jälkeen?
Juuri tuo kieltäminen sekä se, että lapsi ei ole saanut terapiaa.
Minusta ei ole kumpikaan teidän vikanne. Ette vaan ole saanut vanhempainohjausta tarpeeksi (ainakin kerran kuukaudessa pitäisi olla) ettekä terapiaa.
Koulumuoto voi olla myös väärä. Ei ole itsetunnolle hyvä asia olla koulussa aina syyllinen.
Saa sitä tietenkin suuttua jos haluaa.
Uskon, että teillä ollut hyvä kasvatustapa normaaleille lapsille.
Olemme eri mieltä joistain asioista. Se kai sallittua?
aivan tavallinen haittavaikutus pitkäaikaisessa hoidossa hiukan liian suurella annoksella on masennus ja pakko-oireet. Voi tulla myös tic-liikkeitä.
Hoito on Ritalin-annoksen pienentäminen hiukan sekä fluoksetiini-lääkkeen aloittaminen pienellä annoksella. Samoin kannattaa antaa lapselle syötäväksi banaaneja, maitotuotteita, lihaa ja suklaata, joissa on tryptofaania.
t. 8
Juuri tuo kieltäminen sekä se, että lapsi ei ole saanut terapiaa.
Minusta ei ole kumpikaan teidän vikanne. Ette vaan ole saanut vanhempainohjausta tarpeeksi (ainakin kerran kuukaudessa pitäisi olla) ettekä terapiaa.
Koulumuoto voi olla myös väärä. Ei ole itsetunnolle hyvä asia olla koulussa aina syyllinen.
Saa sitä tietenkin suuttua jos haluaa.
Uskon, että teillä ollut hyvä kasvatustapa normaaleille lapsille.
Olemme eri mieltä joistain asioista. Se kai sallittua?
Lapsi on käynyt terapia arvioinnessa ja ei olla katsottu aiheelliseksi antaa/järjestää terapiaa. Toimtaterapiassa lapsi kävi 2 vuotta. Koulun kanssa edelleen vännellään kättä ja viestitellään jatkuvasti. Olen ostanut/antanut luokan opettajalle ja avustajalle ADHD- liiton julkaisemia oppaista ja tiedotteita liittyen adhd.n.
Olemme vanhempina varmasti vuosien aikana tehneet lukuisia virheitä sekä adhd- lapsemme, että normaalilastemme kanssa. Usein asiantuntijapalavereissa on tullut kiitosta meille..mutta ilmeisesti moniammattilisen työryhmän tietämys ei ole sitten paikkaansa pitävää,koska lapsi oirelee,
Sain sen verran tuossa juteletua ja lapseni sanoi,että pakkoajatukset tulivat sen jälkeen, kun kaverit olivat katselleet pornosivuja ja puhuneet rivoja. Lapseni on herkkä, vaikka onkin ulospäin suuntautunut rasavilli. Ehkä nämä ns. normaaliksi kutsutut tavislapset kestävät katsella jo 10-> pornoa??!!
On selvää, jos aina syytetään itsearvotus siitä kärsii..en niinkään osaa sanoa, tekeekö se itsetunnolle samaa?!
Olemme etsineet tietoa Ritalin lääkkeestä ja yksi isommista lapsistamme oli juuri tuota mieltä kuin sinä..Ritalin ollut käytössä jo 5-6-vuotta.
Ajatukset tulevat sen jälkeen, kun Ritalinin vaikutus lakkaa. Nyt oireet ovat pikkusen helpottaneet, kun lapsi ei ole saanut lääkettä viikkoon.
t. aloittaja
Miksi lopetitte lääkkeen? Voisiko sen annosta vain pienentää ja aloittaa tarvittaessa oheen fluoksetiinin, joka auttaa masennukseen ja pakko-oireisiin?
t. 8
Olemme etsineet tietoa Ritalin lääkkeestä ja yksi isommista lapsistamme oli juuri tuota mieltä kuin sinä..Ritalin ollut käytössä jo 5-6-vuotta.
Ajatukset tulevat sen jälkeen, kun Ritalinin vaikutus lakkaa. Nyt oireet ovat pikkusen helpottaneet, kun lapsi ei ole saanut lääkettä viikkoon.
t. aloittaja
Kaikkien vastanneiden kirjoitukset ovat antaneet ajattelemisen aihetta.
t. aloittaja