Heräsin muutaman vuoden sumusta ja pelkään että tuli otettua väärä mies.
Pakko vuodattaa, kun en kenellekään tästä voi puhua:
Kaikessa perheenperustusvimmassa olen kai nähnyt asiat toisiksi, tai sitten mies on muuttunut parissa vuodessa. Nyt en yhtäkkiä tunne tuota henkilöä, jonka kanssa olen naimisissa. Lapsiakin on kaksi, joten lähteminenkään ei ole vaihtoehto, helppo ainakaan.
Voiko läheisyys ikinä palata, jos melkein kaikesta ollaan eri mieltä ja tärkeistä asioista ei pystytä puhumaan?
Kommentit (3)
. Puhumista kandee alkaa reenaamaan, se on kuitenkin parannettavissa.
Mutta entäs, jos mies päättää oman näkökantansa etukäteen, eikä sen jälkeen suostu keskustelemaan tai hermostuu puhumisyrityksistä "kun nämä on jo niin monta kertaa mietitty, turha puhua" - siis omassa mielessään on miettinyt.
Perheneuvolaa ehdotin, ei missään tapauksessa suostu mihinkään ulkopuoliseen apuun.
ap
Ihan rehellisesti eikä vaan millään joojoomeiningillä.
Jos vastaus vähän epävarma tai ei, niin kysy haluaisiko hän olla.
Seuraavaksi, että mitä hän olisi valmis tekemään asialle.
Kerro, että sinulle olisi todella tärkeää puhua asioista.
Joskus ulkopuolinen näkee kokonaisuuden paremmin.
Niin... Kuulostaa näin yksinkertaiselta, mutta tiedän ettei se ole...
Eri mieltä saa ja pitääkin olla joka asiasta. Puhumista kandee alkaa reenaamaan, se on kuitenkin parannettavissa.