Tajusin just kun luin tota kaunis 1-vuotias ketjua, että

näin se juuri on. Omat lapset on aina maailman kauneimpia ja suloisimpia ja ihanimpia. Muiden silmään ei lähellekään niin ihastuttavia ilmestyksiä.

Jäänkirkkaan siniset silmät, vaaleat, kihartuvat hiukset, hymy herkässä... taitaa tytöt olla 15 vuoden päästä pulassa tuon veijarin kanssa :D

Omasta mielestäni mun lapseni ovat oikeasti maailman ihanimman näköisiä, vaikka jos järjellä ajattelen niin eiväthän ne nyt mitään kaunokaisia ole. Siis tavallaan yhtä aikaa sekä tajuan että en tajua...



Esim. mun mielestäni mun poikani on maailman suloisin kun se rytistää otsaansa samalla lailla kuin isänsä. Mutta kukaan joka ei tunne ja rakasta mun miestäni ei varmaan pidä sitä elettä mitenkään erityisen kauniina.

ja ihanimpana niin kuuluu ollakin.



Oma poika on jo 10v. Pienestä pitäen ovat vieraat ihastelleet lasta, ja edelleen saa kuulla kun on niin kaunis! Arvaa onko poika raivoissaan. Tottakai lapsi on mielestäni hyvän näköinen, onhan ihan äitinsä näköinen ;) mutta vähän on hämmentävää kun edelleen kuulee kehuja.

niin että rakkaus sumentaa ja rakastettu näyttää kauniilta.



Tai sit mä olen poikkeus. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kyllä mä myös näen, että ei niistä kukaan ole mitään klassisia kaunottaria/komistuksia tai söpöliinejä.

ja ihanimpana niin kuuluu ollakin.

Oma poika on jo 10v. Pienestä pitäen ovat vieraat ihastelleet lasta, ja edelleen saa kuulla kun on niin kaunis! Arvaa onko poika raivoissaan. Tottakai lapsi on mielestäni hyvän näköinen, onhan ihan äitinsä näköinen ;) mutta vähän on hämmentävää kun edelleen kuulee kehuja.

siihen kun kaikki kilpaa kehuvat kauniiksi ja saa joka paikassa kuulla, että kuinkahan ne tytöt tulee lakoomaan poikamme edessä!:)

Poika oikeesti jo häpeää sitä, että kaikki aina kehuu:/

muta toisaalta poikalapsia harvemmin kehutaankaan jostain kumman syystä. Uskon että myös sun poikas on kaunis ja suloinen :)

ja teininkään ulkonäkö ei kuitenkaan yleensä ennusta sitä miltä näyttää aikuisena, olen ollut huomaavinani kun katsoo nykyisiä kaksvitosia, joiden kanssa on ollut samalla ala-ja yläasteella sekä lukiossa. Eli ehkä ne pojat rumistuu eikä tarvitse hävetä.

mun mielestähän tässä näkyy just se, että tyttölapsia kehutaan kauniiksi. Poikia taas kehutaan heidän taidoistaan.

Kakkosta taas ei, mutta oli jotenkin erilainen. Esikoinen oli siro ja todella suloinen vauva, luonteeltakin silloin helpohko. Kakkonen ei ollut samalla tavalla suloisen näköinen, mutta luonteeltaan taas erittäin valloittava persoona. Esikoinen pienenä tuli toimeen kenen tahansa kanssa, kakkonen vierasti mummojankin. Nykyään esikoinen "luokitellaan" erityislapseksi, kakkonen on päiväkodin mukaan "täydellinen" lapsi. Edelleen esikoista sanoisin söpömmäksi, mutta taas kakkosen luonnetta paljon mukavammaksi (kamalasta uhmasta huolimatta).



Jotenkin kuvittelen näkevän lasteni ulkonäön ja luonteen realistisesti, eikä se ole pois siltä, etteikö lapset olisi tärkeintä maailmassa minulle. Minulle ovat ihanimpia kaikista. Mutta en katsele heitä sumeiden lasien läpi, vaan katselen heitä myös ulkopuolisen silmin. Luulen, että jaksan itsekin paremmin, kun hahmotan heikkoudetkin, varsinkin omat ja jaksamisen sen mukaan.

ja se sai mut huomaamaan, että mun lapsen ulkonäköä ei kukaan koskaan kehu (ok, kauniista silmänväristä on joku joskus sanonut). Onkohan poika muiden silmiin ruma :0, vai onko mulla vaan sellaisia tuttuja, jotka ei kommentoi vauvojen ulkonäköä,,,



ap

Meillä on kaksi komeaa poikaa, joita rakastan sumeasti ja valtavan paljon. Mutta joskus hiusmallia miettiessäni ajattelen että miten olisivat edustavimman näköisiä. Aina ei kaikki malli kolahda :)



Mutta imarteluja nuokin saavat ulkopuolisilta, kuulemma niin komeat karjut että tytöt ovat helisemässä :) Ja äiti pistää päälle oman rakkautensa niin siinä sitä ollaan :)



Ja onhan niitä kunkin kulttuurin klassisia kauneuden piirteitä. Esim. siniset silmät, kihartuvat hiukset, hoikkuus, sopusuhtaiset kasvot, pitkät silmäripset, kauniit korvat jne. Näitä ihmiset katsoo. Jos poikkeaa, ei ole Suomessa ns. kaunis.

jotkut lapset ovat kauniimpia kuin omani, mutta omat ovat kaikista rakkaimmat..

vaikka ei ne mitään mallin uraa tule tekemään. Rakkautta ja realismia.

kuka kolmen kaverini lapsesta on kaunein. Ovat melkein samanikäisiä vähän yli 1-vuotiaita, ja yksi on ylivoimaisesti söpöin. Kiharat hiukset, suuret silmät, selkeät piirteet. Äitinsä ei todellakaan ole kaunein äiti! Toinen kaverini on itse nätti, mutta lapsi on sellainen hapsottavahiuksinen punanenä.

lapsena kaunis on aikuisena ihan tavis ja lapsena hieman "ruma" on sitten aikuisena kaunis..katsokaapa vaikka missien vauva/lapsuuskuvia niin eivät he ole mitenkään erikoisen kauniita olleet, päinvastoin!

saman ikäiset lapset kuin omani. Yksi näistä lapsista on todella kaunis ainakin nyt 3-vuotiaana. Lapsen äiti on kuitenkin vaatimattomimman näköinen koko porukasta. Kumma juttu.

Suomessa tosiaan joka toisella pikkulapsella on siniset silmät ja kihartuvat hiukset. Minäkin huomaan pitäväni sellaisia kauniina, jotka muistuttavat omia lapsiani.

En taas ymmärrä ollenkaan kun eräs kaverini pitää omaa lastaan todella kauniina. Mun silmiini näyttää vaan oudolta, ehkä siksi kun on aivan erinäköinen kuin minun lapseni.

omassa lapsessa on niitä oman lähisuvun piirteitä joita on eniten katsellut - ja ne kokee eniten normaaliksi. Myös puolison piirteet lapsessa näyttävät kauniilta, puolisoa katsoo paljon ja hän näyttää normaalilta - ja rakkaus sumentaa.



Niinhän se on että maailman kaunein lapsi on jokaisen äidin sylissä.

Mun mielestäni mun lapseni ovat juuri "oikean" näköisiä kun ovat tosi suomalaisen näköisiä, vaikka aikuisten osalta olen todellakin sitä mieltä että esim. italialaiset ovat keskimäärin kauniimpia kuin suomalaiset. Italialaisen näköiset vauvat näyttävät musta kuitenkn jotenkin "väärältä" (esim. "liian vanhalta ikäisekseen" kun niillä on niin pitkä ja tumma tukka), vaikka periaatteessa niillä on ihan sama kauneus kuin niillä aikuisillakin. Vauvoissa tuttuus tuntuu vetoavan.

tavallinen näyttää kauniilta?