Lue keskustelun säännöt.
Kaverit on köyhiä ja oman yhteiskuntaluokkani kanssa en viihdy, huoh.
21.06.2010 |
Onko kohtalotovereita?
Olen ammatissa, jossa vain 7% on työläistaustaisia. Jotenkin tökkii oman ammattini edustajien sellainen tausta, ettei ole ollut koskaan puute mistään ja isi on aina maksellut, mielenterveysongelmista lähipiirissä nyt puhumattakaan.
Vapaa-ajalla viihdyn siis paremmin ihmisten kanssa joiden tausta on sama kuin omani.
Ongelma on vain se, että kaverit eivät ole korkeasti koulutettuja ja ainakin silloin kun ovat lasten kans kotona tai lomautettuna tai työttömänä tai mitä nyt ikinä ongelmia matalaan koulutustasoon liittyykään, ei heillä ole rahaa tehdä mitään.
Haluaisin matkustaa yhdessä, tai vaikka shoppailla, käydä kahvilla, ihan tavallisia asioita joista olisi kiva nauttia yhdessä ystävän kanssa mutta tilanne on aika nolo kun jo kahvilassa tuntuu että rahallisesti toiselle on isokin asia, ottaako kakkupalan vai ei. Jos minä aina tarjoan, on sekin vähän outoa. Ja ulkomaanmatkojen tarjoamiseen ei minunkaan budjetti riitä...
Olenko ainoa? Mikä neuvoksi arvoisa AV-raati?
Kommentit (32)
matkustelu, veneily jne? Vähän outo yhtälö. Eikö 3v ajalta jäänyt ketään ystäviä, outoa sekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
satojen kilometrien päähän. He eivät tule kanssani torstai-iltana veneelle eivätkä la-aamupäivänä pariksi tunniksi shoppaamaan.
ap
Eli minä olin opiskeluaikanani se köyhäilijäkaveri, kun oli köyhähköt vanhemmatkin, niin en mä opiskeluaikaan mitenkään rahassa kylpenyt. Mun paras kaveri sitten alkoi samaan aikaan yrittäjäksi valmiiseen pyörivään yritykseen, ja sen tulot oli 18-vuotiaasta asti ihan kunnolliset. Eihän mulla sitten ollut varaa mihinkään ravintolapäivällisiin saati reissuihin, joten kaveri maksoi mun ruokiakin, ei sentään matkoja.
No nythän minäkin oon jo kymmenen vuotta ollut työelämässä, ja musta olis kiva joskus käydä kaverin kanssa syömässä tai matkoilla. Vaan tässä välissä kaveri on tainnut jo liiankin hyvin oppia, ettei mulla oo varaa, joten ei sillä oo enää aikaa mun kanssa tuollaisiin huvituksiin. Sille on tullut uusia ystäviä, joilla on ollut aiemmin varaa niihin juttuihin joita se haluaa tehdä.
Kurjaltahan se tuntuu, että on tullut syrjäytetyksi vain siksi, että minä halusin opiskella ja ystävä halusi peruskoulusta suoraan työelämään. Oon tuota miettinyt, että miksiköhän meidän välit on väljähtäneet, ja tuo on tullut ennenkin mieleen, että ystävällä on varmasti ollut tuon suuntaisia ajatuksia kuin ap:lla.
Ja ap:lle kysymykseksi, että oletko varma, ettei ystävilläsi ole varaa ikinä mihinkään? Vai kuvitteletko vain tuon ongelman. Sun kirjoituksesta ymmärrän, että sulla olisi kuitenkin useampiakin ystäviä, joten eipä yksi ystävä nyt ihan jatkuvasti joutuis laittamaan rahaa likoon, etenkin jos kuitenkin välillä näkisitte myös vähemmän maksavissa merkeissä.
satojen kilometrien päähän. He eivät tule kanssani torstai-iltana veneelle eivätkä la-aamupäivänä pariksi tunniksi shoppaamaan.
ap
mökkeilemässä ja ulkomailla. Välimatkaa meillä reilu 900km.
Niin... joskus elämä vain on tosi yksinäistä, ei ole kaveriseuraa kaupunkimatkalle tai kahvilaan. Niin monet kuvittelee, että toisilla on koko aika iso liuta kavereita tekemässä yhdessä kaikkea kivaa, mutta mä taas luulen että enemmänkin yksinäisyys on vallalla. Minusta kaveriseuraa on usein tosi vaikea saada, mikä oli kipeä juttu esim sinkkuvuosina. Mutta tärkeintä, oikeasti tärkeintä, on se että on edes yksi hyvä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten kuin kaikelle spontaaniudelle.
Ja kun oikein hartaasti odottaa tapaamista, aina jonkun lapsi onkin kipeä eikä voi tulla jne.
---------
Ystäviä ei ole pilvin pimein mutta kaksi aivan bestistä on jatkuvasti rutiköyhiä (pienet lapset ja pienipalkkaisia pätkätöitä välissä) ja siskoni (yksi ainoa) myös erityisen köyhä kun on lakanut opiskella vasta aikuisena ja neljä lasta ja kallis auinpaikkakunta nielee koko budjetin. Näin vain on käynyt.
Ei kun metsästämään uusia kamuja, ihmetelkööt elinikäiset ystäväni kun en kerkeä sitäkään vähää näkemään ;-)
ap
ne rajoittaa ihan oikeasti vapaa-aikaa, minkä sä kyllä ymmärrät sitten kun itselläsi on pieni lapsi tai useampia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi tietää, mikä on sellainen ala, johon ei juuri hakeudu työläistaustaiset? Ja mitä tarkoitat työläistaustalla?
Minulla on viisi nuoruudenystävää, jotka ovat kaikki edelleen hyviä ystäviäni. Kahdella meistä on korkeakoulututkinto, kahdella ammattikorkeakoulu ja yksi on saanut oppinsa työelämässä. Tulot eivät määräydy koulutuksen mukaan. Toisilla on muutenkin enemmän varallisuutta kuin toisilla. Mutta raha ei juurikaan ole vaikuttanut tekemisiimme, kyllä kaikilla sen verran on varaa että voi lähteä syömään ulos tai lenkille metsään. Tai yhdessä ulkomaanmatkalle. Riippuu ihan siitä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selittänee ajankäyttöongelmiakin
ap
selittänee ajankäyttöongelmiakin
ap
mies toimii johtajana ja minäkin asiantuntijatehtävissä ja meillä silti on aikaa ystäville, eikä ystäväpiirissä ole moista rahattomuutta, etteikö ulos pääsisi syömään, tai ulkomaille. Jopa minun siivojan hommista eläkkeelle jäänyt äitinikin reissaa meidän kanssa, ihan omilla rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävää. Minulla ei ole sellaista käsitystä että lääkärinammatti olisi mitenkään elitistinen siinä mielessä, ettei mistä tahansa yhteiskuntaluokasta voisi kouluttautua lääkäriksi. Minun näkemykseni mukaan lääkärit ovat aivan tavallisia ihmisiä. Sukulaisia ja tuttavia löytyy.
Silti täytyy myöntää, että vaikka suomessa koulutus on periaatteessa ilmaista, yhteiskuntaluokalla on vahva taipumus periytyä ja tämä suuntaus on voimistumaan päin. Lapsena minulla oli kavereita ihan tavallisista duunariperheistä, hyvin köyhistäkin oloista. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä paremmin viihtyy sellaisten ihmisten seurassa, joiden elämä on samankaltaista kuin oma. Ihmettelen siksi, kuinka et viihdy esimerkiksi vanhojen opiskelukaveriesi tai kollegojesi seurassa? Mitä yhteistä teillä oikeastaan on vanhojen ystäviesi kanssa?
aika paljon ihmiseen vaikuttaa ihan lapsuudenkoti ja sen arvot, tavat ja tottumukset arjessa. Onhan sillä eroa, onko kasvanut lapsuutensa huutolaistaustaisen talonmiehen lapsena vai ovatko vanhemmat kenties ties kuinka monennessa polvessa akateemisia. Enkä nyt väitä, että jälkimmäisessä tapauksessa esimerkiksi lapsuus olisi automaattisesti parempi, se on erilainen ja vanhempien tuttavat ovat erilaisia (voihan se professori-isä olla väkivaltainen alkoholisti ja dementoitua lapsensa ollessa teini ja äiti sairastua vaikka skitsofreniaan).
Minua kiinnostaisi tietää, mikä on sellainen ala, johon ei juuri hakeudu työläistaustaiset? Ja mitä tarkoitat työläistaustalla?
Minulla on viisi nuoruudenystävää, jotka ovat kaikki edelleen hyviä ystäviäni. Kahdella meistä on korkeakoulututkinto, kahdella ammattikorkeakoulu ja yksi on saanut oppinsa työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mies on tuleva akateeminen ja sehän sen rahan takaakin.
sovit juuri noiden hyvätuloisten työkavereidesi seuraan. Meillä taviksilla ystävyyssuhteita hoidetaan yhteisillä terassikahveilla, kesäteatterikäynneillä, kävelyretkillä, eväsretkillä rannoille ja leikkipuistoihin. Toki joskus käymme alessa shoppailemassa.
Mistä teit päätelmän arvoistani?
ap
Itse opiskelin lääkäriksi eräässä "maalaisyliopistossa", enkä oikein osaa allekirjoittaa tuota näkemystä, että olisimme lääkärit mitenkään erityisen elitististä porukkaa. Onko sinulle vain sattuneet kurjat työkaverit, vai miksei kollegoista löytyisi ystäviä? Tosin itse en ole työläistaustaisesta perheestä, mutta emme me mitään rikkaita perijöitäkään kyllä ole.
Ihmettelee eräs toinen lääkäri
niin pääsetpä sinäkin tuostakin "löysän rahan"-ongelmasta.
Me ollaan aika varakkaita ja eletään hyvinkin "leveästi" verrattuna useimpiin mun kavereihin. Vaikka jotain ravintolaillallisia on turha edes miettiä, tai onnistuuhan se tietysti mutta niin että vedetään Rossossa halvat pizzat mikä tietysti on sekin ihan kivaa mutta kun me tykättäisiin vetää kolme ruokalajia viineineen ihan hissukseen. En kyllä osaa sanoa mikä auttaisi, me ollaan sitten vaan totuteltu siihen että mekin "köyhäillään" ja tehdään sitten keskenämme niitä muita juttuja. Ja sitten tietysti retkiä meidän veneellä kaveriporukalla tms.
Tilanne ystävien suhteen on se, että asuimme kolme vuotta välillä toisella puolen suomea. Muutimme apri vuotta sitten takas ja elämä on ollut niin työsidonnaista että uusia kavereita ei oikein ole tullut. Ja lisäksi itsellä on ollut suruja, silloin ei ole aivan parhaimmillaan uusiin ihmissuhteisiin.
Yrityksen puutetta varmaan...
Kommentoijalle joka epäili ettei mulla ole suruja--- mistä ihmeestä sait sen käsityksen? Tai käsityksen että ihmissuhteet ei oisi syviä, ei siitä ole kyse vaan ihan käytännön järjestelyistä.
ap