Kaverit on köyhiä ja oman yhteiskuntaluokkani kanssa en viihdy, huoh.

Mites veneretkillä (meilläkin uusi vene) sapuskat ja viinit, siinäkin heti törmää samaan kummallisuuteen- tarjoatko sinä aina?



ap

Kyllä meidän tutuilla on varaa matkustella ja käydä ulkona syömässä vaikka ihan tavallisissa ammateissa ovat.

Yleensä kaverit kyllä sitten tuovat myös jotain pientä. T: 3

Eikö niiden sun kavereiden kanssa voi viettää aikaa ilman että siihen ajanviettoon tarvitaan rahaa? Minä ainakin tapaan ystäviäni vaikkei mulla rahaa olekaan. Ja kahvilassa voin hyvin ottaa sen teekupillisen ilman kakkua, eikä kenenkään tarvi mulle kakkua tarjota, tee riittää.



Ihan oikeasti, kyllä niitä "tavallisia asioita" on sellasiakin mihin ei tarvi paljoa pääomaa panostaa! Mene vaikka kävelylenkille ystävän kanssa.

Eikö sun kaverit harrasta mitään ilmaista? Taidenäyttelyitä, retkeilyä, lenkkeilyä, uimarannalla käymistä, torilla kiertelyä, messuilla ja yleisötapahtumissa käyntiä, ilmaisia luentoja, käsitöitä, puutarhanhoitoa, puistoilua lasten kanssa jne. Aika kulutus- ja syömispainotteiselta kuulostaa toi sun vapaa-ajan vietto kavereiden kanssa. Suakin vois virkistää kummasti rikkoa rutiineja ja tehdä jotain uutta.



Mä olen sattuneesta syystä nyt tosi vähävarainen, mut mulla ei ole tullut mieleenkään, että se rajoittais kaverisuhteita. Koulutuksesta riippumatta ihmiset yleensä kun tykkää elämän pienistä iloista kuten vaikka kirjallisuudesta tai kävelylenkistä puistoon kun sää on kaunis ja kaikki on täydessä kukassa. Jos joku tässä maailmassa EI vaadi rahaa, niin se on yhdessä ihmisten kanssa vietetty aika.

Mulla kun nimittäin on ystäväpiirissäni pilvin pimein akateemisia pienituloisia pätkätyöläisiä ja työttömiä.

(uusi työ alkaa kuukauden päästä) ja olen lähdössä kahdeksi viikoksi lomalle ja viimeksi eilen kävin ulkona syömässä. Akateeminen en ole.

Millaisia neuvoja kuvittelet saavasi?



Jos fakta on, että sinä olet varakas ja kaverit köyhiä, on tasan kolme vaihtoehtoa! Köyhät eivät rikkaiksi muutu vaikka kuinka polkisit jalkaa ja kiukkuaisit, joten näistä sitten valitset sen mieleisimmän:



1) Mälläät rahassa ja unohdat ne köyhät



2) Mälläät rahassa ja tarjoat kaiken myös niille köyhille



3) Köyhäilet kavereitten kanssa yhdessä





Kuinka usein sinä tahtoisit siellä kahviloissa/matkoilla/ravintolaillallisilla käydä, jos tästä asiasta on päässyt näin iso ongelma tulemaan?

Kuitenkin sinne matkoille, shoppaamaan ja kahvillekin olisi kivempi mennä yhdessä.



Teen juurikin noita mainitsemianne ilmaisia asioita kavereiden kans ja kaiken mikä maksaa yksin tai tarjoan kaverillekin. Vuosien varrella tarjoamiskuvio on alkanut vain tuntua jotenkin omituiselle. Ei iso ongelma vaan elämän pieni tylsyys.



Itsellä vapaa-aikaa on tosi vähän ja ainainen miettiminen kaiken tekemisen suhteen "ei-kai-tää-vaan-maksa" tympii. Ja se eniten mieltäni vaivaa, että niiden kanssa joihin työympyröissä luonnostaan tutustun en viihdy, niillä on tylsät jutut...



En hae niinkään ratkaisua (joita tuossa kivasti analysoitiin) vaan keskustelua. Kiva kuulla että joku muukin on samassa jamassa.



selvennykseksi ap

Mulla kun nimittäin on ystäväpiirissäni pilvin pimein akateemisia pienituloisia pätkätyöläisiä ja työttömiä.

Mä kyllä viihdyn, ihan vaikka sitten halvassa ruokapaikassakin tai kävelylenkillä, mikäli seura on hyvää ja on yhteinen "sävel", eli se ihminen on sillä tavoin kiva, että tahtoo lähtökohtaisesti hyvää ja osaa ajatella aivoillaan. Olkoon köyhä, rikas tai jotain siltä väliltä.



Mulle on AIVAN se ja sama mikä on kenenkin status, tausta tai tilin saldo, jos ihminen vaan on kiltti ja reilu. Minusta voi olla tosi mukavaa istua "vaan" kotonakin kahvikupin ääressä, olen sitten varmaan tosi yksinkertainen ihminen. :/ Vaikka tykkään kyllä tehdä asioita, jotka vaativat sitä rahaakin.



Pelkkää valitusta ongelmista minäkään en loputtomasti jaksa kuunnella, jossakin määrin jaksan kyllä. Elämäänhän kuuluu monia sävyjä, ja miksei surujaan saisi koskaan toiselle ihmiselle kertoa? On tää mennyt kummalliseksi nykypäivänä, olen sitä nähnyt... Sehän on ihan kamalaa jos vaan hassunhauskat asiansa saisi jakaa, ja hymyilläkin pitäisi ihan aina, koskaan ei voisi kertoa vastoinkäymisistään tai muusta.



Mut sittenhän on toki ap:n kaltaiset, jotka no... On sulla kyllä ongelma, joo-o. Jatka samaan malliin kyllä sä selkään taputtelijoita löydät. KUN sitten joskus kohtaat vastoinkäymisiä ja surua SINÄKIN, he katoavat valon nopeudella ympäriltäsi, koska perustuiko se ihmissuhde aitoon välittämiseen??? Mieti sitä.



Mulla ei tällä hetkellä ole rahakasaa jossa kylpeä (ehkei ole koskaan) ja jos joku sen takia seuraani välttää, niin siitä vaan. Minä en menetä siinä yhtään mitään, se taitaa olla toistepäin. Mulla on kuitenkin sydäntä ja järkeä, ja koskaan en kivalle ihmiselle ole tahallani ilkeä.

vaan samat kaverit? Etkö sä ole onnistunut saamaan edes yhtä kivaa mut varakasta kaveria jonka kanssa tehdä kalliimpia juttuja? Ei kaveripiirin kuuluis olla muuttumaton vuositolkulla, ja uusia kavereita täytyy aktiivisesti hankkia kun elämäntilanne muuttuu, ja muutenkin. Eikä se tarkoita että vanhat kaverit unohtuis, vaan sillä tavalla estetään se ettei noille kaverisuhteille aseteta epärealistisia odotuksia ja toiveita.



Mä en nyt keksi yhtään syytä, miksi sä et vaan vois tutustella välistä muihinkin ihmisiin? Veneily ja matkustelu sekä viiniharrastus on nykyään niin yleistä, että on tosi ihmeellistä jos et niistä piireistä löydä yhtään kivaa tyyppilä.