Lue keskustelun säännöt.
"auttavat" sukulaiset
12.04.2010 |
Yleensä kai valitetaan, että ei ole tukiverkkoa apuna, mutta mitäs kun se tukiverkko on "vääränlaista"?
Minulla on lapsettomat siskot, jotka tulevat enemmän kuin mielellään, mutta kun se "apu" on niin toivotonta!
Nytkin olin flunssassa ja sisko tunkemalla tunki hätiin. Nyt on kämppä sitten myllätty kaappeja myöten ylösalaisin, lapset univelkaisia ja sokerihumalassa ja kaikki yhtä kaaosta. Tämä kolmessa päivässä.
Mitään ei voi laittaa paikalleen, lelut riivitään kaapeista ja jopa viisi säkkiä kirpparille lajiteltua myytävää on pengottu olkkarin lattialle, pihalla sama sekasorto, ruoka on ollut ihan mitä sattuu (jääkaapissa oli valmista kunnon ruokaa) ja minua suoraan sanottuna itkettää.
Meillä on myös hyvä MLL-hoitaja saatavilla, mutta siskot kyttäävät mustasukkaisesti sekuntikellon kanssa, kuka saa miten paljon "laatuaikaa" lasten kanssa ja pillastuvat pienimmästäkin.
Kommentit (16)
on vähän saman tapainen tilanne siltä osin, että "apua" olisi tarjolla, mutta en koe siitä olevan meille mitään hyötyä. Vanhempani asuvat aika lähellä, heillä on aikaa ja tarjoavat apuaan. Toki heistä onkin apua, kun ottavat esikoista luokseen hoitoon toisinaan (ehkä kerran kuussa päivän tai puolikkaan, ottaisivat useamminkin), tästä olen iloinen. Muunlaista apua en heiltä halua, ovat välillä kotiimmekin tulossa "auttamaan", mutta silloin istuvat vain ja katsovat lasten leikkimistä, ulkoilevat ehkä muutaman minuutin esikoisen kanssa jos pyydän, että saisin jotain rauhassa tehdä (kun ovat siis itse tällaista apua tyrkyttäneet, en muuten pyytäisikään...). Mutta ilmestyvät aina paikalle sellaisissa vaatteissa, ettei kunnon ulkoilu edes onnistu. Sitten töröttävät sohvalla ja minulle tulee tunne, että pitää laittaa edes kahvia tai jotain ja seurustella heidän kanssaan. Monesti ovat ihan tielläkin, kun yritän saada jotain tehtyä. On siis ok, jos tulevat kyläilemään, mutta kun kerran "apua" tarjoavat, niin odottaisin sen olevan toisenlaista. Sitten ihmettelevät, kun en ota apuaan vastaan. Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hitto märise, jos olet ollut itse kotona ja kykenevä antamaan ohjeita.
Siskon (on siis isosisko) mielestä olen lapsellinen ja nipo, hän on omasta mielestään lapsistakin mukavampi ja kivampi ja rennompi.
punkan pohjalla. Siksi kai minä siskon mielestä apua tarvitsinkin. Minä siis en häntä pyytänyt, hän tunki.
Tiesi että olin tullut kipeäksi, koska minun piti mennä toisen sukulaisen luo kylään, mutta peruin.
Minä en siis pyytänyt yhtään ketään tänne, enkä kertonut hänelle mitään...
kohteliaasti, että häntä ei kaivata? Meillä mies siis lasten kanssa pihatöissä, kun tämä sisko pyyhältää paikalle ja ottaa saman tien komennon.
Tunkeako täti väkivalloin portista takaisin sinne mistä tulikin, vai miten saa tajuamaan, että häntä ei haluta??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä aika nössö (anteeksi vaan),jos porukat tunkemalla tunkee teille etkä saa heitä pysymään oven ulkopuolella. Nyt ryhdistäydy äläkä anna siskojen talloa teidän perhettä ja tapojanne maankoloon!
suoraan ja jämäkästi, että ei kiitos, emme tarvitse nyt apuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei selkeä ohjeistus, ei vihjailut, ei mikään.
Ja juu, olen nössö 40 asteen kuumeessa. Ajattelin , että kun selkeästi miljoonaan kertaan on kerrottu talon säännöt, tällä kertaa niitä tottelisi, mutta ei.
Ja haulikon ja sähköaidanko kanssa kotiaan pitää ruveta vartioimaan?? Mikä ihme tällaisiin ihmisiin tepsii?
ap
kohteliaasti, että häntä ei kaivata? Meillä mies siis lasten kanssa pihatöissä, kun tämä sisko pyyhältää paikalle ja ottaa saman tien komennon.
Tunkeako täti väkivalloin portista takaisin sinne mistä tulikin, vai miten saa tajuamaan, että häntä ei haluta??
ap
kun tulee ,siivoaa sensijaan että leikkisi tai vain seurustelisi lasten kanssa. Inhottavaa sanoa ja toisaalta inhotttavaa kun vieras ihminen tekee ihan mitä tahtoo meillä. Minä olen tehnyt niin että kehun kun anoppi on lasten kanssa,lapset tykkää tietty kun mummoa harvoin näkee,mutta siivoamisesta en anna mitään kehuja,korkeintaan sanon ettei olisi tarvinnut. JA kyse ei ole siitä että meillä olisi erikoisen sotkuista, anoppi on vain semmoinen ihminen ettei häntä kiinnosta mikään muu kuin siivoaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset vaan on sellaisia, että heille pitää sanoa pahasti, ennekuin he tajuavat että toinen on tosissaan :-(
Siis ok, mun mielestä on ihan merkityksetöntä, että lapset välillä syö sokeria ja muutenkin mitä sattuu. Kyllä ne siitä selviää, jos normaalioloiss asiat on kunnossa, kuten teillä varmasti on. Tästä siis turha stressata. Ja univelankin ne saavat nukuttua kyllä.
Se, että kämppä on sekaisin, on tietysti toipilaalle ärsyttävää. Mutta etkö voi todeta auttajille, että hei, homma on vielä kesken, voisitteko te kerätä nuo lelut takaisin paikoilleen ja noi kirpparisäkit uudestaan kasaan. Soita perään, jos ehtivät jo lähteä. Sano, että olet vielä liian kipeä siivoamaan jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sit kuitenkin auttamisvierailiusta on enemmän haittaa kuin hyötyä
Minun appivanhemmat ovat aina niin mielellään tulossa "auttamaan". Ja usein tämä apu tarjotaan näin "Hei me olemme täällä teidän pihalla, (asumme siis kerrostalossa) voidaanko tulla käymään." Eli ei siis minkäänlaista varoitusta että voisi laittaa paikkoja kuntoon eikä heitä nyt oikein voi kieltääkään tulemasta jos ovat jo alaovella. Eli mukamas soitetaan etukäteen että ovat tulossa ja siitä kestää minuutti ja ovat ovella. =0)
Anoppi muistaa aina ovella kiekaista oikein kuuluvasti että vauva varmasti herää jos tämä on sattunut vaikka päiväunille heidän vierailunsa ajaksi...
Viimeksikin kun he tulivat vierailulle ja olin imettämässä vauvaamme kuului ovelta niin suuri huokaisu "Voih" kun vauvamme ei ollut asennossa valmiina viihdyttämään heitä...
Sitten loppujen lopuksi apu tosiaan on sitä että istutaan sohvalla pällistelemässä vauvan tekemisiä ja minun pitäisi olla kahvia tarjoilemassa. Kahvileivästä vielä sen verran että jos sotä satun tarjoamaan niin se on tietenkin hirveän epäterveellistä ja jos sitä ei ole niin sekään ei ole hyvä. Tehnyt pari kertaa mieli iskäe anopille banaani kouraan ja sanoa että "sinähän et varmaankaan halua tätä kahvileipää kun tämä on niin epäterveellistä." =0)
ja sit kuitenkin auttamisvierailiusta on enemmän haittaa kuin hyötyä
Minun appivanhemmat ovat aina niin mielellään tulossa "auttamaan". Ja usein tämä apu tarjotaan näin "Hei me olemme täällä teidän pihalla, (asumme siis kerrostalossa) voidaanko tulla käymään." Eli ei siis minkäänlaista varoitusta että voisi laittaa paikkoja kuntoon eikä heitä nyt oikein voi kieltääkään tulemasta jos ovat jo alaovella. Eli mukamas soitetaan etukäteen että ovat tulossa ja siitä kestää minuutti ja ovat ovella. =0)
Anoppi muistaa aina ovella kiekaista oikein kuuluvasti että vauva varmasti herää jos tämä on sattunut vaikka päiväunille heidän vierailunsa ajaksi...
Viimeksikin kun he tulivat vierailulle ja olin imettämässä vauvaamme kuului ovelta niin suuri huokaisu "Voih" kun vauvamme ei ollut asennossa valmiina viihdyttämään heitä...
Sitten loppujen lopuksi apu tosiaan on sitä että istutaan sohvalla pällistelemässä vauvan tekemisiä ja minun pitäisi olla kahvia tarjoilemassa. Kahvileivästä vielä sen verran että jos sotä satun tarjoamaan niin se on tietenkin hirveän epäterveellistä ja jos sitä ei ole niin sekään ei ole hyvä. Tehnyt pari kertaa mieli iskäe anopille banaani kouraan ja sanoa että "sinähän et varmaankaan halua tätä kahvileipää kun tämä on niin epäterveellistä." =0)
anna mummelille banaani ja sano että kelpaisiko tämä. Aivan ystävällisesti ja viattomasti. Suosittelen kokeilemaan. Kun olet ystävällisellä ja viattomalla asenteella mukana jutussa ei sulle periaatteessa voida suuttuakaan! KAnnattaa tosiaan välillä laittaa jollain tavalla kampoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sit kuitenkin auttamisvierailiusta on enemmän haittaa kuin hyötyä
Minun appivanhemmat ovat aina niin mielellään tulossa "auttamaan". Ja usein tämä apu tarjotaan näin "Hei me olemme täällä teidän pihalla, (asumme siis kerrostalossa) voidaanko tulla käymään." Eli ei siis minkäänlaista varoitusta että voisi laittaa paikkoja kuntoon eikä heitä nyt oikein voi kieltääkään tulemasta jos ovat jo alaovella. Eli mukamas soitetaan etukäteen että ovat tulossa ja siitä kestää minuutti ja ovat ovella. =0)
Anoppi muistaa aina ovella kiekaista oikein kuuluvasti että vauva varmasti herää jos tämä on sattunut vaikka päiväunille heidän vierailunsa ajaksi...
Viimeksikin kun he tulivat vierailulle ja olin imettämässä vauvaamme kuului ovelta niin suuri huokaisu "Voih" kun vauvamme ei ollut asennossa valmiina viihdyttämään heitä...
Sitten loppujen lopuksi apu tosiaan on sitä että istutaan sohvalla pällistelemässä vauvan tekemisiä ja minun pitäisi olla kahvia tarjoilemassa. Kahvileivästä vielä sen verran että jos sotä satun tarjoamaan niin se on tietenkin hirveän epäterveellistä ja jos sitä ei ole niin sekään ei ole hyvä. Tehnyt pari kertaa mieli iskäe anopille banaani kouraan ja sanoa että "sinähän et varmaankaan halua tätä kahvileipää kun tämä on niin epäterveellistä." =0)
anna mummelille banaani ja sano että kelpaisiko tämä. Aivan ystävällisesti ja viattomasti. Suosittelen kokeilemaan. Kun olet ystävällisellä ja viattomalla asenteella mukana jutussa ei sulle periaatteessa voida suuttuakaan! KAnnattaa tosiaan välillä laittaa jollain tavalla kampoihin.
ja sit kuitenkin auttamisvierailiusta on enemmän haittaa kuin hyötyä
Minun appivanhemmat ovat aina niin mielellään tulossa "auttamaan". Ja usein tämä apu tarjotaan näin "Hei me olemme täällä teidän pihalla, (asumme siis kerrostalossa) voidaanko tulla käymään." Eli ei siis minkäänlaista varoitusta että voisi laittaa paikkoja kuntoon eikä heitä nyt oikein voi kieltääkään tulemasta jos ovat jo alaovella. Eli mukamas soitetaan etukäteen että ovat tulossa ja siitä kestää minuutti ja ovat ovella. =0)
Anoppi muistaa aina ovella kiekaista oikein kuuluvasti että vauva varmasti herää jos tämä on sattunut vaikka päiväunille heidän vierailunsa ajaksi...
Viimeksikin kun he tulivat vierailulle ja olin imettämässä vauvaamme kuului ovelta niin suuri huokaisu "Voih" kun vauvamme ei ollut asennossa valmiina viihdyttämään heitä...
Sitten loppujen lopuksi apu tosiaan on sitä että istutaan sohvalla pällistelemässä vauvan tekemisiä ja minun pitäisi olla kahvia tarjoilemassa. Kahvileivästä vielä sen verran että jos sotä satun tarjoamaan niin se on tietenkin hirveän epäterveellistä ja jos sitä ei ole niin sekään ei ole hyvä. Tehnyt pari kertaa mieli iskäe anopille banaani kouraan ja sanoa että "sinähän et varmaankaan halua tätä kahvileipää kun tämä on niin epäterveellistä." =0)
anna mummelille banaani ja sano että kelpaisiko tämä. Aivan ystävällisesti ja viattomasti. Suosittelen kokeilemaan. Kun olet ystävällisellä ja viattomalla asenteella mukana jutussa ei sulle periaatteessa voida suuttuakaan! KAnnattaa tosiaan välillä laittaa jollain tavalla kampoihin.
sekä suolaisella että makealla ja vielä sillä banaanilla ja kysyt että kelpaisiko näistä joku :)
Jos pystyt niin ota koko vierailu vähän niinkuin vitsin kannalta.
"Kylläpä se lapsi sieltä iloisesti huutelee,vaikka juuri nukahti, mutta kun kuuli rakkaan mummonsa heleän äänen ovelta niin jo heräsi että pitää päästä mummon syliin"
Jos olit kotona silloin kun olit sairas, mikä esti sinua kertomasta miten teillä toimitaan, olisit sanonut milloin lapset laitetaan nukkumaan tai mitä ruokaa annetaan. Eikö olisi paras tehdä pelisäännöt selviksi kaikille. Jos he eivät sulata sitä, sitten toinen hoitaja kehiin..