Lue keskustelun säännöt.
Maailman paskin äiti?
20.06.2010 |
Sain lapsen todella nuorena, vain 20-vuotiaana. Kun kerroin raskaudestani äidille, äitini soitteli minulle monta viikkoa vain haukkuakseen minua. Mies muuttui raskausaikana todella poissaolevaksi ja synnytyksen jälkeen masennuin, mikä sai miehen lisäämään poissaoloaan entisestään. Olin aivan pulassa, sillä minulla ei ollut yhtäkään ihmistä, jolle olisin voinut puhua tai pyytää avukseni ilman, että olisin saanut kuulla olleeni liian nuori äidiksi. Olin vauvan kanssa kahdestaan välillä viikonkin, enkä voinut kysyä mitään muualta, kuin neuvolasta. Luulin, että neuvolassakin minua pidetään surkeana äitinä ikäni vuoksi ja siksi, että kuulin sitä niin paljon ympäriltäni.
Nykyään suhteemme on kunnossa, lapsi on ihana kolmevuotias ja olen selvinnyt mielestäni ihan kunnialla äitiydestäni.
Käyn ulkona noin kerran kuukaudessa. Äitini väittää hoitavansa lastamme mielellään, mutta riidan tullen sanookin, että JOUTUU hoitamaan lasta sillä aikaa, kun minä ryyppään (todellisuudessa en juo itseäni humalaan käydessäni ulkona, enkä yleensä edes ole kovin myöhään). Olen kuulema kotiäiti siksi, että olen niin tyhmä ja laiska, enkä siksi että pidän kotihoitoa lapselle parempana. Lisäksi äitini käyttää riidan tullen kaikkea sanomaani minua vastaan ja antaa sille vielä lisämerkityksiä tarpeen mukaan.
Sekä äitini, että mieheni ovat sitä mieltä, etten saa koskaan haaveilla toisesta lapsesta.
Äitini siksi, että olen hänestä niin epäonnistunut äitinä. Hänen mielestään olin vain laiska ja itsekäs, eikä synnytyksenjälkeistä masennusta ole olemassakaan.
Mieheni ei halua enää koskaan toista lasta, koska vauvavuosi oli HÄNELLE niin rankka (oli valehtelematta ainakin puolet vuodesta poissa). Tuntuu, ettei minua huonompaa ihmistä ole olemassakaan ja tunnen huonoa omaatuntoa ihanan lapseni takia, kun hän on saanut niin nuoren ja surkean äidin.
Kommentit (29)
ja itse ainakin ottaisin etäisyyttä tuolla tavalla toimivaan äitiini. Onko oma äitisi haukuttu lyttyyn kun on alkanut odottamaan sinua? Oliko äidilläsi osallesi muita suunnitelmia ja petit ne tullessasi raskaaksi?
Irrottautuminen äidin vallasta on hankalaa jos toinen ei tunnusta aikuiseksi kasvaneen tyttärensä oikeutta omaan elämään ja omiin ratkaisuihin. Masennuksen kieltäminenkin tuntuu siltä, että äidillesi elämä taitaa olla tahdon asia. Miten äitisi suhtautuu omiin heikkouksiinsa? Jos ei hyväksy omaa rajallisuuttaan sitä on vaikeaa hyväksyä muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän syytätte toinen toisianne asiasta. Selkeesti teillä on homma vielä puimatta. Erohan teille tulee jos jäätte molemmat märehtimään asiaa ja syyttämään toisianne ja vertailemaan kummalla oli kamalempaa. Ylipäätänsä ei koskaan saa vertailla tuskaa - toinen kun ei ole koskaan voinut kokea toisen tunteita. Aloita keskustelu niin, että tunnustat MIEHESI raskaan vauvavuoden. Sano, että ymmärrät kuinka rankkaa se on voinut olla ja pyydä häntä kertomaan asiasta lisää ja kertomaan miltä vuosi hänestä tuntui. Tämän jälkeen älä lähde "kehumaan" kuinka paljon kamalempaa sulla oli. Jätä keskustelu sikseen ja palaa aiheeseen vaikka seuraavana päivänä kertomalla miltä sinusta silloin tuntui ja pohdi ääneen, että voi kun olisi silloin ymmärretty tehdä enemmän asioita yhdessä.
Korosta nyt siis KYPSYYTTÄSI äläkä teineile. Teinit pohtii omaa persusta aikuiset pohtii miten yhdessä päästään parhaaseen lopputulemaan.
Pitkä prosessi teillä on miehen edessä. Tsemppiä siihen! Älkää erotko ennen kun ootte keskustelleet.
PS. Äidillesi voit sanoa, että hänen sanansa satuttavat. Totea, että haluat pitää läheiset välit, mutta nyt tarvitset hetkeksi etäisyyttä. Sano, että muutamaan kuukauteen ei varmaan nyt meistä kuulu. Saa soitella jos on asiaa. Pohditaan asioita kukin tahoillamme. Ja sitten kanssa oikeesti pohdit.
Suunnitellut tulevaisuuttani, valinnut harrastukseni, kommentoinut suoraan ja ilkeästi kavereitani/poikaystäviäni jne. Lapsen hän olisi halunnut minulle vasta koulujen jälkeen, joten hänelle oli kamala paikka, että sain lapsen jo 20-vuotiaana.
Kaikki tämä haukkuminen on alkanut teini-iän kapinastani. Lopetin kiltteyden ja aloin liikkua kaiken maailman urpojen kanssa. Äitini hylkäsi minut täysin, eikä enää kiinnostunut siitä, missä olin ja kenen kanssa, koska olin niin kamala ja mahdoton.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen hän jaksaa edelleen vetää minua vastuuseen asioista, joita olen sanonut tai tehnyt 15-vuotiaana.
Äidissäni on paljon hyviäkin puolia. Suuttuessaan hän kuitenkin iskee vyön alle ja kovaa.
Mieheni on nykyään aivan erilainen kuin silloin, kun lapsemme syntyi. Tietysti tilanne oli hänellekin vieras ja minun hätäni ehkä aika pelottava. Helpointa oli varmasti paeta töihin ja harrastuksiin.
Minulla ei ole ketään muuta kuin äitini, jolle voisin jättää lapsen hoitoon. Lisäksi hän on aivan esimerkillinen mummo ja lapsi nauttii hänen seurastaan valtavasti.
En oikein tiedä, miten saisin kerrottua äidilleni, miltä minusta tuntuu. Hän yksinkertaisesti alkaa puhua päälleni ja sättiä minua, jos yritän jutella hänen kanssaan.
ap
sinulla on todella huono itsetunto masennuksen lisäksi. Itse tunnet itsesi parhaiten ja tiedät miksi lapsi on kotihoidossa. Teet ihan niin kuin teidän perhe haluaa eikä niin kuin äitisi haluaa. Ehkä hän on huolissaan sinun ja lapsesti riippuvuudesta isästä, kun olet kotona? Nuoruutesi näkyy kyllä vieläkin esim siinä, että käyt kerran kuussa ulkona. Sen ajan voi käyttää myös hyödyllisemmin kehittämällä itseään vaikka tulevaa työelämää ajatellen tai liikkuen. Mutta jo se on sun henkireikä niin jatka vaan samaan malliin.
äitisi ei ehkä ole valmis auttamaan sinua irrottautumaan, mutta voit tehdä sen ilman häntäkin. Esim kognitiivisessa psyloterapiassa vahvistetaan minaa ja opit rajaamaan paremmin missä menee oman itsemääräämisesi ja äitisi vallankäytön rajat ja pystyt paremmin toimimaan omana itsenäsi itseäsi riistämättä.
Ja hoitajia saa kun sellaisen hommaa, en oikein usko että äitisi on ainoa ihminen maan päällä joka lastasi voisi hoitaa. ja vaikka hoitaisikin, mieti millä perusteilla päästät häntä sotkeutumaan elämääsi ja horjuttamaan itsetuntoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja meillä menee paremmin kuin koskaan. Tiedän, että oma hätäni on varmasti ahdistanut miestäni ja auttamisen sijaan hän on nähnyt helpommaksi paeta paikalta. Samoin kun hän on tajunnut täydellisen tuen puutteen, joka sai minut niin kaaottiseen tilaan.
Hän ei vain halua enää toista lasta KOSKAAN ja se satuttaa minua.
Äitini kohdalla en voi luottaa siihen, mitä minulle sanotaan. Jos äitini kutsuu meidät kylään, että minäkin saan joskus levätä, joudun kuitenkin kuulemaan miten sysään lapsen hänen harteilleen.
Välillä hän sanoo, että olen vapaailtani ansainnut ja kun sitten lähden, olenkin vastuuton ja huono äiti, joka ei itse hoida lastaan.
Tuntuu, etten kelpaa mitenkään päin. Oman äidin suusta asiat kuulostavat kaikkein pahimmilta, koska hän todellakin tietää mihin tökkäämällä sattuu eniten.
ap
Minulla ei ole ketään muuta kuin äitini, jolle voisin jättää lapsen hoitoon. Lisäksi hän on aivan esimerkillinen mummo ja lapsi nauttii hänen seurastaan valtavasti.ap
Siis mitä?! Eikö se sun lapsen isä hoida lasta ollenkaan, kun olet poissa? Jos tämä on asianlaita niin se on ensimmäinen homma mihin pitäisi tulla muutos, jotta miehesi ymmärtää tilannettasi edes jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sanoisit hänelle miten sinua loukkaa että hän käyttää lapsen hoitoa sinua vastaan, mitä hän vastaisi?
Kaikesta huomaa, ettet ollut valmis äidiksi.
Nyt nöyryyttä kehiin ja myönnät äidillesi olleesi väärässä ja tarvitsevasi apua. Tästä se lähtee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisella kädellä silittää ja toisella läimäyttää perään. Mikään mitä hän sanoo ei päde teoissa. Uskon että hänellä on niin voimakkaat ristiriidat sen suhteen millainen hän haluaisi itse olla/haluaisi minun olevan suhteessa todellisuuteen ettei hänellä oikein pysy pakka koossa.
Jokaisen tapaamisen jälkeen minulla on huono olo jonkin aikaa, mutta en anna sen enää heikentää itseäni. Äitini ei voi itselleen mitään, mutta minä itse voin päättää miten siihen suhtaudun.
että käyn lähinnä tapaamassa kavereitani, syömässä, jonkun bändin keikalla tms. Siis irrottaudun arjesta. Seuraavana päivänä olen kuitenkin aina pirteänä hoitamassa lasta, joten kyse todellakin on vain siitä yhdestä illasta.
En tiedä miten vetäisin rajat äitini kohdalla, koska en haluaisi kuitenkaan riistää lapseltani mummoa. Olen tehnyt sitäkin, että kutsun mummon käymään ja menen itse jumppaan, mutta silloin saan taas kuulla siitä, että sysään lapsen hänelle ja menen omiin menoihini.
Ja toisinaan, kun olen sanonut saaneeni tarpeeksi jatkuvasta arvostelusta ja riitelystä ja ehdotan, ettemme näkisi hetkeen, hänen mielestään kiellän häntä tapaamast omaa lapsenlastaan silkkaa lapsellisuuttani, mikä taas tekee minusta huonon äidin.
Tulee kivi vatsaan jo ajatuksesta, että joudun olemaan pitkään äitini kanssa. Hän saattaa niin yllättäen tökätä arkaan paikkaan ja tehdä oloni todella surkeaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähdet iltaa viettämään, älä soita äidille vaan pyydä miestä hoitamaan lasta.
Toiseksi, ota ihan kunnolla etäisyyttä äitiisi. Ei äitisi mihinkään muutu, mutta sinä voit itsenäistyä ja ottaa elämäsi omiin käsiisi.
että joutuu olemaan usein pitkiä aikoja pois kotoa. Sen takia joudun välillä pyytämään äitiäni lapsenvahdiksi. Tietysti mies hoitaa lasta ollessaan kotona, mutta koska olen vielä kotona, hänen täytyy tehdä töitä, kun niitä on.
Joku kuvasi täydellisesti sitä, miten koen äitini minua kohtelevan: Toisella kädellä silittää ja toisella läimäyttää heti perään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on myös sellainen, että kun yrittää keskustella sen kanssa asioista, jotka ei nyt vaan ole niin ruusuisia kuin äiti tahtoo ne väkisin nähdä, niin hirveä syyttely ja marttyrointi päälle. Humalassa myös tykkää marttyyrina itkeä, miten huono äiti on ollut, kun musta on tullut TÄMMÖINEN ja silloin 15-vuotiaanakin sanoin kerran sitäjatätä..!
Ja odottaa multa lohdutusta -.-
Itse olen nyt 21 ja avopuolisoni kuukautta vaille 18. Meille tuputetaan ENSIKOTIA. Väkipakolla siis (uhkaavat muuten ottaa pian syntyvän esikoisemme huostaan) mutta sulle olisi voinut olla ehkä hyväkin ratkaisu. Myöhäistä se kyllä nyt on, mutta...
Ja lopuksi:
Nuoruutesi näkyy kyllä vieläkin esim siinä, että käyt kerran kuussa ulkona.
Kerran kuussa hei haloo!!! Tää on taas tätä, että jos ap olisi 40v, niin voi sitä ylistyksen määrää, jos edes noinkin harvoin ottaisi itselleen omaa aikaa! _KERRAN KUUSSA_ mä en voi uskoa että tuollaisestakin taas haukutaan voi jessus!
Tunnen niin henkilökohtaisesti kuin työnikin puolesta paljon sinua nuorempia äitejä. Osa heistä onkin todella lapsia, liian nuoria äidiksi, eivätkä ole kasvaneet edes raskauden ja lapsen myötä äitiyteen, mutta suurin osa on äitejä, jotka huolehtivat lapsestaan, laittavat lapsensa tarpeet omiensa edelle, tekevät parhaansa lapsensa eteen, ovat siis kunnon äitejä. Tunnen myös äitejä, jotka ovat tulleet äidiksi vasta 40+ -ikäisinä, ja heistä valtaosa on samalla lailla hyviä äitejä. Jotkut heistä kuitenkin kuluttavat mieluummin aikaansa lähimmässä kuppilassa ja hoidattavat lapsensa milloin kenenkin hoivissa. Tunnen myös paljon äitejä siltä väliltä, ja kaikki yllä listaamani pätee ihan yhtä lailla kaikkiin ikäluokkiin.
Minustakin tuli äiti 20-vuotiaana, mutta vasta silloin. Kyllä olen minäkin kuullut sitä, miten olen nuori äiti, liian nuori, ja ottanut siitä itseeni, kokenut syyllisyyttä ja kaikki nuo tunteet mitä sinäkin. Minäkin sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen - muutenkin kokemasi kuulostaa melko lailla samalta, kuin minun kokemukseni aikoinaan. Minun mieheni kyllä oli läsnä fyysisesti niin raskausaikana kuin vauvavuotenakin, mutta henkisesti poissa. Jälkikäteen asioita on kyllä käsitelty, mietitty syitä hänen poissaolevuudelleen, ja sen aiheuttamia seurauksia, mutta näin viisi vuotta myöhemmin tuon ajan kaiut näkyvät edelleen parisuhteessamme.
Äitisi ja miehesi eivät voi ensinnäkään määritellä sitä, mistä sinä voit ja saat haaveilla. Miehesi voi tosiaan kokea, että vauvavuosi oli hänelle liian rankka - silloin voit varmaan todeta, ettei hän ole se mies, jonka kanssa enempää lapsia tekisitkään. Äitisi taas ei tunnu tajuavan, että sinä olet jo aikuinen. Itselläni on alkoholistiäiti, ja ymmärrän kyllä, miten vaikeaa on todellisuudessa pitää kiinni siitä, ettei siedä äidiltään mitä tahansa käytöstä, mutta niin minä kehotan tekemään. Sinun ei tarvitse sietää käytöstä, josta tulee sinulle paha mieli. Älä vie lastasi hänelle hoitoon, jos se kerran on hänelle niin rankkaa. Jos hän väittää sinua tyhmäksi ja laiskaksi, totea takaisin, että minkäs sinä perimällesi voit. Jos äitisi käyttää kaikkea sanomaasi sinua vastaan, lakkaa puhumasta hänelle. Minä en enää ole vuosiin puhunut äitini kanssa, ja nykyään saankin kiertoteitä kuulla, miten olen kuulemma kiittämätön kakara, ja hirveä äiti, koska kiellän lapsiltani heidän toisen isoäitinsä. Eihän se toki mukavaa ole, monta vuotta itkin siksi, mutta sittemmin olen tajunnut, etten voi äidilleni mitään. En voi mitään hänen juomiselleen, enkä voi mitään sille, mitä mieltä hän on minusta. Minun ei silti tarvitse tavoitella äitini hyväksyntää, huolehtia hänestä, muuttaa hänen mielipidettään tai yrittää todistaa hänen olevan väärässä. Minulla on omakin elämä elettävänä.
Ei ole helppoa pärjätä omillaan, kun ei voi tukeutua kehenkään, mutta se on mahdollista. Toisaalta Suomessa on se onni, että meillä on suhteellisen hyvät terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut, joiden kautta pääsee mm. psykologin juttusille. Parempi sekin on kuin ei mitään, ja ainakin minua auttoi irrottautumaan äidistäni se, että käsittelin asioita psykologin tuella. Psykologin tuella selvisin myös siitä, ettei miehenikään ollut tukenani - joskin nykypäivänä, kun minun pitäisi luottaa häneen, huomioida hänet perheen täysivaltaisena jäsenenä, kasvatuskumppanina jne., se onkin yllättäen minulle hankalaa. Minä olin neljä vuotta yksin vastuussa lapsistamme, hoidin kaikki heihin liittyvät asiat, ja nyt minun pitäisikin yhtäkkiä osata/tajuta kysyä mieheltä hänen mielipiteitään, huomioida ne ja keskustella miehen kanssa yhteisistä pelisäännöistä kasvatuksen suhteen.
Minäkin tuskailin aikoinaan tuon tunteen kanssa, että olen maailman surkein ihminen ja huonoin äiti, mitä maa päällään kantaa. No, kun esikoiseni oli noin 1,5-vuotias, osallistuin erääseen ammattilaisten ohjaamaan vertaistukiryhmään, joka kokoontui puolen vuoden ajan pari kertaa viikossa. Sen jakson aikana kuvattiin kolme noin puolituntista videopätkää mun ja esikoiseni elämästä, aivan tavallisista tilanteista meidän arjessa (kauppareissu, kotona olo, ryhmässä olo). Jälkikäteen, kun katsoimme noita videopätkiä, ryhmän ohjaajat kehottivat mua seuraamaan erityisesti lapseni suhtautumista minuun. Sitten he muistuttivat, että jatkossakin mun kannattaa keskittyä seuraamaan sitä, miten lapseni suhtautuu minuun, kuin murehtia sitä, mitä mieltä joku herra x, rouva y, neiti ö, äitini tai kuka hyvänsä on minusta, äitiydestäni, iästäni, tai mistä tahansa asiasta. Se on se tärkein asia.
Kaikesta huomaa, ettet ollut valmis äidiksi.
Nyt nöyryyttä kehiin ja myönnät äidillesi olleesi väärässä ja tarvitsevasi apua. Tästä se lähtee....
Jos oma äiti, lapsen mummu haukkuu? Ei nyt helvetti.
sano hänelle, että jos hän puukottaa sinua selkään lastenhoidon vuoksi, sinun on pakko pitää tapaamisista taukoa. Sinulla on oikeus omiin menoihisi ilman selän takana vittuilua.
Ehkä äitisi ei kunnioita sinua aikuisena ihmisenä juuri siksi että annat hänen hyppiä nenille miten sattuu. Hänellä on vieläkin luja ote sinusta, hän ei vaan tajua olevansa itse iso osa ongelmaa.
En osaa neuvoa muuta kuin ota etäisyyttä.Vapaailta ei ole todennäköisesti sen arvoinen,että sen takia kannattaisi kärsiä moisesta kohtelusta.Äitisi on jollain tapaa vinksahtanut ja käyttää kauheata valtaa syyllistämällä sinua.Hän tietää,että olet riippuvainen hänestä.Sinulla on nyt oma elämä ja sinulla on oikeus vetää tarvittaessa hyvinkin tiukat rajat suhteessa mummoon.Mistä tiedät,ettei hän manipuloi myös lastasi?Todennäköisesti hän tekee niin!Palkkaa mieluummin silloin tällöin MLL:n lastenhoitaja,jollet muuten saa apua.
niin etäisyyttä äitiin. Kyllä sinä löydät muitakin lastenhoitajia. Äidiltä ei tarvitse kestää huonoa käytöstä. Tervettä itsesuojelua vaan kehiin.
Tutustu muihin äiteihin. Hakeudu vaikka johonkin nuorten äitien vertaistukiryhmään. Ja miehesi hoitakoon lasta aina kun vain mahdollista.
Nyt hajuarakoa äitiin ja muuta elämää etsimään. On sulla kans äiti!