Lue keskustelun säännöt.
Muutto anopin kanssa samaan talouteen, tuhoon tuomittu ajatus(ko)?
01.06.2010 |
Me asumme vielä toistaiseksi vuokralla, mutta olemme jo pidempään etsineet meille sopivaa ok-taloa tältä paikkakunnalta, jossa asumme, vielä ei kuitenkaan ole löytynyt. Nyt tässä viime aikoina anoppi on alkanut mennä huonompaan kuntoon ja tarvitsee apua erinäisissä arkisissa asioissa ja minä tai mieheni olemme häntä auttaneet. Vielä tämä onnistuu näin, kun anoppi pärjää suurimman osan ajasta yksin. Jos hänen vointinsa huononee tähän tahtiin niin kohta ei enää pärjää yksin ja sitten ois edessä palvelutaloon muutto.
Tiedämme kuitenkin mieheni kanssa molemmat, että äitinsä haluaa asua kotonaan niin pitkään kun mahdollista, mieluiten kuolemaansa saakka. Nyt anoppi on jo muuttanut ns. päärakennuksesta pihalla olevaan rakennukseen, jossa on toinen talo, kaksio.
Minä olen aina pitänyt miehen kotipaikasta ja siitä talosta, se on hyvin samankaltainen kun oma lapsuudenkotini, joka aikoinaan jouduttiin myymään.
Olemme miettineet yhtenä vaihtoehtona, että muuttaisimme tuohon päärakennukseen, joka on tällä hetkellä tyhjillään. Miehen sisaruksille tämä sopisi ja jotta kellekään ei tule myöhemmin mahdollisuutta sanoa, että hyväkskäytimme anoppia niin aiomme maksaa tuosta talosta.
Toisaalta muutamme tai emme anopin kanssa samaan talouteen niin anopin lääkkeet on meidän kustannettava, koska hänen lääkkeistä osa ovat todella kalliita eikä kaikki ole kela-korvattavia ja anopin eläke on pieni.
Minulla ja anopillani on aina ollut hyvät välit, käytännössä hän on ollut minulle kuin oma äiti. Silti toisaalta mietin, että onko järkevää muuttaa anopin kanssa asumaan.
Kommentit (26)
Jos kerran tulette hyvin toimeen, niin eihän se nyt voi ihan mahdottomaksi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen asuu 400km päässä ja silti on ongelmia.
Toinen asuu 10km päässä ja kaikki sujuu mukavasti.
Lähekkäin (vaikka samassa asunnossa) asuminen onnistuu kun jokaisella on oma paikka ja pidetään huoli omista asioista.
Ollaan huomaavaisia ja kunnioitetaan toista. Autetaan jos apua tarvitsee ja pyytää.
lääkkeisiin, jos vaan ymmärrätte hakea!
että anoppi ja miniä eivät sovi samaan talouteen.
Mutta tuossa teidän tapauksessanne tilanne olisi aika lailla eri, ja ratkaisu tuntuu kaikkien puolesta järkevältä. Kunhan muistatte laittaa _kaikki_ sopimukset paperille, erityisesti jos on kyse talosta, rahasta, tms. Ei sitten tarvitse tapella niistä sukulaisten kanssa anopin kuoltua. Sopikaa myös, kuka hoitaa anoppiasi, jos te lähdette esim. lomalle. Ota selvää myös kunnasta omaishoidon tuista, kotipalvelusta, ja tosiaan tuosta lääkkeiden korvattavuudesta. Pidä myös tarkkaan kirjaa lääkeostoista, säilytä kuitit yms.
Sopikaa myös siitä, kuka hoitaa ruokaostokset ja muut talousmenot.
Jos suhtaudutte asioiden järjestelemiseen hiukan inhorealistisesti, niin sanoisin, että hyvä ratkaisu! Muistakaa myös kysyä anopin mielipide.
ostaa koko kiinteistö, ja anopin kanssa tehdä nimellinen vuokrasopimus pienemmästä asunnosta. Nimittäin anopin voi olla helpompi saada kotipalvelu-apua silloin, ja lääkkeisiin rahaa, siitä riippuen paljonko sitä omaa omaisuutta on.
Samoin suosittelen hyvin tarkkaa kirjanpitoa anopin menoista, ja mieluiten anopin ruokalaskujen maksamista pankkikortilla, jotta tiliotteisiin jää merkintä ruokakaupasta. Kuiteista valokopiot, koska ne muuten haalistuu. Kun perintöä joskus jaetaan, ihmisistä paljastuu hyvin yllättäviä piirteitä. Kun on paperit kunnossa, ei kenelläkään ole asiaan nokankoputusta.
Sanoisin että pidemmän päälle hajoatte, jos meinaatte hoitaa ihmisen kotona loppuun asti. Meitä on nyt neljän ihmisen omaisrinki iät 40-63 v., ja rankkaa on silti, olemme jokainen vuorollamme vuorokauden paikalla. Nyt haimme vanhainkotipaikkaa.
terv. Alzheimer-mummin omainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänen toimintakykynsä on alentunut sairauden takia pysyvästi niin hän voi hakea hoitotukea. Tämäkin auttaa kalliiden lääkkeiden maksamisessa. Kyllä Suomessa on järjestelmä rakennettu niin, ettei omaisten tarvitse maksaa pienituloisimpienkaan vanhusten lääkkeitä. Ottakaa selvää tuista ja täyttäkää lomakkeet anopin puolesta. Useimmilla paikkakunnilla on vanhustyön sosiaalihoitaja tms. joka neuvoo näissä.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/230801104113EH?OpenDocument
vaikka on pieni eläke niin se on just ja just sen rajan yli, että oikeuttaisi toimeentulotukeen.
Tuota hoitotukea on haettu, mutta päätös ei ole vielä tullut
Se oli meilläkin mielessä, että kaikista menoista ym. täytyy olla tositteet, koska on omakohtaista kokemusta, että kun vanhemmat kuolee niin ihmisistä paljastuu uusia piirteitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten 2 asumiskelpoista taloa. Sossu hyväksyy vain yhden asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi asuu naapurissa, voi siellä piipahtaa vähän väliä olematta silti sidottu koko vuorokaudeksi. Ainakin meillä appiukon hoito sujui pelkästään meidän perheen voimin vastaavassa tilanteessa, tosin ei varsinaista dementiaa vaan enemmänkin vanhuuden muistamattomuutta. En kokenut 5 vuoden "hoitovastuuta" rankaksi kuin aivan lopussa, jolloin jatkuvasti piti taistella terveyskeskuksen kanssa siitä, onko kotiuttamiskuntoinen.
Kun Kela ei korvaan tehokasta lääkitystä, osalla lapset ryhtyvät maksajiksi. Sossu ei maksa mitään, mitä Kela ei korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisimme elatusvelvollisia. Kyse on siitä, että nuo lääkkeet, joita kela ei korvaa tehoavat paremmin ja yksinkertaisesti haluamme lasten ainoan elossa olevan mummon voivan mahdollisimman hyvin.
ap
te ette. tod. millään muotoa ole elatusvelvollisia. taidat kusettaa.
kanssa vierekkäisissä taloissa ja minun liittoni päätyi eroon paljon sen takia, että anoppi puuttui asioihimme ja mieheni oli aina ns. kahden tulen välissä.
Teidän tapaus voisi toimia, koska anoppi on jo vanha eikä virtaa löydy asioihin puuttumisessa niin paljon kuin minun ex-anopillani.
nimim. kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me alakerrassa ja anoppi yläkerrassa. Kaikki sujui hyvin, vaikka anoppi oli alkuun täysin terve, tosin sitten n. 6v päästä tuli sairaus toisen perään ja monta kertaa kävi lähellä kuolemaa, mutta lopulta kuoli vasta 8v taisteltuaan elämän ja kuoleman välissä.
Kaikki kannattaa olla paperilla varmuuden vuoksi mitä on sovittu, mutta minusta tuo voi hyvinkin onnistua.
Minäkin asiun anopin kanssa samassa talossa, kummallakin oli omat asunnot. 20 v meni yhdessä , viimeiset 10 vuotta hoidin.kyllähän siihen kerkesi tapahtua,vaikka mitä. Anoppi ei puuuttunut meidän perheen asioihin, eikä muidtenkaan lastensa perheen asioihin. Emme kertaakaan esim, riidelleet. Äitini kanssa tuli paljon helpommin erimielisyyksiä, hänen käydessään meillä.
Ei tuossa ole kyse mistään "rakastamisesta".
On kyllä kertonut omia mielipiteitään mm. lastenhoidosta ym, mutta on ymmärtänyt, että me toimimme omalla tavallamme. Kuten jo aiemmin sanoin, anoppini on ollut minulle enemmänkin kuin oma äiti. Omat vanhempani kuolivat vähän sen jälkeen kun täytin 18v.
Eikä kyse ole myöskään anopin puolelta hyväkskäytöstä, vaikka täällä joku niin väittikin. Meidän talous ei siihen kaadu, että maksamme osan anopin lääkkeistä ja kun kyseisten lääkkeiden ansiosta anoppi voi paljon paremmin ja jaksaa olla lastenlastensa kanssa paremmin.
ap
kanssa vierekkäisissä taloissa ja minun liittoni päätyi eroon paljon sen takia, että anoppi puuttui asioihimme ja mieheni oli aina ns. kahden tulen välissä.
Teidän tapaus voisi toimia, koska anoppi on jo vanha eikä virtaa löydy asioihin puuttumisessa niin paljon kuin minun ex-anopillani.
nimim. kokemusta on
Ei tuossa ole kyse mistään "rakastamisesta".
ette ole saman katon alla, joten tilanne ei ole pahin mahdollinen, jos sallit tuon sanamuodon. Mukava että haluatte anoppia auttaa.