Lue keskustelun säännöt.
Muutto anopin kanssa samaan talouteen, tuhoon tuomittu ajatus(ko)?
01.06.2010 |
Me asumme vielä toistaiseksi vuokralla, mutta olemme jo pidempään etsineet meille sopivaa ok-taloa tältä paikkakunnalta, jossa asumme, vielä ei kuitenkaan ole löytynyt. Nyt tässä viime aikoina anoppi on alkanut mennä huonompaan kuntoon ja tarvitsee apua erinäisissä arkisissa asioissa ja minä tai mieheni olemme häntä auttaneet. Vielä tämä onnistuu näin, kun anoppi pärjää suurimman osan ajasta yksin. Jos hänen vointinsa huononee tähän tahtiin niin kohta ei enää pärjää yksin ja sitten ois edessä palvelutaloon muutto.
Tiedämme kuitenkin mieheni kanssa molemmat, että äitinsä haluaa asua kotonaan niin pitkään kun mahdollista, mieluiten kuolemaansa saakka. Nyt anoppi on jo muuttanut ns. päärakennuksesta pihalla olevaan rakennukseen, jossa on toinen talo, kaksio.
Minä olen aina pitänyt miehen kotipaikasta ja siitä talosta, se on hyvin samankaltainen kun oma lapsuudenkotini, joka aikoinaan jouduttiin myymään.
Olemme miettineet yhtenä vaihtoehtona, että muuttaisimme tuohon päärakennukseen, joka on tällä hetkellä tyhjillään. Miehen sisaruksille tämä sopisi ja jotta kellekään ei tule myöhemmin mahdollisuutta sanoa, että hyväkskäytimme anoppia niin aiomme maksaa tuosta talosta.
Toisaalta muutamme tai emme anopin kanssa samaan talouteen niin anopin lääkkeet on meidän kustannettava, koska hänen lääkkeistä osa ovat todella kalliita eikä kaikki ole kela-korvattavia ja anopin eläke on pieni.
Minulla ja anopillani on aina ollut hyvät välit, käytännössä hän on ollut minulle kuin oma äiti. Silti toisaalta mietin, että onko järkevää muuttaa anopin kanssa asumaan.
Kommentit (26)
onnistuu kun ette kuitenkaan saman katon alle muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun asutte hänen kodissaan?
Saako hän siis kävellä ovestanne sisään kkun haluaa?
Minä en tekisi noin. Olet kuitenkin sitten hänen reviirillään,vaikka ostaisittekin talon.
ja vanhentuessaan ihmiset muuttuu.....
siitä ei suoranaisesti voi anoppia syyttää. Meillä kun on tähän asti olleet mitä parhaimmat välit, toki on mahdollista, että ne huononevat, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos vaan mahdollista niin autan siinä, että anoppi saa mahdollisimman pitkään olla kotona. Miehen sisaruksille tämä on ok, koska me olemme ainoita, jotka asuvat täällä lähellä äitiään.
Niin ja anoppi on kyllä mieltänyt kodikseen tuon kaksion, jossa hän nykyään asuu, on asunut jo vuosia.
Anoppi tuskin tulee ovesta noin vaan sisään, vaikka asumme samalla tontilla. Hänen liikkumisensa on nykyään vaikeaa.
ap
kun asutte hänen kodissaan?
Saako hän siis kävellä ovestanne sisään kkun haluaa?
Minä en tekisi noin. Olet kuitenkin sitten hänen reviirillään,vaikka ostaisittekin talon.
ja vanhentuessaan ihmiset muuttuu.....
Tiedän muita tapauksia, joissa hyvistä aikeista ja etukäteen puhumisesta huolimatta sisarusten välit ovat menneet poikki äidin (=sinun anoppisi) lopulta kuoltua. Ja jos puhevälit tulehtuvat, ja raha-asioista sovittu ei ole paperilla, tilanne on todella hankala.
Korostaisin tätä sen vuoksi, että näyttää, että olette päätöksenne tehnyt. Teidän kannattaa _ennen_ muuttoa tehdä kaupat talosta ja tontista, ja lunastaa miehen sisarukset kokonaan ulos.
Ihminen on kummallinen olento, ja esim. syyllisyys siitä, että itse asuu kaukana eikä ole osallistunut äidin jokapäiväiseen hoitamiseen, saattaa näyttäytyä kummallisilla tavoilla.
Varmistakaa siis selustanne, ja sitten eikun muuttokuormaa pakkaamaan!
siitä ei suoranaisesti voi anoppia syyttää. Meillä kun on tähän asti olleet mitä parhaimmat välit, toki on mahdollista, että ne huononevat, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos vaan mahdollista niin autan siinä, että anoppi saa mahdollisimman pitkään olla kotona. Miehen sisaruksille tämä on ok, koska me olemme ainoita, jotka asuvat täällä lähellä äitiään.
Niin ja anoppi on kyllä mieltänyt kodikseen tuon kaksion, jossa hän nykyään asuu, on asunut jo vuosia.
Anoppi tuskin tulee ovesta noin vaan sisään, vaikka asumme samalla tontilla. Hänen liikkumisensa on nykyään vaikeaa.
ap
kun asutte hänen kodissaan?
Saako hän siis kävellä ovestanne sisään kkun haluaa?
Minä en tekisi noin. Olet kuitenkin sitten hänen reviirillään,vaikka ostaisittekin talon.
ja vanhentuessaan ihmiset muuttuu.....
Minulla/meillä on omakohtaista kokemusta miten ihmiset muuttuu kun sukulainen kuolee. Omista sisaruksistani paljastui ns. uusia piirteitä vanhempieni kuoltua. Ikinä en sellaista olisi heistä uskonut.
Päätös tosiaan on periaatteessa tehty, vaikka silti mietityttää, että onko tämä järkevää. Mutta riski, että anopista tulee hirviöanoppi on kuitenkin pieni ja asiaa pohdittuani olen valmis ottamaan sen riskin.
Päätöstä puoltaa myös se, että tuolta missä anoppi asuu niin minulla ja miehelläni on paljon lyhyempi matka töihin mitä täältä missä nyt asumme. Lisäksi nuoremmat lapset pääsevät pph:lle hoitoon, jos muutamme tuonne. Nuorimmat eivät siis vielä ole hoidossa, mutta joutuvat päiväkotiin, jos asumme tällä alueella, mutta pääsevät pph:lle, jos asumme anopin kanssa.
ap
ap
Tiedän muita tapauksia, joissa hyvistä aikeista ja etukäteen puhumisesta huolimatta sisarusten välit ovat menneet poikki äidin (=sinun anoppisi) lopulta kuoltua. Ja jos puhevälit tulehtuvat, ja raha-asioista sovittu ei ole paperilla, tilanne on todella hankala.
Korostaisin tätä sen vuoksi, että näyttää, että olette päätöksenne tehnyt. Teidän kannattaa _ennen_ muuttoa tehdä kaupat talosta ja tontista, ja lunastaa miehen sisarukset kokonaan ulos.
Ihminen on kummallinen olento, ja esim. syyllisyys siitä, että itse asuu kaukana eikä ole osallistunut äidin jokapäiväiseen hoitamiseen, saattaa näyttäytyä kummallisilla tavoilla.
Varmistakaa siis selustanne, ja sitten eikun muuttokuormaa pakkaamaan!
siitä ei suoranaisesti voi anoppia syyttää. Meillä kun on tähän asti olleet mitä parhaimmat välit, toki on mahdollista, että ne huononevat, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos vaan mahdollista niin autan siinä, että anoppi saa mahdollisimman pitkään olla kotona. Miehen sisaruksille tämä on ok, koska me olemme ainoita, jotka asuvat täällä lähellä äitiään.
Niin ja anoppi on kyllä mieltänyt kodikseen tuon kaksion, jossa hän nykyään asuu, on asunut jo vuosia.
Anoppi tuskin tulee ovesta noin vaan sisään, vaikka asumme samalla tontilla. Hänen liikkumisensa on nykyään vaikeaa.
ap
kun asutte hänen kodissaan?
Saako hän siis kävellä ovestanne sisään kkun haluaa?
Minä en tekisi noin. Olet kuitenkin sitten hänen reviirillään,vaikka ostaisittekin talon.
ja vanhentuessaan ihmiset muuttuu.....
Lääkäri kirjoittaa c-todituksen ja voitte hakea tuota tukea. ei se välttämättä suuren suuri ole mutta voi auttaa jonkin verran kuitenkin.