Lue keskustelun säännöt.
Surulliseksi vetää.. (sukulaisasiaa)
20.06.2010 |
On se surullista, nykypäivänä, kun perheen/suvun välillä on usein pitkiä välimatkoja, ja joka suuntaan.
Meillä taas käsillä tilanne jolloin se oikein korostuu; lapsen synttärit.
Pieni tyttömme täyttää vuosia, kukaan sukulainen (edes kummi)ei vaivaudu tulemaan paikalle. Toisten kohdalla sen ymmärtää täysin, välimatkaa on tosi paljon, (asuvat lapissa, me pk.seud.)mutta toisten kohdalla ei enää ymmärrys riitä. Matkaa pari sataa kilometriä, mikä toki on paljon, varsinkin autottomalle, mutta, edes kerran vuodessa?? Kun eivät tosiaan välitä tulla muutoinkaan käymään.. Kyse on sentään isovanhemmista/sisaruksista ..
Jotenkin tytön puolesta surettaa kovasti. Ei voi kun kiittää omia kavereitani ja heidän lapsiaan, jotka sentään osallistuvat iloitsemaan syntymäpäivänä meidän kanssa.
Onko muilla samanlaista tilannetta?
Kommentit (13)
Kannattaa vaan kutsua niitä kavereitakin.
Sitten se on tehonnut hyvin, että itse käy sitten vastaavasti tosi ahkeraan sukulaisten juhlissa siellä kauempana. Vähän kuin osoittaisi omalla esimerkillään, että ei tämä niin vaikeaa ole.
Ja aina juhlat sovitaan ennemmin näiden pitkänmatkalaisten aikataulun mukaan sopivaan ajankohtaan. Sekä järjestetty oikea ruoka juhliin ja tarjottu yöpymismahdollisuutta meillä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kyllä sukulaisia mahtuu yöksikin, esim siskoni tai äitini voisivat tulla muutenkin samalla sitten koko vko:nlopuksi kylään, kun synttäreitä juhlitaan, mutta ei. Tosiaan, eivät käy kylässä kuin ristiäisissä, ja ehkä sitten kun lapset pääsee ripiltä.. toinen sisareni käy kyllä , useinkin, ja melkein sama välimatka, tosin hänellä on auto..
Sen takia kaikilla lapsilla on kummi/kummit myös ihan lähiseudulla.
Toisaalta en itsekkään ole ollut oikeana päivänä kaikkien kummilasteni synttäreillä. Vaan lähettänyt paketin ja käynyt sitten myöhemmin.
Me emme näkisi oikeastaan joidenkin sukulaisten kanssa koskaan, jos me emme kävisi siellä. Nyt perheessämme on jo kolme lasta, joten se alkaa vaan olla hieman työläämpää se kyläily. Toisinpäin onnistuisi paremmin, mutta kun heitä ei kiinnosta vaivautua. :/
Suku on pahin.
AP
En edes odota, että tulisivat, välimatka on tosiaan liian pitkä.
Ystävien ja naapureiden merkitys korostuu. Ajattele positiivisesti; voit valita sellaisen ystäväpiirin kun haluat, sukulaisia ei voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä taasen sukulaiset aina pyörii nurkissa. Iso ja hyvin yhteyttä pitävä suku. Välimatka ei tunnu olevan este. Sitten ollaan useampi päivä kerralla.
Olen surullinen lastesi puolesta. Jokaisen olisi hyvä tietää mistä on lähtöisin eli tuntea sukuaan
Välimatkaa miehen kumpaankaan vanhempaan ei ole kuin max 30km, mutta eivät tule paikalle riitaisasta erostaan johtuen.
Häissämme kävivät kyllä molemmat, eivät tosin yhtäaikaa. Töihin vedoten lähtivät pois pikaisen piipahtamisen jälkeen.
Ensimmäisen lapsemme (heille molemmille ensimmäinen lapsenlapsi) ristiäisissä oli miehen isä ja toisen lapsemme ristiäisissä miehen äiti. Molemmissa tilanteissa vetosivat töihin, vaikka kumpikaan ei tee normaalisti sunnuntaisin töitä. Ristiäisistäkin oli ilmoitettu hyvissä ajoin.
Lasten synttäreille eivät ole kumpikaan koskaan ole tulleet, eivät halua, kun on riskinä kohdata se eksä siellä.
Surettaa lasten puolesta ja miehen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sureta kenenkään puolesta, ei lasten eikä sukulaisten.
Ei joku 3v ymmärrä syntymäpäivistä mitään eikä osaa ihmetellä sitä, miksi mummi tai kummi ei tule paikalle. Sitä isommille voi jo kutsua paikalle lauman kavereita.
En koe lasteni jääneen mistään paitsi, vaikka ei ole isosti heitä juhlittukaan. Synttärit ja nimipäivät ovat meillä perhe- ei sukujuhlia.
Onneksi on kavereita, naapureita ja ystäviä. Pakko on ollut vuosien myötä vaan oppia tottumaan ajatukseen että esim. mummi ei vaan välitä tarpeeksi, nähdäkseen edes vähän vaivaa lapsenlapsiensa eteen.. Enkä puhu nyt vain synttäreistä, vaan yleisesti.
Harmittaahan se lapsien puolesta, ehkä he joskus ymmärtävät.. tai mummihan se siinä menettää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kyllä kaikki asuvat samassa kaupungissa, mutta sukulaisia on tosi vähän, vain kourallinen. Ystävät perheineen taas asuu satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään ani harvoin. Joten meilläkin on juhlissa aika hiljaista :-(
ei vaivaudu synttäreille eikä kylään muutenkaan, eikä myöskään kutsu luokseen, vaikka välimatkaa on 4 kilsaa. Ei kuulemma jaksa enää lapsia, vaikka kaksi omaakin on (isoja jo). Onneksi on muita sukulaisia (mm. hänen omat lapsensa), jotka kyllä pitävät tiivistä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole käytännössä kuin neljä sukulaista. Revi siitä. Ei lapselle serkkujakaan kummaltakaan puolelta.
On kai teillä ystäviä? Kutsukaa niitä, jotka siinä lähellä pyörii muutenkin.
En oleta heidän tulevan synttäreille. Meillä onkin tapana vuokrata leirikeskus tai joku iso juhlatila, joss avoi majoittua, kerran vuodessa. Sitten juhlitaan vuorotellen jokaista, jolla on ollut tasavuosia, valmistujaisia yms. Kaikille lahjoja, puheita, jamaljojen kohottelua. Häät yms eri asia, niihin toki pyritään menemään ja rippijuhliin ja ylioppilasjuhlin. Muuten yhteisjuhlat:-).