Nautitko siitä että olet hoikka? Millaisissa tilanteissa

En tietenkään koko ajan aktiivisesti ajattele että "jee", mutta on ihanaa kun on kevyt olo, helppo liikkua ja vaatteet istuu. Olen aina ollut hoikka ja etenkin näin keski-ikäisenä se näyttää olevan naisille entistä harvinaisempi ominaisuus. Mutta en myöskään koskaan arvostele lihavia (sama ei valitettavasti päde toisin päin)!

En halua luisevaksi, liian hoikaksi ja mulla on nuo kilot oikeissa kohdissa.



Kiinteytyä haluan ja aion vielä.



Nyt jaksan paljon paremmin ja nautin, että vaatteet sopii.



Liiallista hoikkuutta en mitenkään ihannoi ja jotenkin säälin myös reilusti ylipainoisia, mutta en inhoa ketään tai puutu kenenkään kroppaan.

Ihana ostaa pienikokoisia vaatteita tietäen että ne näyttävät päällä hyvältä.



Hoikkuus nuorentaa, pidän katseista ja myös kummasteluista: enpä olisi uskonut että sinulla on lapsia!



Nautin täysin siemauksin, eikä tämä ole omaa ansiotani!

Eli olen aikuisiällä ollut noin viiden vuoden välein semmoiset 25kg nykyistä hoikempi ja aina kun se jakso on meneillään, niin kyllä todellakin nautin ja vastaavasti näistä tuhdimmista en niinkään. Tarkoitus onkin että tuo lapsuudesta ja nuoruudesta tutumpi hoikka olemus jäisi seuraavalla kerralla vakituiseksi ja eiköhän se onnsitukin kun perhe alkaa olla jo koossa ja lapsiluku täysi. Että sitä kohti tässä nyt elellään hiljalleen elämäntapoja muutellen ja niihin pysyväisluontoisesti sopeutuen.

Kuten ei edellinenkään, en sitä aktiivisesti mieti, mutta on ihanaa kun esimerkiksi vaatteet istuvat ja kun ottaa kaupassa jonkun vaatteen pukukoppiin, sopii se koko mitä ajattelitkin (tai on liian iso). Olen kokenut nimittäin senkin, että koppiin kantoi 40-kokoiset housut, jotka eivät sitten menneet reisistä ylöspäin. Masentavaa jos mikä... Nyt menee kolmikutoset ja tosiaan, välillä ovat suuriakin.

Toinen puoli on sitten tuo fyysinen jaksaminen. Sitä jaksaa tosi hyvin ja energiaa löytyy vaikka mihin, kun ei kanna ylimääräistä läskikuormaa...

Eli olen aikuisiällä ollut noin viiden vuoden välein semmoiset 25kg nykyistä hoikempi ja aina kun se jakso on meneillään, niin kyllä todellakin nautin ja vastaavasti näistä tuhdimmista en niinkään. Tarkoitus onkin että tuo lapsuudesta ja nuoruudesta tutumpi hoikka olemus jäisi seuraavalla kerralla vakituiseksi ja eiköhän se onnsitukin kun perhe alkaa olla jo koossa ja lapsiluku täysi. Että sitä kohti tässä nyt elellään hiljalleen elämäntapoja muutellen ja niihin pysyväisluontoisesti sopeutuen.

taisi lipsauttaa taannoin: "mikään ei maistu paremmalta kuin tunne olla laiha"

Olen kolmen pienen lapsen äiti, ennen lapsia olin normaalipainoinen mutta en hoikka, lasten myötä lihoin 15kg joita en uskonut saavani pois. Jostain kuitenkin sain puhtia viime keväänä ja nyt olen 20kg laihempi, hoikka ja jäntevä, ennen lapsia olin löysää löllöä. Tämä on niin tuore muutos että olen salaa tosi leuhka kropastani, ihailen itseäni peileistä ja vertailen mielessäni toisiin mammoihin. Ääneen en sano mitään tietenkään ja tunnen huonoa omaatuntoakin ylimielisestä asenteestani:D

ja nyt, kokonaiset 20 kg kevyempänä, kuljen peilin ohi joka päivä ja katson kroppaani tyytyväisenä. liikun ja jaksan paremmin ja näin kuumalla ei ole tukalaa olla. vaatteet sopivat päälleni ilman, että ne kovasti puristavat mistään (okei, jos on sopivat vaatteet niin koollahan ei ole väliä).



mutta näin lyhyellä aikavälillä painoa pudottaneena voin sanoa, että vaikka olin yhä normaalipainoinen synnytettyäni, viihdyn nykyisessä kuosissani paljon paremmin.



ainoa pelkoni on, että laihdun liikaa ja näytän kuivahtaneelta kurpitsalta!

vaatekaupoissa, kun voin varsin vapaasti valita mitä laitan päälle - hoikalle X-vartalolle sopii melkein kaikki.



Kuunnellessani paksujen valituksia vaatteiden löytämisen vaikeudesta ja pohdinnoista kehtaako käyttää bikineitä.



Kun kuulen kehuja siitä miten hyvältä näytän.



Lentokoneissa ym ahtaissa paikoissa, mahdun aina hyvin :)



Alennusmyynneissä, yleensä on omaa kokoa jäljellä.



Kuunnellessani juttuja ihmisten laihdutuskuureista yms. Itse aloin opiskeluaikoina lihoa, mutta korjasin ruokavaliota ennen kuin lihominen jäi tavaksi ja koko palasi minulle mieluisiin lukemiin ja on pysynyt siinä ilman laihiksia (syön 3 ateriaa + yhden välipalan, lautasmallin mukaan kasvispainotteisesti, joku pikkhyvä kuten lasi viiniä tai pari palaa suklaata joka päivä).

Toisaalta kun ei ole koskaan ollut muuta kuin hoikka niin on vaikea kuvitella muunlaista olotilaa. On myös ollut yllätys kuinka moni oikeasti muuttuu vanhetessaan (40+) eri malliseksi, siksi olen tyytyväinen etten itse ole ollut levenevää tyyppiä!

Etenkin kesällä kun on pienissä vaatteissa tai uimarannalla ei tarvii vetää vatsaa sisään tai miettiä makkaroita. Vaatteet istuu kauniisti ja hoikkuus nuorentaa. Olen hyvässä kunnossa ja jaksan juosta kympin lenkin koska vaan. ja miesten päät kyllä kääntyy ahkeraan. Ei ole diabetesvaaraa jne. En arvostele koskaan lihavia ääneen, mutta salaa ihmettelen miten joku voi päästää itsensä sellaiseen kuntoon? Missä itsekunnioitus ja -arvostus? Nautin siitä kun mieheni kehuu kroppaani tosi usein ja kaverit kanssa.

T. 162cm ja 47kg

kun kokeilin vanhaa vartalonmyötäistä kotelomekkoa, jota käytin ennen kun sain lapsia.

Nyt kolmen lapsen jälkeen, kun olen taas nuorimmankin jäljiltä saanut ylimääräiset pois mahduin siihen mekkoon taas =) Kyllä se on aina mukava tunne!



Toki joskus tuntuu kivalle, kun joku ihmettelee, ettei arvaisi minulla olevan kolme lasta (2-7v), kun olen niin hoikka.



Mutta eniten toki "nautin" siitä, että jaksan puuhata paljon, juosta, hyppiä ja touhuta lasten kanssa. Käydä patikoimassa ja muutenkin urheilla, koska se vaan on niin kivaa! Raskauksien jälkeen, kun painoa on ollut enemmän, en vaan ole tuntenut oloani hyväksi, minun pn paljon parempi olla ihannepainossani.

teille ole jäänyt lasten myötä vyötärölle mahalöllöä? Itsellä toki on muutama ylimääräinen kilo, mutta en usko että mahalöllö lähtisi pois vaikka laihduttaisin. Tai saattaisi lähteäkin, mutta rypistynyt nahka olisi sen paikalla. Ei sitä uimarannalla bikineissä esiteltäisi. Samaa valitteli myös ystäväni joka aina ollut hoikka, raskausaikanakin paino nousi vain n 8kg jokaisessa raskaudessa, eli syonyt ei ole itselleen raskauskiloja.

minulle tuli melkein 20 kiloa jokaisessa raskaudessa lisää kiloja, ja kaikki olen saanut pois ja pari kiloa ekstraakin.



mulle ei ole jäänyt mahalöllöä eikä löysänä riippuvaa nahkaa jostain syystä. treenaan mm. pilatesta ja veikkaanpa että sillä on jotain tekemistä asian kanssa. vatsani on siis litteä kuin en olisi raskaana ollutkaan. yhtä sileä ei vatsanahkani ole kuin ennen raskauksia, mikä näkyy esim. eteenpäin kumartuessa mutta muuten mulla on ihan litteä vatsa.

Kun sovitan vaatteita. Useimmat näyttää hyvältä.

Kun liikun. On ihanaa, kun ei tarvitse raahata ylimääräistä massaa ja olo on kevyt.

Kun joudun kulkemaan ahtaista paikoista.



Ja kun näen oikein ylipainoisen ihmisen. Erityisesti, jos näkee, että vararenkaista on jotain haittaa, kuten ovat tiellä tai rasittavat liikkuessa/normaaleissa toiminnoissa.



Kannustan lämpimästi terveysremonttiin jokaista, jolla on ylimääräistä lastia raahattavanaan.

en mä koskaan tollai ajattele, et jee oonpas tosi hoikka. Nyt kun olen raskaana, niin tiedostan ainakin, miten paljon helpompaa elämä on hoikkana, ei tarvitse puuskuttaa ja puhista, jaksaa paremmin.



No joo hyvää mieltä saan siitä, että oon pysyny tällä liikuntamäärällä hoikkana, vaikka jo kolme lasta (ja neljäs tulossa).

että en sitä ole tajunnut, kun olin 63 kg. Pituuteni on 176 cm. Olin tuolloin aina dieetillä, aina halusin sen pömpän pois ja kaina tavoittelin kapeampaa vyötäröä.



Nyt kiloja on tullut 5 ja ihmettelen, miksi en silloin voinut olla iloinen siitä, mitä minulla oli? Nyt ällöttää, kun makkarat näkvyvät tiukan paidan läpi. eikä voi pitää napapaitoja enää.

maharöllykkää, vaan ihan sileä vatsa.



Kuitenkin istuessa näkyy pieni makkara esim bikineissä, mutta ei se juurikaan haittaa :) Taitaa sellainen ihan läskitön olla vain kovilla urheilijoilla.



Vaatteet päällä olen ihan hoikka eikä mitään näy.



Voishan tuon mahamakkaran katoamisen eteen jotain tehdä, mutta koska olen hoikka vaikka syön ihan mitä tahdon en voi kuin olla tyytyväinen minimakkarani kanssa.

eikä tarvitse häpeillä itseään.