Miten voi hienovaraisesti kustantaa toisen matkan ilman
että kustannettava tuntee olonsa epämiellyttäväksi?
Olen kotiäiti, mieheni tienaa melko hyvin. Olisin lähdössä kahdeksi viikoksi Pariisiin lasten kanssa yksin, kun miehellä on töissä hyvin kiireinen ajanjakso. Haluaisin jotain aikuisseuraa seuran ja lasten takia.
Minulla olisi varaa kustantaa joku kaveri, vaikka lapsetkin mukaan, mutta tällainen on kuitenkin aika vaikeata noin vain luvata maksaa jonkun matka.
Tiedän, ettei ystävilläni siis olisi varaa lähteä nyt kahdeksi viikoksi ulkomaille.
Miten hoitaisit asian?
Kommentit (5)
Mutta et halua mennä yksin lasten kanssa, jos vaikka sulle sattuis jotain, tai jommalle kummalle lapselle, tai vain ihan seuran vuoksi. Sanot, että maksat matkan ja asumisen, jos vain saisit jonkun kumppaniksesi sinne.
En mä ainakaan ottais istä minään hyväntekeväisytenä,
että kaveri itse asiassa tekisi palveluksen lähtemällä mukaan tai jos uskallat, niin varaa matka ja sano, että joku, jonka piti lähteä, ei pääsekään ja rahoja ei saa enää takaisin - jos vaikka kaveri voisi käyttää paikat, kun yksinkään et halua lähteä. Jälkimmäisessä toki joutuisit valehtelemaan, mikä ei ole kivaa, mutta jos kaverille muuten tulisi ikävä olo, voisi noin vaikka lähteä.
matka jo maksettu ja voisi siirtää lipun ystäväsi nimiin tms.?
mä rutistaisin sen varmaan melkein hengiltä, niin iloinen olisin. Enkä tuntisi oloani yhtään epämukavaksi!
mä olisin vaan ikionnellinen jos joku ystävä ehdottaisi mulle vastaavaa. Voisin vastapalvelukseksi vaikka luvata lastenhoitoapua tai jotain. Voisithan sinä hienovaraisesti kysyä joltain ystävältäsi mitä mieltä olisi asiasta?