Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita perheitä, joilla vain vähän ystäviä (pariskuntia)?
10.04.2010 |
Olemme mieheni kanssa työssäkäyviä, 35-vuotiaita ja meillä on alakoulu-ja eskari-ikäiset lapset. Minulla on muutama erittäin hyvä ystävä, joita näen usein. Tuttavia on lukuisia. Miehellä on muutama oma kaverinsa. Naapureiden kanssa ollaan jonkun verran tekemisissä. Lasten harrastusten kautta on tullut paljon tuttavia. Molemmat olemme hyvin sosiaalisissa ammateissa, emme koe olevamme mitenkään vetäytyviä, tosin emme yltiösosiaalisiakaan.
Ongelmana on, että meillä ei ole yhtään pariskuntatuttavaa, joiden kanssa voisi viettää esim. iltaa. Tai lähteä yhdessä matkoille, kuten monet tuntuvat tekevän. Sisaruksemme ovat meitä paljon nuorempia. Tuntuu vaikealta kutsua kylään jommankumman ystävä puolisonsa kanssa, koska tämä tuntuu kovin vieraalta, eikä ole ehkä kiinnostunutkaan yhteisestä illanvietosta. Meillä on ollut nuorempana, ennen lstemme syntymää paljon ystäväpariskuntia, mutta emme enää tapaa. Osa on muutanut muualle, osa kanssa on vain etäännytty, kun ei ole tavattu. Mitään riitaa ei ole. Tuntuu, että nämä pariskunnat ovat kuitenkin onnistuneet jatkamaan muiden vanhojen ystäväpariskuntiensa kanssa tapaamisia. En koe, että meidät on pullautettu pois, siitä ei ole kyse. Näiden pariskuntien naisten kanssa olen kuitenkin tekemisissä, soittelemme paljon, joskus käymme kahvilla jne. Mieheni on enenmmän hyvänpäiväntuttu näiden pariskuntien miesten kanssa.
Tiedän, että huoleni on tavallaan turha, meillä molemmilla on ystäviä ja perheemme puuhaa paljon kaikenlaista yhdessä. Mutta onko muita joille on tavallaan käynyt samalla tavalla? Tuntuu, että kaikki muut tapaavat aina yhteisiä kavereitaan, vai ovatko he sitten serkkujen tai sisarusten perheitä?
Kommentit (6)
sitä jotenkin luulee, että ollaan jotenkin tosi erilaisia kun ei ole niinkuin muka kaikilla muilla on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pari hyvää nuoruudenystävää sekä useita kavereita. Ystäväni ovat kyllä naimisissa, mutta heidän miehensä ovat jääneet minulle ja varsinkin miehelleni etäisiksi. Toimeen toki tullaan, mutta ei se ystävyyttä ole.
Myös miehelläni on pari nuoruudenystävää, mutta tapaamme heitä vain harvoin, koska he asuvat kaukana. Heistä on tullut kyllä minunkin ystäviäni. Toinen on sinkku, toinen naimisissa. Tämä jälkimmäinen pariskunta on oikeastaan ainoa pariskunta, joita sanoisin ystäviksemme. Naapurit, lasten kaverien vanhemmat ym. ovat kavereita tai tuttuja.
Sisaruksiimme meillä on ihan ok välit, mutta en osaa kuvitella mitään yhteisiä matkoja heidän kanssaan.
mutsen mies onkin niin persiist ettei kukaan jaksa sitä.
Meillä löytyy kyllä itse asiassa paljon kaveripariskuntia, joiden kanssa voitaisiin viettää iltaa. Suurimpaan osaan ollaan tutustuttu ennen lapsia, mutta löytyy myös sellaisia, jotka on löytynyt lasten kautta. On mukavaa, että voi sopia illanvieton niin, että tietää kaikilla olevan mukavaa, eikä vaan mies tule mukaan "pakosta". Ei mies kyllä välttämättä pidä itse yhteyttä kaverini mieheen tai minä mieheni kaverin vaimoon, mutta siltikin iltaa voidaan viettää yhdessä ja kaikki viihtyy. Lisäksi meillä on kyllä molemmilla sisaruksia, mikä lisää yhteisiä perhetuttuja aika paljon.
Musta ainakin on kivaa istua iltaa ystävien kanssa tai viettää yhdessä vappua tai jussia tms. Usein tuppaa käymään niin, että kun elämäntilanteet muuttuu, niin monet ystävätkin vaihtuu, vaikka mitään riitaa ei tulisikaan.
Sanoit, että teillä on paljon tuttuja, olette jonkun verran tekemisissä naapureiden kanssa ja olette lasten harrastusten kautta tutustuneet perheisiin. Mitä jos pyytäisit jotain näistä perheistä teille kyllään koko perheenä? jos lapsetkin on suunnilleen samanikäisiä, niin kaikille olisi seuraa. Näin me on tehty ja on saatu uusia ystäväpariskuntia.
Alue: Aihe vapaa
iloinen että meillä ei ole ketään pariskuntatuttavaa! En yhtään tykkäis tollaisista illanvietoista, joiden perään haikailet. Mulle ainaskin riittää, että molemmilla on omat tuttavat.