Kuntokuurille

Nyt se alkaa, kunnon kohotus! Aivan liian kauan on pitänyt aloittaa, vaan aina laiskuus vienyt voiton. Porin juoksukoulun ohjelmalla olen päättänyt aloittaa. Onkohan liian kova tavoite alkuun päästä ulkoilemaan 5 kertaa viikossa? Kun muutoin ei ole tullut lähdettyä ulkoilemaan laisinkaan ilman lapsia (pyöräilyä, kävelyä rattaiden kanssa ym).



Tiedän olevani ihan rapakunnossa ja siksi kuntokuurin aloittaminen masentaa, kun tietää, että on paljon tehtävää edessäpäin ennenkuin jaksan edes kilometriä juosta. Kiva vaan olisi saada vähän kuntoa parannettua, kroppaa kiinteämmäksi ja kolme kiloa painoa pois. Kymmenen vuotta sitten aloitin samanlaisen projektin ja etenin hyvin, mutta sitten tuli "lapsientekovuodet" ... nyt neljä lasta saatu ja aika alkaa taas panostaa itsensäkin hoitamiseen kun ei enempää vauvamasuja ole tarkoitus saada.



Tervetuloa hengessä mukaan muutkin kuntonsa ja kroppansa kanssa tuskailevat. Maratoonaria minusta ei koskaan tule, mutta jospa muutaman kilometrin jaksaisin pinkoa kesään mennessä.



Kiva jos joku osaisi tsempata: kuinka nopeasti (tai hitaasti) liikunnasta alkaa kokea hyviä fiiliksiä ... siis, että lenkille lähtö ei tunnu väkinäiselle vaan että oikein innolla odottaa milloin taas pääsee liikkumaan?