Riittääkö 1-vuotiaalle aamupalaksi banaani? ev

8kg sintille useimmiten riittää. Tai puolikaskin banaani, saattaa ottaa vähän velliä seuraksi... Minkä teet, jos enempää ei uppoa

ja olisi hyvä jos jonain päivänä tarjolla olisi jotain muuta jo ennen sitä banaania.

toiselle ei. Ei meidän vuosikas olisi syönyt kuin enintään neljänneksen banaanista. Puuroakin meni noihin aikoihin hyvänä aamuna kolme lusikallista.

Ihmettelen vaan että mitähän muiden 1 veet syö aamupalaksi? Meillä näköjään soseet alkanu jäämään pois ei maistu enää edes aamupalalla. Pitää saada itse syödä, menee paremmin alas.

1-veenä kumpikin veti puuroa rekkamiehen annoksia... Sitten ruokahalua alkoi vähän laantua. Mutta kumpikin oli isokokoisia (pitkiä ja aika painaviakin)



Lapsillakin vuorokausirytmi vaihtelee, joku ei halua syödä aamusta, toisella taas voi olla kova nälkä.

Kolmelle pojalle on aina uponnu banaanin lisäksi lautasellinen puuroa.



Hoikkia sällejä ovat!

kolmesta lapsestakin vain yksi oikeasti syö sen aamupalansa hyvällä ruokahalulla.... Tarjolla on kyllä joka päivä, mut kun ei niin ei. Syödään sit lounaalla kunnollisemmin.

hedelmä / marjasoseen kanssa. Banaanilla ei olisi pärjätty kuin puoleen väliin lounasta :)

Mutta jokainen lapsi syö eri tavalla.

on ollut aina erityisen hyvä syömään, asia mistä olen erityisen iloinen.. Aamuisin tuossa 1-1,5v iässä meni sen banaanin lisäksi usein muita hedelmiä palasina (omenaa, appelsiinia), kulhollinen puuroa, ja joskus vielä pala leipää. Ja tietty maitoa. Tarjoan aina aamiaisella hedelmiä ja viljatuotteita erimuodossa. Nykyisin tahti on vähän hiljentymään päin, eli puuroa menee edelleen kulhollinen, mutta ei enää sen ohella kokonaista banaania, paloja ja muita hedelmiä kyllä. Ja jugurttia (maustamatonta) söisi näköjään vaikka kuinka paljon nykyään, tuossa vuoden kieppeillä se ei vielä oikein maistunut. Kuivatut hedelmät on myös tätä nykyä pop.



Ei ollut tarkoitus tulla "kehuskelemaan" sillä että meillä syödään näin hyvin ja paljon, vaan itseasiassa korostamaan sitä faktaa, että en tiedä toista perhettä, jossa samanikäiselle uppoaisi yhtä hyvin ja kaikki ruoka, vihanneksista alkaen. Useimmat tietamäni pikkutaaperot elävät hyvin askeettisella ruokavaliolla, ja olenkin käsittänyt sen olevan tähän ikään kuuluva juttu, pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Odotankin vaan että koskahan tuo ilmiö meille rantautuu, toivottavasti ei koskaan, sillä ihan normaalipainoinen (pienehkö) tyttö meillä hyvästä ruokahalusta huolimatta mellastaa.



Ja niin tosiaan, meillä ei myöskään olisi enää vuoden iän jälkeen tullut kuuloonkaan, että olisi syÖtetty tai autettu. Joskus se puuro/sose/jugurtti kauhottiin suoraan kouralla suuhun ja osa tietty lattialle, mutta eipä tuotakaan vaihetta kauhean kauan kestänyt. Vaikkei meillä ihan täysin salonkikelpoisesti edelleenkään syödä, niin parannusta on tapahtunut runsaaasti. Milelipiteeni on, että ei kannata tehdä syÖmisestä pakonomaista tapahtumaa, pääasia on, että edes jotain päätyy suuhun, ja että lapsen asenne ruokailuun on avoin ja innostunut. Vaikka sitten lattiat pitäisikin pestä monta kertaa päivässä..

Ekana vastanneellakin poika söi saman ikäisenä ison annoksen puuroa aamulla ja silti piti laittaa vielä välipalaa aamupäivästä, ettei nääntynyt nälkään ennen lounasta ;P Noh, poitsu kyllä olikin huomattavasti siskoaan isompi kooltaan joka suunnasta. Eikä tasan syö enää yhtä mahtavalla ruokahalulla kun ikää on 4v

Meillä on kaikki tosi huonoja syömään(sukuvika :D) Ja tää nuorin on maailman huonoin syömään, nyt kun vielä puskee monta hammasta kerrallaan niin ruokaa menee vielä vähemmän. Erilaisia ollaan kaikki.