Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kannattaako parisuhdeterapia / yksin psykologille? Auttaako MIKÄÄN???

Vierailija
10.06.2010 |

Olen koko ajan kotona vihainen, ärtynyt. Mies nyppii. Kaikki mitä se tekee ärsyttää. Silti ajatus erosta viiltää, en halua erota, en tajua miten me tähän pisteeseen ollaan ajauduttu, mehän ollaan se ihannepari. Vauvakin on vielä pieni, alle vuoden, ollaan varmaan myös vaan väsyneitä ja hormonitkin varmaan vielä mulla viturallaan, mutta ei me kauan näinkään jakseta. Sähistään lapsen silmien ulottumattomissa toisellemme, tapellaan automatkat ja mä katselen sivusilmällä reagoiko lapsi riitaan, aina tulee riita kaikesta, ihan aina. En jaksa. Mistä apua ja auttaako parisuhdeterapeutit tms. mitään, onko joku oikeasti saanut niistä apua??? Vai mennäkö yksin psykologille avaamaan näitä ärtymyksiä ja vihan tunteita, joille ei näytä olevan mitään todellista syytä? En halua, että lapsi kärsii meidän paskoista väleistä, en halua että ne välit on niin huonot!! Enkä halua erota, ei ole väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia tai mitään sellaista. Vain jatkuvaa vitutusta ja riitelyä.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
10.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei siitä haittaa ainakaan ole. Kauhealtahan tuokin kuulostaa. Itse olisin valmis kokeilemaan tuollaisessa tilanteessa ihan mitä vain.

Vierailija
2/3 |
10.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanon aina kavereille, että niin kauan kun lapsi on alle 3-vuotias niin kannattaa vaan yrittää sinnitellä yhdessä. Tuossa elämänvaiheessa sitä on niin väsynyt ja uupunut ja kovilla jatkuvasti.



Onko teillä koskaan aikaa rentoutua? Ehdittekö viettää kahdenkeskistä rentoa aikaa? Onko mahdollista pyytää lastenhoitoapua esim. isovanhemmilta? Onko mahdollista, että esim. sinulla olisi masennustakin? Sekin voi oireilla vitutuksena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
10.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen miettinyt myös että olisiko masennusta, mutta mistäs senkin tietää. Ja vähän pidän huuhaana ikävä kyllä näitä masennusdiagnooseja, joita niin auliisti jaellaan kaikkiin vähänkin negatiivisiin mielenliikkeisiin. Jaksan kuitenkin nousta ylös sängystä ja laittaa vaatteet päälle ja haluan nähdä muita ihmisiä ja nauran ja iloitsen muuten, mutta kotona tällaista!