Mietittekö koskaan raskausaikana, miten ihmeessä miehenne voivat haluta seksiä kanssanne?

ja en kyllä ole ajtellut moista asiaa ennenkun luin kirjotuksesi. iso masu täälläkin jo on, mutta en kyllä ole missään vaiheessa tuntenut oloani muumin ja valaan rasteytykseksi vaan päinvastoin. jostain luin, että 99%miehistä pitää raskaana olevaa kumppaniaan haluttavana. kovin moni nainen vaan tuntee olevansa norsun kokoinen.... kummallista...

Oli pienimahainen - ei juuri muita muutoksia. Tai no joo. Hervottomat tissit toki.



Itsearvoni on niin korkea, etten miettinyt moisia. Ajattelin, että jos rakastaa, rakastaa myös paksuna.

ja en kyllä ole ajtellut moista asiaa ennenkun luin kirjotuksesi. iso masu täälläkin jo on, mutta en kyllä ole missään vaiheessa tuntenut oloani muumin ja valaan rasteytykseksi vaan päinvastoin. jostain luin, että 99%miehistä pitää raskaana olevaa kumppaniaan haluttavana. kovin moni nainen vaan tuntee olevansa norsun kokoinen.... kummallista...

olin kuulemma vain todella haluttavan näköinen..

kun se tyhjä kengurupussi roikkui ja rinnat kaksi tiukkaa melonia suihkusi maitoa kun sanoi käsipäivää. Saati sitten pimppa joka näytti käyneen toisen ja kolmannen maailman sodan ja hävinneen ne.

Takaa päin näytin ihan samalta kuin ennenkin. Ei se maha musta mitenkään epäviehättävää tehnyt. Ei se mikään kaljamaha ollut.

kun se tyhjä kengurupussi roikkui ja rinnat kaksi tiukkaa melonia suihkusi maitoa kun sanoi käsipäivää. Saati sitten pimppa joka näytti käyneen toisen ja kolmannen maailman sodan ja hävinneen ne.

Hauskoja vertauksia.

minä en todellakaan ollut mielestäni raskaana kaunis ja ei seksikään kauheasti napannut. Ihmettelin todella paljon mieheni seksihaluja. Vaikka eipä hänkään mitenkään innostuneenmpi ainakaan ollut kuin aikaisemmin.



Ulkonäön lisäksi raskaus hankaloitti seksin harrastamista niin paljon, että sekin vei siitä mielenkiintoa. Tykkään kuitenkin olla edes jonkin verran aktiivinen sängyssä, mutta raskaana se oli aina se sama takaapäib, kyljeltään tai selällään mies pystymmässä...plaah. Toden totta kaipasin KUNNON seksiä, missä voimme olla aivan lähekkäin mieheni kanssa ja minäkin voin tehdä jotain muuta kuin voihkia. :)



Onneksi ei ole enää mahaa , nyt vaan odotellaan että jälkivuoto loppuu ja pääsee harrastamaan sitä kunnon seksiä pitkästä aikaa!!!

oikeasti pelkäsin, että vauvalle kävisi jotain. JA jotenkin olisi tuntunut myös pervolta harrastaa seksiä vauvan "kanssa", olisihan se ollut mukana mahaassa potkimassa. Olen kai aika rajoittunut. Imetysaikana ei myöskään haluttanut ja koko 10kk mitä imetin seksiä oli muutama hassu kerta, mulla rintaliivit päällä, kun koin, että tissit oli ihan yksinomaan vauvalle varattu.



Heh, nyt on taas halut ja seksielämä kohdallaan.

Tää varmaan tuntuu monen mielestä oudolta, mutta minusta taas oli(si) outoa yhdistää vauvan hoito ja seksi.

mutta makuasioita kai nämäkin. Nännit ja pimppa turpoaa ja ei se mahakaan kauhea ole.

Mies teki harvinaisen selväksi, että epäseksikkäämpää ilmestystä kuin minä raskaana saa hakea, eikä tarvinnut edes keskustella mistään seksin harrastamisesta. Eikä muustakaan läheisyydestä, suukottelusta, halailusta tms. Mun mieheni on niitä miehiä, joiden mielestä ei ole mitään järkeä koskeakaan naista, jos siltä ei saa vakoa, ja jos naiselta ei edes halua vakoa, sitten sen koskeminen vasta turhaa onkin. Ja ei, en todellakaan lihonut montaa kymmentä kiloa, ihan vain muutaman, enkä ollut ylipainoinen ennakkoonkaan. Ainoa ero normaalivartaloni ja raskausvartaloni välillä olivat kasvaneet tissit ja pyöristynyt maha. Olen myös palautunut hyvin ja nopeasti, jopa alle entisten mittojen (ennen raskautta vaatekoko oli 38, nyt se on 32), mutta itsetunto on tipotiessään.



Miehelläni oli tapana käyttää raskausaikana minusta niin hellyyttäviä termejä kuin "rantautunut sinivalas", "rakas maitovalakseni" (juu, ei osaa edes sanoja taivuttaa tuo juntti vissiin), "sotanorsu". Loppuraskaudesta, kun maidon tulo käynnistyi, ja sitä todella tuli, mies tokaisi, että "susta taitaa tulla oikee kunnon valioluokan lypsylehmä. No mut hei, jos meil alkaa tulla rahasta tiukkaa ni mähän voin myydä sut Valiolle töihin, hehheh."



Jostain syystä tällä hetkellä käydään pariterapiassa, josta ei ole minkään valtakunnan hyötyä, mies pyytelee anteeksi ja minua vituttaa koko olento. Ei todellakaan kiinnosta harrastaa seksiä tuollaisen apinan kanssa, joten sitten mies kiukuttelee säännöllisin väliajoin kun edes seksiä ei ole koskaan, jonka jälkeen minä muistutan miksi sitä ei ole, jonka jälkeen on jälleen kerran riita pystyssä, jonka jälkeen mies taas pyytelee anteeksi ja ihmettelee, miksen voi vain unohtaa ja antaa anteeksi. Sitä ei kuitenkaan suostu ymmärtämään, ettei minua kiinnosta tippaakaan antaa anteeksi.

Vaikka itse tunsin itseni hirveän seksikkääksi ja kiimaiseksi. Otti todella rajusti itsetunnolle kun en kelvannut miehelle.



Synnytyksen jälkeen alkoi välitön vonkaaminen ja jopa painostus, panemaan piti päästä ennenkuin tikit olivat edes sulaneet.. Kerran sain vonkaamisen loppumaan sillä että vedin housut jalasta, menin jalat haarallaan makaamaan sängylle ja käskin miestä katsomaan vieläkö tikkejä näkyy ja miten haavat voi. Nyrpistellen katsoi minua vähän kauempaa ja antoi pari päivää olla. Ja suuseksiä siis annoin varmaan jo kotiutumispäivänä, mutta jostain syystä olisi ollut pakko päästä pimppiin.



En ymmärrä miehen mielenliikkeitä...

minulla myös mies joka oli ihan loppuun saakka halukas :)



Kun itse tuntee itsensä valaaksi, ei voi kuin ihmetellä miehen halukkuutta. Myöhemmin on kyllä myöntänyt etten ehkä ollut silloin ihan älyttömän seksikäs ;)

Eikä se selibaatti minuakaan pahemmin häirinnyt, sen verran oli muuta mietittävää omissa vaivoissani.

mä joudun omaani painostamaan. on ulkomaalanen ja omaa vanhanaikasia luuloja, kuten että seksi voisi jotenkin vahingoittaa vauvelia.

raskausaika meilä oli oikein seksin tulitusta, kiimaaa ja kiihkoa täynnä.

...miten joku raskaana oleva voi nähdä itsensä RUMANA/EPÄHALUTTAVANA. Tuntuu luonnottomalta etteikö oma mies haluaisi raskaana olevaa! Näitäkin löytyy, tiedän, mutta oma mielipiteeni on silti se että raskauden ei kyllä pitäisi vaikuttaa ainakaan negatiivisesti terveen ihmisen ajatuksiin.