Lue keskustelun säännöt.
Voiko eronneen parin paluu yhteen onnistua?
09.04.2010 |
Erosimme noin neljä vuotta sitten, minun aloitteestani. Liitossa oli paljon ongelmia, ei mitään väkivaltaa tai viinaa tai sellaista, mutta olimme lapsista huolimatta aivan eri elämänvaiheissa ja halusimme eri asioita. Ero oli raivoisa ja riitaisa, vaikka molemmat tunnisti ja tunnusti että erota täytyi. Eron jälkeen parin vuoden ajan oli aika nihkeetä sopia mistään, mutta pikku hiljaa tapaamiset, elatusmaksut yms loksahtivat paikoilleen ja arki alkoi rullaamaan.
Minä aloin tapailla yhtä miestä n. 18 kk sitten, ex-mieheni löysi samoihin aikoihin uuden naisystävän. Viime syksynä oli esikoisen 10-vuotisjuhlat, ja sovimme järkkäävämme hänelle ainutlaatuisen kokemuksen, jossa olisimme molemmat paikalla. Tuon päivän aikana puhuttiin eka kerran asioista rauhallisesti ja rehellisesti. Päivän jälkeen jäi sekava ja hämmentynyt olo, mies tuntui kypsyneen aivan hurjasti.
Sen jälkeen ollaan soiteltu säännöllisesti ja aina lasten vaihdon yhteydessä juteltu lisää. Jouluna oltiin Lintsin joulutapahtumassa kaikki yhdessä "perheenä", ja joulun aatonaattona myös. Tapaamiset ovat eikun vain tihentyneet (ja tiivistyneet) alkuvuonna; hiihtolomalla nähtiin melkein päivittäin.
Pääsiäisenä ex-mies sitten sanoi, että tuntee rakastuneensa minuun uudelleen. Itse en rakkaudesta tiedä, mutta jotain lämmintä, syvää ja perusteellista tunnen häntä kohtaan.
Olen täysin sekaisin ja neuvoton. Mietin yöt ja päivät että mitä tehdä. En halua tehdä väärin uutta miestäni kohtaan, joka on kiltti, hyväsydäminen ja lämmin mies, mutta toisaalta jokin vetää exää kohti todella voimakkaasti. Hitsit vie, voiko kerran myttyyn mennyt suhde enää oikeesti toimia vai huijaanko vaan itseäni (ja ex-mies myös itseään)? Onko kellekään kokemusta että voiko kaiken sen pahan olon todellakin jättää taakseen niin ettei se enää uudelleen rasita suhdetta?
Kommentit (6)
Me erosimme, koska mieheni kuvitteli löytäneensä elämänsä rakkauden ja eli hänen kanssaan kolmisen vuotta kunnes erosivat. Pikkuhiljaa meidän välimme lämpenivät uudelleen (minun tunteeni eivät olleet koskaan lasteni isää kohtaan kuolleet, mutta pidin ne taka-alalla) ja lopulta muutimme yhteen kun huomasin hieman yllättäen olevani raskaana.
Nyt olemme eläneet yhdessä 9v ja kaikki on edelleen hyvin ja olemme todella onnellisia ja molemmat varmoja siitä, että meidät on tarkoitettu toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me erosimme, koska mieheni kuvitteli löytäneensä elämänsä rakkauden ja eli hänen kanssaan kolmisen vuotta kunnes erosivat. Pikkuhiljaa meidän välimme lämpenivät uudelleen (minun tunteeni eivät olleet koskaan lasteni isää kohtaan kuolleet, mutta pidin ne taka-alalla) ja lopulta muutimme yhteen kun huomasin hieman yllättäen olevani raskaana.
Nyt olemme eläneet yhdessä 9v ja kaikki on edelleen hyvin ja olemme todella onnellisia ja molemmat varmoja siitä, että meidät on tarkoitettu toisillemme.
Kaikki se tuska ja paha olo joka eroon liittyy, kaikki se mitä on sanottu puolin ja toisin - vaikka ne ei totta olisikaan olleet vaan suuttumusta ja loukkaantumista, niin silti - ne asiat on kerran sanottu ja tehty, voiko sellaisen enää antaa anteeksi ja unohtaa? Tätä minä mietin ja pelkään, että kun jo kerran ollaan toisiamme NIIN pahasti satutettu, niin voiko enää luottaa, ettei niin tapahtu toiste?
Olen kyllä onnellinen teidän puolestanne ja ihanaa kuulla, että tällainenkin kuvio voi onnistua!
ap
Me siis kävimme yhteenpaluun jälkeen parisuhde- ja yksilöterapiassa sekä avioliittoleirillä ja puhuttiin selväksi kaikki ja näin pystyttiin tavallaan alottamaan puhtaalta pöydältä. Alkuun olin itsekin epäileväinen, että pystyykö sitä enää luottamaan, mutta voin nyt rehellisesti sanoa, että luotan mieheeni täysin.
Me erosimme, koska mieheni kuvitteli löytäneensä elämänsä rakkauden ja eli hänen kanssaan kolmisen vuotta kunnes erosivat. Pikkuhiljaa meidän välimme lämpenivät uudelleen (minun tunteeni eivät olleet koskaan lasteni isää kohtaan kuolleet, mutta pidin ne taka-alalla) ja lopulta muutimme yhteen kun huomasin hieman yllättäen olevani raskaana.
Nyt olemme eläneet yhdessä 9v ja kaikki on edelleen hyvin ja olemme todella onnellisia ja molemmat varmoja siitä, että meidät on tarkoitettu toisillemme.
Kaikki se tuska ja paha olo joka eroon liittyy, kaikki se mitä on sanottu puolin ja toisin - vaikka ne ei totta olisikaan olleet vaan suuttumusta ja loukkaantumista, niin silti - ne asiat on kerran sanottu ja tehty, voiko sellaisen enää antaa anteeksi ja unohtaa? Tätä minä mietin ja pelkään, että kun jo kerran ollaan toisiamme NIIN pahasti satutettu, niin voiko enää luottaa, ettei niin tapahtu toiste?Olen kyllä onnellinen teidän puolestanne ja ihanaa kuulla, että tällainenkin kuvio voi onnistua!
ap
kun oli 12 ja palasivat yhteenkun olin 15. Ovat edelleen yhdessä ja oon nyt 34. Ihan onnellisilta vaikuttavat.
ja voisitte aloittaa suhteen uudelta pohjalta! Teillä on kuitenkin yhteiset lapset, joiden vuoksi jokainen lämmin tunne teidän välillä on kultaakin arvokkaampaa.