Hyväksytkö että lapsi tehdään teitoisesti ilman isää?

ja sen seurauksena joku yksinäinen nainen alkoi odottaa lasta varsinkin kun oltiin oltu 10 vuotta yhdessä ja oli kaksi lasta.

Enkä tee eroa naispariskunnan tai yksinelävän naisen välillä. Itsekin olisin varmaan tehnyt lapsen yksin, jos ei olisi hyvää miestä sattunut osumaan kohdalle. Osui kuitenkin ja hyvä näin. =)



Kuitenkin on mielestäni suositeltavaa, että jonkinlainen miehenmalli löytyy. Esim. vaari tai eno tms. Kunnollinen sellainen.

kelvottoman isän vaikutuspiirissä!

Vaikka ymmärrän toki hyvin niitä jotka tällaiseen ratkaisuun päätyvät enkä tuomitse. Erittäin hyvä ystäväni sai hiljattain suloisen pojan spermapankin avulla :) Minusta lähtökohtaisesti lapsella on kuitenkin oikeus sekä isään että äitiin.

onko se isätön lapsi tehty luvan kanssa vai salaa vedätetty jotain miestä kertomalla syövänsä pillereitä..



Jos on tietoisesti ja "isän" luvalla lapsi tehty, niin ok.

mutta yksinäiselle sen lapsen tekemisen suon, en lesboparille, ellei heistä toinen tee sitä luomusti.



*kivisadetta odotellessa*

Jos mies ei halua lapsia, hän huolehtii ehkäisystä.

Ainoastaan jos nainen väkivallalla uhaten raiskaa miehen, niin sitä en hyväksy.

Muutenhan kyseessä on miehenkin puolelta suostumus.

t: sinkkuna raskautunut

ja sen seurauksena joku yksinäinen nainen alkoi odottaa lasta varsinkin kun oltiin oltu 10 vuotta yhdessä ja oli kaksi lasta.

jos oli vahinko, niin eihän sitä naista voi velvoittaa tekemään aborttiakaan. Vai syytätkö naista, kun miehesi petti?

Jos mies ei halua lapsia, hän huolehtii ehkäisystä.

Itse tapailusuhteessa kerroin kun jouduin jättämään lääkärin määräyksestä hormonaalisen ehkäisyn pois, että en käytä ehkäisyä lainkaan. Mies ei hoitanut omalta kohdaltaan ehkäisyä ja lapsihan siitä sai alkunsa. Ei oltu varsinaisesti edes yhdessä niin ei erottukaan.

Lapsi nyt 2v ja minulla uusi suhde, isä tapaa lastaan säännöllisesti.

hedelmöityshoitoja vai jotain huijausta baarisuhteen/parisuhteen aikana? Hedelmöityshoidot hyväksyn. Ja oikeastaan hyväksyn muutenkin, jos ei kyseessä ole rikottu kumi. Se on minusta tosi alhaista, kyllä miehellä on oikeus estää a)jälkeläisten syntyminen b)seksitautien leviäminen itsestä toisiin tai toisista itseen. Eli jos mies ei kortsua käytä, sitten se on minusta oma moka. Kaikki on vastuussa omista siemenistään.

On mielestäni täysin ok ja hyväksyttävää, että nainen suunnittelee lapsia ilman isää. Moni pienperhe olisi alusta lähtien paljon onnellisempi ja ehyempi, jos ei tarvitsisi miesten kanssa vääntää kaikesta normaaliarkeen liittyvästä.



Enkä tosiaan näe tässä mitään yhteyttä lesboasiaan. Ihan normaali heteronaisesta ja hänen perheensuunnittelusta puhun.



Monelle naiselle jää lapset vaan haaveeksi, kun mies ei ole koskaan valmis isäksi tai ainakin tekee asian erittäin vaikeaksi.



Tässä maassa on niin paljon avioeroperheitä, että eikö olisi jo aika uskoa, että lapsi tulee vallan hyvin toimeen ilman isääkin. Kun monissa avioeroissa isä ei joka tapauksessakaan ole läsnä lapsen maailmassa. Aikuisia esikuvia tulee kyllä elämään muutenkin matkan varrella.

kaikki ratkaisut, joissa riittävän hyvään vanhemmuuteen pystyvä ihminen hankkii toivotun lapsen.



Jos olisin tuosta vaan sikiävä tavisheteroydinperheen mamma, saattaisin olla vähän mustavalkoisempi, mutta olen oppinut ihan jo elämällä tätä elämää että mutnkin kuin massan ratkaisut voivat olla erinomaisia.



Me olemme tarvinneet luovutettuja siittiöitä koska miehelläni ei ole siittiöitä. Olemme ehjä, hyvä perhe. Ratkaisumme ei voi olla väärä.

Mielestäni lähtökohtana pitäisi olla, että isä on olemassa ja lapsi oppii hänet tuntemaan. Voihan lapsella olla isä, vaikka parisuhdetta vanhempien välillä ei olisikaan, jos äiti on esim. itsellinen nainen tai lesbo.



Elämäntilanteita on tietenkin monia. Sopivaa miestä lienee myös joskus vaikea löytää -ymmärrän sen. En halua tuomita mitään ratkaisuja tuntematta ihmisten tilanteita tarkemmin. Tärkeää on mielestäni myös, että tällaisista asioista puhutaan avoimesti.

pohdin sitä aikoinaan kovasti, kun olin vauvakuumeinen sinkku ja miestä ei tuntunut löytyvän. Sitten aloin pohtia, että minulla on isä, ja vaikka se ei ollut kovin kummoinen isä, niin isä kuitenkin. Lisäksi kummitätini oli aikoinaan nuorena pakotettu antamaan puolivuotias lapsensa pois, ja se teki kovasti kipeää hänelle ja myös sille aikuiselle pojalle. Mietin kovasti vanhemmuutta ja juurien merkitystä ihmiselle. Mikä oikeus minulla olisi ehdoin tahdoin tehdä tähän maailmaan puoleksi juureton ihminen, jolle en osaisi kertoa sen isästä yhtään mitään? Joten en hyväksy.

koska olen niin tehnyt. Ei vaan löytynyt sitä toista puoliskoa kenen kanssa olisin halunnut perheen perustaa.

Kerroin kyllä isälle (pari kuukautta ennenkuin lapsi syntyi) jotta hänellä oli mahdollisuus tutustua lapseensa. Asiaa helpotti sekin, että tuleva isä oli ex-mieheni, joten tunsin hänen sukunsa entuudestaan. Siis siinä mielessä, että vaikka tytöllä ei virallisesti ole isää niin olemme isänpuoleisen suvun kanssa tekemisissä ihan normaalisti.

Tyttäreni on jo aikuinen nainen, isänsä kuoli tytön ollessa 5-vuotias, on siis oikeastaan joutunut kasvamaan äitinsä kanssa kahdestaan.

Kehuvat häntä ajattelevaiseksi ja fiksuksi nuoreksi naiseksi mikä tietysti lämmittää äidin sydäntä:)



Ja hyväksyn myös, että lesboparit hankkivat lapsia

Jos olet saanut tiedon aikuisena, on sinua kohtaan toimittu väärin. Siinä on muitakin mahdollisuuksia kuin tuo tai sitten kertoa lapselle heti kun hän kykenee ymmärtämään. Et voi väittää, että koska sinua asia on loukannut, kun sait tiedon aikuisena, on väärin suojata lasta ennakkoluuloilta ja kertoa esim luovutetuista sukusoluista vasta kun hän ymmärtää haluaako kertoa asian kaikille näin intiimin asian omasta syntyperästään!

Lapsen oikeus omaan isäänsä ja äitiinsä ylittään aina yksinäisen naisen lapsen kaipuun. Periaatteessa voin hyväksyä pareille tehdyt hedelmöityshoidot, kunhan totuus/tiedot biologisista vanhemmista annetaan lapselle heti tämän ollessa tarpeeksi kypsä asian ymmärtämään. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta/mahdollisuutta pimittää lapselta sellaista tietoa.

Ai heti tämän ollessa tarpeeksi kypsä? Vai onko lapsen etu kuulla asia kun hän on myös tarpeeksi kypsä ymmärtämään kuinka isosta ja yksityisestä asiasta on kyse eli ymmärtää käyttää omaa harkintaa siihen kuinka laajasti asiasta voi puhua? Joku perhe, vanhemmat tai lapsi tai molemmat haluavat pitää tuollaisen asian vain perheen sisällä niin silloin on järkevää viivyttää kertomista? Huomaatko että kun asioiden ytimessä on, ne lakkaavat olemasta mustavalkoisia?

Ei, eivät ne lakkaa olemasta yhtään sen yksinkertaisempia. Minä olen yksi tällainen lapsi, jolta on pimitetty tieto omasta isästä. Vasta aikuisena sain selville, että isäni on samassa kaupungissa oleva perheellinen mies. Sain tämän tiedon urkittua monen vuoden työn jälkeen. Olin kuitenkin miettinyt asiaa jo hyvin pienestä, käytännössä siitä lähtien kun tajusin kaikilla muilla lapsilla olevan isän. Se ei todellakaan ole lapselle mikään vähäpätöinen asia, eikä sitä pysty korvaamaan vaikka ainoa huoltaja olisikin kuinka loistava tahansa. Jokainen lapsi kiinnostuu jossain vaiheessa omasta alkuperästään, ja jokaisella lapsella on nuo tiedot oikeus saada. Siinä eivät paljoa paina tuollaiset "pidetään asia perheen sisällä" -tyyppiset häveliäisyydet.

he ovat hulluja, kun haluavat. Minä itse en ikinä TIETOISESTI haluaisi yksinhuoltajaksi, sen verran rankkaa on lapsen hoitaminen ja kasvattaminen!!

he ovat hulluja, kun haluavat. Minä itse en ikinä TIETOISESTI haluaisi yksinhuoltajaksi, sen verran rankkaa on lapsen hoitaminen ja kasvattaminen!!

Minä en tiedä mitään raskaampaa kuin lapsettomaksi jääminen...

Usein nämä sinkkuäidit ovat tosi rakastavia ja "hyviä" äitejä, jotka panostavat äitiyteen täysillä. Paljon parempi on sellainen pikkuperhe kuin perhe, jossa on kaksi vanhempaa, mutta vanhemmilla huono, riitaisa parisuhde tms.



Jokainen mies tietää sänkyyn mennessään, mitä seuraa jos ei käytä ehkäisyä. Vaikka väärin se minusta on, jos nainen huijaa miestä ja sanoo vaikkapa syövänsä pillereitä ja näin hankkiutuu raskaaksi.