Mistä olet luopunut jonkun tuntemattoman hyväksi?

ja olen valmis luopumaan osasta luuydintäni myös.

se ei ole luopumista mistään omastaan. Kaikki on meille annettu Jumalalta ja meidän tulisi tyytyä vain siihen välttämättömään, mitä jokapäiväisessä elämässä tarvitsemme. Muun voimme antaa eteenpäin, mutta emme saa sitä edes itse muistaa jälkeenpäin. Siitä ei saa tehdä numeroa.

se ei ole luopumista mistään omastaan. Kaikki on meille annettu Jumalalta ja meidän tulisi tyytyä vain siihen välttämättömään, mitä jokapäiväisessä elämässä tarvitsemme. Muun voimme antaa eteenpäin, mutta emme saa sitä edes itse muistaa jälkeenpäin. Siitä ei saa tehdä numeroa.

palkkatulo on kyseenalaistamattomasti omaa.

(vapaaehtoistyö). Myös verestä, ja kuolemani jälkeen elimistä ja kudoksista (elinluovutustestamentti ja kudosluovutuskortti).

Olen antanut pois rahaa ynnä muuta, (mm. kaikki lasteni käytetyt vaatteet ja tarvikkeet olen antanut pois, mitään en ole myynyt) mutta sitä en sanoisi luopumiseksi, koska en koe itse menettäneeni mitään.

Kundi oli täys tuntematon ja sellaseksi jäi eli yhden yön juttu!

monista halvoista elintarvikkeista ja hyödykkeistä. Isosta osasta matkailua.

Olen antanut pois rahaa ynnä muuta, (mm. kaikki lasteni käytetyt vaatteet ja tarvikkeet olen antanut pois, mitään en ole myynyt) mutta sitä en sanoisi luopumiseksi, koska en koe itse menettäneeni mitään.

että on luopunut, eli jäänyt kaipaamaan..

Mulle toi lihasta luopuminen otti koville ja tein työtä sen eteen liki vuoden.

Toinen oli isosta talosta luopuminen. Se kirpaisee vieläkin.

Mutta nämä luopumiset kuuluvat tähän aikaan...

Ja en nyt koe ylentäväni itseäni, sillä kirjoitan anonyyminä. En puhu näistä asioisa milloinkaan kasvotusten.

En taida olla luopunut juuri mistään niin, että se tuntuisi luopumiselta. Tai no, lentomatkailua olen vähentänyt, jos en tietäisi mitään sen ekohaitoista niin reissaisin varmaan joka toinen viikko. Nyt teen pitkän kaukoreissun (noin kuukausi) kerran kahdessa vuodessa ja ehkä jotain pientä pintateitse siinä välillä. Mutta en nyt voi ihan hirveästi kehuskella luopumisella siinäkään kun kyllä yksi pitkä matka on parempi kuin kymmenen viikoloppureissua.



Lihaa en syö mutta en kaipaakaan ja talvella olen luopunut tomaateista koska suomalaiset muistuttavat silloin kumipalloja eikä lentotomaatit maistu juuri millekään.



Verenluovutuksen jälkeen viikon ajan tuntuu aika huteralta, ehkä se on todellista luopumista.

Siis miehesi ei halunnut että hänestä luovutaan, mutta syntyi joku omituinen tilanne, missä sinä tulit luopuneeksi hänestä ilman miehen omaa vaikutusta asiaan?



Vai siis mitä ihmettä?



Häh?

eli luopunut tuntemattoman hyväksi.

-luovuttanut (miehen kanssa yhteisymmärryksessä) alkiot tietäen etten ikinä saa tietää onko lapsillani sisaruksia (biologisia siis).

- Luovuttanut vauvanvaatteet vauvakassikeräykseen, itku tuli kun pakkasin toppapukuja joita säilytin muistoina, ajattelin, että enemmän ne hyödyttävät Afanistanissa kuin varastossa.

-antanut myöhemmin kaikki lastenvatteet ja omat sopimattomat vaatteeni Viroon lastenkotiin ja vanhainkotiin.

annoin juuri iiiison kassin lastenvaatteita (osa käyttämättömiä) tutun tutulle.

Huutiksessa olisin saanut niistä kymmeniä euroja. Arvo: 200 e.



Tuntui hyvältä, että voi edes tehdä jotain. Antaa hyvän kiertää.

Minullekin on tehty samaa.

Elämäni rakkaus sai kuulla tulleensa isäksi, kun olimme seurustelleet reilut puoli vuotta. Kyseessä oli yhden illan juttu ennen minua ja nainen ei ollut kertonut raskaudesta odotusaikana. Mies itse on isättömänä kasvanut, kiltti ja kunnollinen. Hän oli kovassa myllerryksessä itsensä kanssa. Erosimme surun murtamina, minä halusin tehdä miehelle ratkaisun helpommaksi ja muutin muutamaksi vuodeksi hienon työtilaisuuden perässä ulkomaille ja katkaisin yhteydenpidon täysin. Aikaa on kulunut jo vuosia ja hän elää lapsensa ja tämän äidin kanssa. Muutaman kerran olemme vahingossa törmänneet ja katse kertoo edelleen tunteiden olevan olemassa.



Minulla on nyt oma mies ja 2 ihanaa lasta. Elämä vain meni näin. Toivon naisen olevan hyvä hänelle.

mistään, jos ja kun toistuvasti annan lasten vaatteita/leluja yms. keräyksiin ja kirppareille. Kysymyksestä tuli mullekin mieleen veri, ehkä siksi, että puhutaan veren _luovutuksesta. MUtta eihän sekään ole mitenkään itseltä pois. Miksi ei "luovuttaisi" 2-3 kertaa vuodessa? Mulle se ei tee mitään vaikutusta edes minuutiksi.



Oikeasti en siis ole kai luovuttanut mitään enkä luopunut mistään mulle tärkeästä. Elimenikin saa kuoltuani antaa pois, mutta se nyt ei ainakaan ole enää mitään luovuttamaista;-D!

luovuttamiseen kuuluu se, ettei siitä asiasta haluaisi luopua, mutta tekee sen kuitenkin. Tietty joku vauvanvaatteen kierrättäminen ei ole kauhean traaginen teko sekään.

Tuntemattomat ihmiset eivät merkitse minulle mitään.

Tuntemattomat ihmiset eivät merkitse minulle mitään.

Niitä on aina. Se on hyvinvointiyhteiskunnan välttämätön paha.

Toiset kantaa vastuun. Toiset käy sossussa tai nauttii muuten vaan eduista.

Pummi olet.

Tuntemattomat ihmiset eivät merkitse minulle mitään.

Niitä on aina. Se on hyvinvointiyhteiskunnan välttämätön paha. Toiset kantaa vastuun. Toiset käy sossussa tai nauttii muuten vaan eduista. Pummi olet.

Pummina on kiva olla, sossu maksaa netinkin.

verojen maksaminen mitään luovuttamista ole, ei niitä kukaan vapaaehtoisesti maksaisi vaan toisten hyväksi. Ja oikeasti kokeilkaa elellä sillä sossun tuella vuosi ja katsokaa miten rikasta ja leppeää elämää sillä voi viettää ja tulkaa sitten uudestaan valittamaan.