Voiko tämä toimia pitkän päälle?

Tuo toimii tasan niin kauan kuin sinä pidät sen toimimassa. Niin kauan kuin jaksat nöyristellä ja pitää miestä jalustalla, teillä on kaikki hyvin. Kun väsyt/et jaksa palvoa miestä/tahdot toteuttaa omia haaveitasi ja ajatella itseäsikin, mies ensin suuttuu ja sitten kyllästyy.



Melko suurella todennäköisyydellä hän tulee tahtomaan lapsia vasta noin viisikymppisenä uuden vaimonsa (joka on huomattavasti nuorempi) kanssa.



Sinulla on vain yksi elämä, älä käytä sitä esittämällä sivuosaa miehen elämässä.

Kestätkö sitten sen?

nykyisestä elämästään. Jos hankitte lapsia, siitä tulee vain ja ainoastaan sinun projektisi, josta aivan takuulla tulee katkeruutta pintaan.

mennä naimisiin tai tehdä lapsia ja olette siitä huolimatta muuttaneet yhteen. Kummallakin on oikeus haluta elämältä sitä mitä haluaa, sinun avioliittoa ja lapsia ja miehen jotain muuta. Sinun pitää miettiä, riittääkö nykyinen suhde ja epävarmuus lapsista sinulle vai ei.

..vakaa minkä tahansa sinun unelmasi toteuttamiseen. Sinuna en tuhlaisi enempää aikaa tähän mieheen. Toiveenne ovat yksinkertaisesti liian kaukana toisistaan eikä mies vaikuta lainkaan valmiilta joustamaan sinun suuntaasi.



Itse luovuin lapsista ensimmäisen aviomieheni kanssa, kun huomasin, ettei hänestä olisi isäksi. Hän nimittäin ei kestänyt yhtään sitä, jos huomioni herpaantui hänestä hetkeksikään esim. uuden työn tai muun rasittavan tilanteen takia. Miten hän olisi kestänyt rakkauteni lapseen - ei mitenkään.



Eroaminen oli todella vaikeaa, koska rakastimme toisiamme, ja kipuilu kesti vuosia. Löysin kuitenkin riittävän ajoissa miehen, jonka tavoitteet olivat samat kuin omani.

Varmaan avoin keskustelu on paikallaan. Ei miehet mitään superisiä ole luonnostaan. Eikä miehesi varmaan juurikaan tiedä vauvoista ja raskaana olosta. Oma mieheni on lapsia halunnut, mutta on toki harrastanut omia juttujaan. Toki saat tällä palstalla vakiovastauksen, että eroa heti. Jos et saa parisuhteessa toteutettua itsellesi tärkeitä asioita ja ainoana syynä on se, että puolisosi estää sinua tekemästä niitä; silloin voit harkita parisuhteen tilaa. Teillä tuntuu olevan hieman epätasa-arvoinen suhde; naisena olet miehen mahdollistaja ja mies toteuttaa itseään. Oletko ikään kuin kuviona tapetissa. Olet nuori, eli sinun ei kannatta hukata vuosia suhteessa jossa olet tyytymätön.



Summasummarum; Tiedät itse onko ihminen jolle olet luotu vai onko joku korvikesuhde. Jos joudut pohtimaan näitä juttuja, on aika lähteä.

..tai sitten ei. Hän ei tiedä tuon taivaallista siitä, mitä on saada oma lapsi. Se on ihan jotain muuta, kuin naapurin kakaroiden huutamista.

Mutta älä odottele liian kauan, lapsia kun ei tehdä, niitä saadaan. Lapset on ainoa asia, joka meistä jälkeen jää, eikä kenenkään unelmaa lapsista pitäisi tallata. Tsempit. =)

.. mies piti moottoripyörän ekan lapsen syntymän jälkeen, mutta luopui siitä ihan vapaaehtoisesti toisen syntymän jälkeen. Sanoi ostavansa sitten uuden, kun lapset isompia. Haluaa nyt viettää aikansa niiden kanssa. =)

itsekkäältä. Hänelle kaikki on ok niin kauan kun kaikki menee hänen toiveidensa mukaan. Viihtyy seurassasi ja menee kaikki hyvin MUTTA ei viihdy sukulaistesi kanssa =alkaa kiukuttelu. (Jos ei olisi saanut sitä moottoripyörää, olisi kiukutellut myös jne.)



Miehesi siis on suhteessanne se joka määrää kaapin paikan, ja sinä pesässä hiihtäjä joka myötäilee miehen tahtoa. Kaikki menee hyvin niin pitkään kun et esitä omia toiveita (siis sellaisia mitkä eivät ole myös miehen mieleen) vaan tosiaan elät sivuosaa miehesi elämässä.



Lapsia teidän ei kannata tehdä. Tuollainen mies ei ymmärrä sitä, että lapsen tarpeet menevät aina ykkösenä. Hän tulisi varmaankin "mustasukkaiseksi" kun ei saa kaikkea huomiotasi, ja siitä alkaisi kiukuttelu. Pikkuhiljaa rakkaus kuolisi pois, koska et enää voisi elää miehen elämän pikku marionettina jota hän voi mielensä mukaan tansittaa.



Veikkaan myös samaa kun joku edellä: oletettavaa on että miehesi ehkä joskus kypsyy hieman itsekkyydestään pois, mutta tosiaan luultavasti vasta jokus 50+ vuotiaana kun kuolema alkaa koputella oven takana, ja tajuaa ettei hänellä ole perillisiä --> uusi nuorikko kehiin ja jälkeläinen hankintaan.

Olen keskustellut mieheni kanssa useasti tästä lapsiasiasta, ja hän tuntuu kokevan että lapsi on tavallaan oman elämän loppu. Miehellä on melko surkea kuva isyydestä, koska oma isänsä eli vain itseään varten ja kertoi pojalleen millainen taakka hän on ja mistä kaikesta hänen takiaan on luovuttu.



Olen yrittänyt kertoa että isyys on paljon muuta, ja että omaa lastaan voi myös rakastaa ja arvostaa ja että lapsi voi myös antaa paljon, vaikka joskus joutuisi jostain luopumaan.



Mutta miehen tämän hetkinen asenne vanhemmuuteen välttämättömänä pahana ja lapsiin riesana minua todella pelottaa. En uskaltaisi vielä edes hänelle tehdä lapsia. Onhan lapsella oikeus rakastavaan isään Onko kellään kokemusta että mies olisi kuitenkin oppinut rakastamaan lapsiaan vaikka ennen lapsen tekoa olisi ollut nihkeä?



Itse on niin vaikea ymmärtää kun itsellä on synnynnäinen hoivavietti ja työskentelen vastasyntyneiden parissa. Miten toiselle elämän alkupää voi olla niin vieras vaikka itsekin joskus lapsi ollut??!



ap

Isyys ja isäksi kasvaminen on monelle miehelle vaikeaa silloinkin, kun ovat itse todella lapsen halunneet. Teidän tapauksessanne en uskaltaisi perhettä alkaa perustamaan, ellet sitten jo alunperin asennoidu niin, että olet yksin vastuussa lapsesta (ja mahdollisesti myös kiukuttelevan miehen mukavuudesta..) Ja tuokaan ei ole kovin hyvä vaihtoehto, koska tilanteeseen syytön lapsi saattaisi joutua kärsimään, kun oma isä ei välitä. Miehesi pitäisi ensin selvittää omat lapsuudesta johtuvat ongelmansa ja miettiä haluaako hän todella lapsen, vai onko valmis vaan "uhrautumaan" sinut pitääksesi. Jälkimmäinen vaihtoehto luultavasti aiheuttaa katkeruutta puolin ja toisin.

Moni mies pelkää tuntematonta eli kaikkea sitä mitä vanhemmuus voi tuoda tullessaan. Sitä melkein toivoisi että luonto tekisi päätöksen ja vaimo tulisi raskaaksi ettei itse tarvitsisi päättää. Silti kun oman lapsen saa syliin niin rakkaus löytyy heti, ja kun lapsi kasvaa ja alkaa jutella, niin siihen pieneen persoonaan tahtoo todella tutustua.



Voi olla että sunki mies tarvii vaan potkun persauksille!



t. isi

Seuraavan kerran kun ois taas miehelläs suurempaa projektia luvassa ni sano että ei käy. Joskus pitää olla sunkin vuoro.



Tottakai teillä toteutetaan vaan miehen unelmia kun sä oot niitä aina tukemassa. Kaikesta voi aina keskustella, niin voithan sanoa että tämä ei oo mun unelma ni miks sen pitäs toteutua ja onks se oikeesti sun miehellekkään tärkeetä. Ehkä se vaan elelee helppoa elämää kun akka hoitelee kaikki kotihommat ja viel auttelee harrastushommissa. Mitään ei tarvi tehdä itte ja akka suostuu kaikkeen kun vähän sille vikisee.



Niiku joku sano, älä oo ovimatto vaan elä myös itteäs varten.

...että sun ois parasta alkaa katsella uutta miestä tai luopua lapsiperhehaaveistasi. Miehesi ei ole missään vaiheessa luvannut sinulle avioliittoa tai lapsia - hän ei siis ole ollut epärehellinen. Sinun pitää nyt päättää, kumpi on tärkeämpää, miehesi vaiko tuleva (mahdollinen) perhe.

Ehkä olen ajtellut että jos en hirveästi huutele omien toiveideni perään, niin sitten kun mies on kypsä, ottaisi mielellään osaa lapsiprojektiin, vaikka se elämää muuttava onkin.



Saattaa olla että miestä jopa ärsyttää myöntyvyyteni, ja se etten selkeästi ilmaise jos minua ei jokin kiinnosta. Seuraavan kerran kaupassa voisin vaikka sanoa että nyt otetaan suklaajäätelöä, vaikka mies ottaisi mielummin vaniljaa tai mansikkaa.



Jos rupean vaatimaan enemmän omia toiveitani, voi suhteemmekin muuttua joko huonompaa tai parempaan suuntaan. Olen ehkä arka keinuttamaan venettä kun asiat on suht hyvin, mutta jos haluan asioihin muutosta, on otettava riski että vene menee ympäri. Eihän meistä kukaan elä ikuisesti.



Kiitos asiallisista vastauksista! Toki luen mielelläni lisää jos jollain on kokemuksia tai näkemyksiä kerrottavana.



ap

Ja totta on että mieheni ei ole minulle mitään luvannut, vaikka onkin tietoinen haaveistani. Kuitenkin hän haluaa pitää minua elämässään vaikka sillä uhalla että joutuisi lapsia tekemään.



Ehkä minusta tuntuu itsestäni hieman petetyltä ettei mies ole sanonut suoraa "EI":tä minun lapsihaaveilleni, vaan venyttänyt muuten hyvää suhdetta ja ehkä odottelee että minä olen valmis luopumaan tästä haaveesta.

Etkö itse kuule/näe miten älyttömältä tuo kuulostaa?!



Meillä meni sillai, et mies oli se myötäilijä suhteessa. Mua kieltämättä ärsytti kun ei koskaan voinu sanoa mitä haluaa, ei isoissa eikä pienissä asioissa. No mentiin naimisiin, mun aloitteesta, tehtiin lapsia, mun aloitteesta. Sit mies keksikin alkaa valittaa et mä en saa päättää kaikesta ja määräillä yms. Harmi vaan et siinä vaiheessa ne olikin jo lapset jotka "määräsivät", en minä.... Miehelläni ilmeni mielenterveydellisiä ongelmia, joita heillä on suvussa kaikilla, minä vaan typeränä luulin, et mieheni oli ainoa joka niiltä säästyisi. Mut kun lapsia tuli, nousi ongelmat esiin ja siitä nyt kärsin loppuikäni. Lasten takia en ota eroakaan, kun eipä tuosta raukasta taitais isäks olla kenellekään jos minä en pitäis "kulisseja" pystyssä.



No tämä siis varoituksen sanana, ei tod. kannata ruveta lapsia tekemään miehen kanssa joka ei niitä edes halua. Ei tainnu munkaan mies haluta oikeasti, ei vaan saanut vissiin sanottua sitä?!

kommenttia sun miehestä.

Tiedän kyllä tapauksen missä mies ei halunnut lasta mutta kun vuosia kului, mieli muuttui ja miehestä tuli todella hyvä isä.

Jos jaksat itse vielä vähän odottaa niin anna aikaa miehelle vaikka vuosi, pari ja katso miten muuttuu. Kasvaako mieheksi vai onko aina vaan sama poikanen.

Mun mielestä on ihan hyvä että miehesi sanoo suoraan ettei halua kuin että lupailisi liikoja ja olisi sitten huono ja välinpitämätön isä lapsilleen. Lapsia ei kannata hankkia jos siihen ei ole vielä valmis. Lapset sitovat todella paljon ja omat harrasteet jäävät väkisinkin taka-alalle. Jos miehesi haluaa vielä jonkin aikaa elää elämää ilman vastuuta lapsista ym. niin sekin on ymmärrettävää ja suotakoon se hänelle. Ja sekin pitää muistaa että ei avioliitto ja lapset ole kaikille se elämän päätarkoitus heti kun sopiva puoliso löydetään. Elämässä on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa yhdessä pariskuntana. Uskon että sen takia on niin paljon avioeroja ja onnettomia pariskuntia että ruvetaan olemaan kotona liian aikaisin ja kaikki meneminen ja yhdessä tekeminen jätetään väliin. Heti mennään naimisiin ja tehdään lapsia ja siinä se arki sitten on. Tää oli vaan yksi näkökulma.

Ja se että miehesi tykkää sanoa mitä ostetaan ja tehdään on myös ihan hyvä ominaisuus. Osaa ilmaista itseään. Säkin voit kuten kerroitkin, ruveta esittämään omia mielipiteitä. Miehesi pian huomaa että hetkinen, eihän hän voi aina tietää mitä sä haluat ja oppii joustamaan. Pistä vähän kampoihin. Työelämässäkin pitää pitää puolensa.