Ongelmia siskon kanssa

toivottavasti joku jaksoi lukea...



ap

puhua sille siskolle, että päästäisi jo irti siitä katkeruudesta. Jos ei onnistu, niin väistämättä etääntyy.



Noissa hemmetin perheriidoissa on aina noin että ne ulkopuoliset joutuu kärsimään myös, yrittämään olla siinä välissä.

Eli kaukaisemman siskon oma moka. Jättäkää oman onnensa nojaan. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa jos niikseen on.

So simple.

siis että serkukset eivät jäisi vieraiksi ja itsekin haluan tuntea siskon lapseni.



Mutta alkaa tuntua, että rupean kutsumaan noita teini-ikäisiä serkkuja meille silleen keskenään, että pistäytyisivät joskus. Me siis asutaan pk-seudulla, joten mielenkiintoa vierailuihin voisi riittää kyllä. 5 v ja heistä jokainen on jo täysi-ikäinen ja sitten on tosiaan kiinni meidän keskinäisistä väleistä, ollaanko läheisiä vai ei, eikä äidistään.



ap

niin pidä yhteyttä. Eihän sinun tietenkään ole pakko kuunnella sisartesi välisten asioiden kertausta vielä noin pitkän ajan jälkeen, koska et itse ole asiaan osallinenkaan, sopikoon asiansa tai olkoon sopimatta. Yritä ohjata keskustelut muihin asioihin ja jos ei onnistu, niin sano suoraan, että et välittäisi keskustella sisarestanne.

siis että serkukset eivät jäisi vieraiksi ja itsekin haluan tuntea siskon lapseni.

Mutta alkaa tuntua, että rupean kutsumaan noita teini-ikäisiä serkkuja meille silleen keskenään, että pistäytyisivät joskus. Me siis asutaan pk-seudulla, joten mielenkiintoa vierailuihin voisi riittää kyllä. 5 v ja heistä jokainen on jo täysi-ikäinen ja sitten on tosiaan kiinni meidän keskinäisistä väleistä, ollaanko läheisiä vai ei, eikä äidistään.

ap

Mullakin on lähisuvussa eräs rakas, mutta hirvittävän vaikea sukulainen. Ei ole helppoa se. Tämä henkilö kärsii ilmeisesti kaksisuuntaisesta, ja on välillä todella vainoharhainen. Hän ei ymmärrä itse olevansa sairas. Yritä sitten siinä tasapainoilla... Tietenkin hänen lapsillaan on kaikkein vaikeinta.

että ei viitsitä aina puhua siitä, kun siinä ei oo mitään muutosta ja siitä on jo aikaa. Mutta hän palasi ja palasi aiheeseen ja toisen siskoni haukkumiseen. Ja kun sanoin että en hauku sua mun toiselle siskolleni, enkä meinaa ruveta haukkumaan toistakaan täällä, niin alkoi se mulle ilkeily.

Jotenkin tuntuu että ei oo oikein muuta aihetta hänellä, se tulee aina mieleen musta. Koetin puhua hänen lapsistaan, päivittää kuulumisia mutta ei.

Kun se viimeinen riita tuli, niin olivat kahdestaan, joten kukaan muu ei oo ollut kuulemassa asiaa. Kertomukset ovat kyllä yhteneväiset, joten hyvä käsitys mulla on asioiden kulusta. Mutta se oli monien vuosien patoutuma joka purkautui.

ap

niin pidä yhteyttä. Eihän sinun tietenkään ole pakko kuunnella sisartesi välisten asioiden kertausta vielä noin pitkän ajan jälkeen, koska et itse ole asiaan osallinenkaan, sopikoon asiansa tai olkoon sopimatta. Yritä ohjata keskustelut muihin asioihin ja jos ei onnistu, niin sano suoraan, että et välittäisi keskustella sisarestanne.

äitini on monta kertaa pyytänyt tämän lähellä asuvan lapset mukaan johonkin noiden juhliin (esim. rippijuhlat) ja tämä siskoni on antanut, ja kerran toinen oli meidän kanssa (toisella oli joku leiri).

Mutta toisinpäin ei onnistu. Ei anna serkkujen tulla edes meidän lasten synttäreille niin, että vanhempani hakisivat ja veisivät pois. Kerran äitini pyysi että noi kaikki serkut voisivat tulla heidän mökille yhtäaikaa ja mekin oltiin siellä (mökki on isohko kesähuvila ja siellä on yöpymiseen reilusti tilaa). Ei käy.

Nyt ovat jo niin isoja, että ovat muuallakin liikkuneet jo yksin tai keskenään, joten voisi onnistuakin.

Isänsä puolelta heillä on vain yksi serkku.

Lasten tähden on siis yritetty. Miten se siskoni pääsisi katkeruudesta yli?

ap

siis että serkukset eivät jäisi vieraiksi ja itsekin haluan tuntea siskon lapseni.

Mutta alkaa tuntua, että rupean kutsumaan noita teini-ikäisiä serkkuja meille silleen keskenään, että pistäytyisivät joskus. Me siis asutaan pk-seudulla, joten mielenkiintoa vierailuihin voisi riittää kyllä. 5 v ja heistä jokainen on jo täysi-ikäinen ja sitten on tosiaan kiinni meidän keskinäisistä väleistä, ollaanko läheisiä vai ei, eikä äidistään.

ap

Mullakin on lähisuvussa eräs rakas, mutta hirvittävän vaikea sukulainen. Ei ole helppoa se. Tämä henkilö kärsii ilmeisesti kaksisuuntaisesta, ja on välillä todella vainoharhainen. Hän ei ymmärrä itse olevansa sairas. Yritä sitten siinä tasapainoilla... Tietenkin hänen lapsillaan on kaikkein vaikeinta.

Meillä myös suvussa riitaa ja itse koen, että kaikki syy on käännetty minuun. Siinä pikkuhiljaa katkeroituu kyllä.. Olen yrittänyt sovintoa suuntaan jos toiseen, mutta kukaan ei halua/uskalla puhua asioita saman pöydän ääressä. Äitini on yksi pahimmista. Mulle on alkanut riittää. Eilen tuli ihan fyysisiä oireita näistä asioista. Ymmärrän siskoasi kyllä, ymmärrän sinuakin. Anna ajan kulua. Ehkäpä siskosi kokee niin kuin minä, että hän on kokenut jotain tosi väärää itseään/perhettään kohtaan..

mutta itse en oo koskaan sanonut, että kumpikaan olisi se "pääsyyllinen". Olen kummallekin sanonut, että mun nähden kyse oli pitkällisestä prosessista että heidän välit ovat hiertäneet, ei yksittäisestä tilanteesta, vaikka se yksi juttu katkaisi kamelin selän. Ja ymmärrän tavallaan kummankin suuttumuksen.

Tilanteessa siis tämä lähellä asuvampi sisko oli todella suurissa vaikeuksissa ilman omaa syytään. ja se purkautui vähän lapsiinsa, siis sellaisena että ei jaksanut aina laittaa heitä edelle. Ei mitään väkivaltaa tai päihteitä tai vastaavaa. Masennusta oli. Lähinnä että oli liikaa muiden isojen huolten painama. Vaikeudet tulivat yhtäkkiä ja selvisi jaloilleen sitten kyllä.

Pahan näköistä se oli meistä muistakin, mutta tämän toisen siskon huoli pakotti hänet puuttumaan siihen anteeksiantamattomalla tavalla. Siis silleen että mä en itsekään kovin helposti antaisi anteeksi vastaavaa. Siis tyyliin lastensuojeluilmoitus vaikkei ollut juuri se.

Ymmärrän että se sisko oli tosi huolissaan. Niin me muutkin oltiin. Mutta se teko oli aika jyrkkä. Toinen suuttui siitä kovasti ja lähti pois (oli siis kylässä siellä toisen luona). Tämä puuttuja pitää itseään ainoana joka uskalsi kunnolla puuttua ja jota sitten rangaistaan siitä.

Mä oon oman näkökantani sanonut kummallekin ihan silloin akuutisti, eli että musta tilanne oli todella huonon oloinen, mutta eikö sukulaisten olisi parempi yrittää auttaa eikä hyökätä? Mutta pidin silloin sitä suuttumista lopullisesti kohtuuttomana reaktiona. Siis lähempi sisko suuttui mutta parin vuoden päästä oli valmis olemaan neutraalisti ok väleissä, vaan ei enää hirmuisen läheinen. Tämä ei käy toiselle, joka on edelleen täysin oikeassa mielestään.

Jälkeenpäin kun olen ollut itse äiti, olen huomannut että siinä oli tämä lähempänä asuva sisko oikeassa, että toisella siskollani on jotenkin tyylinä arvostella muiden äitiyttä, esim. itselleni on laukonut vaikka mitä niin että on suorastaan tullut kyyneleet silmiin joskus puhelimessa puheistaan. Silloin ennen en nähnyt sitä piikittelyä niin selvästi ja pidin liiotteluna. Hän arvostelee kaikkea itsestä poikkeavia ratkaisuja, esim. kun hän oli pitkään kotiäiti (yli kht-ajan), muidenkin pitää olla jne.

uskon että ihan vilpiitömästi halusi kuitenkin puuttua tilanteeseen ja parantaa sitä. Ei siis ilkeyttään.

Nykyään ajattelen että kumpikin oli väärässä mutta toinen pitää kiinni katkeruudestaan enemmän kuin toinen. Ja että eikö sen asian voisi jo antaa olla.

ap

Meillä myös suvussa riitaa ja itse koen, että kaikki syy on käännetty minuun. Siinä pikkuhiljaa katkeroituu kyllä.. Olen yrittänyt sovintoa suuntaan jos toiseen, mutta kukaan ei halua/uskalla puhua asioita saman pöydän ääressä. Äitini on yksi pahimmista. Mulle on alkanut riittää. Eilen tuli ihan fyysisiä oireita näistä asioista. Ymmärrän siskoasi kyllä, ymmärrän sinuakin. Anna ajan kulua. Ehkäpä siskosi kokee niin kuin minä, että hän on kokenut jotain tosi väärää itseään/perhettään kohtaan..

Yhdestä sisarusparvesta yksi lapsi asuu reilusti kauempana kuin 2 muuta sisarusta. Ja nämä kaksi asuvat juuri vanhempiensa lähellä. Kaikilla on perheet (lapsia). Tämä kaukana asuva on erittäin katkera lähellä asuville lähes tulkoon kaikesta. Käy itse vanhempiensa luona lastensa kanssa n. 2 krt/v ja vanhemmat käyvät suunnilleen yhtä paljon hänen luonaan.



Muut sisarukset eivät uskalla enää kertoa puoliakaan vanhempien kanssa tehdyistä yhteisistä jutuista, ettei tämä kaukana asuva tulisi ns. "linjoja pitkin". Esim. lähellä asuvien lastenlasten mummolavierailut ovat punainen vaate, josta ei puhuta. Samoin synttäri- tms. lahjat.



Kamalaa katsottavaa ja riita on AINA valmis, kun tämä kaukainen sisarus tulee käymään kotikonnuilla.



Minulla itselläni taas on yksi veli. Kerran olin tämän veljeni kanssa vajaan vuoden pahoissa riidoissa. Isäni kyllästyi katselemaan moista ja kutsui molemmat pöydän ääreen keskustelemaan. Saimme asiat sovittua ja siitä lähtien ko. riidasta ei ole puhuttu. Olisiko sinun vanhemmillasi tällaiseen mahdollisuutta? Etukäteen kannattaa kyllä miettiä, mitä puhutaan ja miten asia esitetään.



Sori, muuta neuvoa mulla ei ole.

jos siis toinen ei oo yhtään halukas tulemaan vastaan.

esim. että pitää salata kuinka usein näkee, mutta mä oon nyt lopettanut sen. Ja ihan avoimesti puhun kummallekin, jos oon toisen luona käynyt tai saatan sanoa, että tein tän mekon tytölleni, kun x:n rippijuhliin tai x:n synttäreille (tykkään siis ommella). Joka kerta en raportoi käymisiäni, mutten varokaan kun kuuluu asiaan. Koetan silleen neutralisoida asiaa.

Tämä kaukana asuva siskoni vaanii nyt esim. jos meidän pienet lapset saa vanhemmiltani lahjoja. Itse ovat saaneet varmasti myös. Tai huomiostakin on kade, nytkin sanoi että ovat niin täynnä näitä pieniä, mutta odota vaan, kyllä se loppuu, kun kasvavat. Hänen 2 ekaa lasta olivat ensimmäiset lapsenlapset ja tuskin ovat huomiotta jääneet.

Mun vanhemmmat yrittivät tuota väliintuloa kerran noin 5 v sitten ennen mun ekan lapsen ristiäisiä. Lähellä asuva siskoni olisi tullut, mutta kaukana ei. Kummallekin sanottiin että asiasta puhuttaisiin ja koetetettaisiin saada se pois päiväjärjestyksestä lastenkin tähden.

ap

Yhdestä sisarusparvesta yksi lapsi asuu reilusti kauempana kuin 2 muuta sisarusta. Ja nämä kaksi asuvat juuri vanhempiensa lähellä. Kaikilla on perheet (lapsia). Tämä kaukana asuva on erittäin katkera lähellä asuville lähes tulkoon kaikesta. Käy itse vanhempiensa luona lastensa kanssa n. 2 krt/v ja vanhemmat käyvät suunnilleen yhtä paljon hänen luonaan.

Muut sisarukset eivät uskalla enää kertoa puoliakaan vanhempien kanssa tehdyistä yhteisistä jutuista, ettei tämä kaukana asuva tulisi ns. "linjoja pitkin". Esim. lähellä asuvien lastenlasten mummolavierailut ovat punainen vaate, josta ei puhuta. Samoin synttäri- tms. lahjat.

Kamalaa katsottavaa ja riita on AINA valmis, kun tämä kaukainen sisarus tulee käymään kotikonnuilla.

Minulla itselläni taas on yksi veli. Kerran olin tämän veljeni kanssa vajaan vuoden pahoissa riidoissa. Isäni kyllästyi katselemaan moista ja kutsui molemmat pöydän ääreen keskustelemaan. Saimme asiat sovittua ja siitä lähtien ko. riidasta ei ole puhuttu. Olisiko sinun vanhemmillasi tällaiseen mahdollisuutta? Etukäteen kannattaa kyllä miettiä, mitä puhutaan ja miten asia esitetään.

Sori, muuta neuvoa mulla ei ole.

sille kaukaisemmalle siskolle, jossa kerrot kaiken tämän, mitä olet kertonut täällä. Ihan kaiken. Senkin miten hänen arvostelunsa loukkaa ja että olet alkanut nyt ymmärtää paremmin tätä toista siskoasi. Ja että hän tekee eniten hallaa omille lapsilleen, kun eristää suvusta, isovanhemmista ja serkuista.



Kerro myös suunnitelmistasi. Miten haluat olla yhteydessä hänen lapsiinsa ja aiot kutsua heitä kaikkialle? Kerro, että haluat hänenkin olevan mukana asioissa mutta että jos ei yhtään suostu tulemaan vastaan vaan on vain jalustallaan, niin jätät sitten tästä eteenpäin kutsumatta. Korosta monta kertaa, että tällä kertaa syy välirikkoon on hänessä ja jääräpäisyydessään ja siinä että hän ei suostu sovintoon, eikä kenellekään jää asiasta epäselvyyttä. Laita sama kirje siskosi täysi-ikäisille lapsille ja miehelleen. Ja vaikkapa myös tälle toiselle siskolle ja vanhemmillesi. Mielestäni tässä kannattaa olla nyt avoin.



Ei se mitään otakaan, jos ei annakaan. Mutta voimavaroja on turha enää tuhlata henkilöön, joka on mielestään aina oikeassa ja oikeutettu käyttäytymään kuin pikkulapsi. Hän siis lyö muita matalaksi arvostelemalla heitä. Ei sellainen ole oikeasti mukava ihminen.

on kuitenkin siskoni hänkin.

Noista hänen lapsistaan yksi on nyt 18 ja 2 väliltä 16-13. Joten periaatteessa hän voi blokata kyllä noiden alaikäisten käynnit jos välit menevät poikki.

Kyllä uskoisin että tajusi että nytkin loukkaannuin jostain, kun alunperin piti olla yötä ja sitten sanoinkin että me lähdetäänkin kotiin yöksi.

Olen joskus aiemmin kun on laukonut jotain sanonut, että etkö tosiaan tajua miltä tuommoinen puhe tuntuu. Silloin hän sanoi, kun olin väsynyt ekan valvomisista, että oliko pakko hankkia lapsi, jos ei jaksa ja hän ei vaan ymmärrä jos pitää valittaa väsymystään. Kyllähän mä oikeasti jaksoin ja jaksoin toisenkin, mutta voihan vauvan äitiä väsyttää...

Sitten hän arvosteli sitäkin, kun äitini oli joskus meillä yötä, kun mieheni oli työmatkalla, ja antoi mun nukkua kokonaisia öitä.

Serkkuni sai tosi pitkän odotuksen jälkeen adoptiolapsen ja sanoi jotain että rakastaa häntä niin paljon että vaikea uskoa, että rakastaisi biologista lastaan yhtään enemmän. Siskoni laukaisi siihen, että noin kai se on pakko ajatella kun ei ole muuta saanut. Mä olin vieressä ja mulla loksahti taatusti suu auki. Ja näin kuinka tuo serkku pahoitti mielensä. Ei oo paljon siskoani kutsuttu sinnekään sen jälkeen...

Nyt messusi virikelapsista, kuinka ei ymmärrä sitäkään. omani eivät ole, mutta ymmärrän hyvin jos joku laittaa kerhomaisesti isoja hoitoon. Ja mitä hemmettiä se hänelle kuuluu.

Siskon mies ei tykkää tuosta toisesta siskostani yhtään, joten hän on vaan tyytyväinen jos eivät näe. Äitini ja isäni toivovat, että en rikkoisi välejä vaan koettaisin olla jossain väleissä. Olen siis valittanut kuinka ilkeä on välillä mullekin.

Laitoin jo noille teineille viestiä että käväisisivät meillä kesällä, piffaan liput Lintsille ja mennään johonkin syömään, mihin haluavat. Ja aikoivat tulla käymään. Taidan niin paljon kun voin siirtyä tekemisiin näiden serkkujen kanssa ja antaa siskon vähän aikaa miettiä.

ap

sille kaukaisemmalle siskolle, jossa kerrot kaiken tämän, mitä olet kertonut täällä. Ihan kaiken. Senkin miten hänen arvostelunsa loukkaa ja että olet alkanut nyt ymmärtää paremmin tätä toista siskoasi. Ja että hän tekee eniten hallaa omille lapsilleen, kun eristää suvusta, isovanhemmista ja serkuista.

Kerro myös suunnitelmistasi. Miten haluat olla yhteydessä hänen lapsiinsa ja aiot kutsua heitä kaikkialle? Kerro, että haluat hänenkin olevan mukana asioissa mutta että jos ei yhtään suostu tulemaan vastaan vaan on vain jalustallaan, niin jätät sitten tästä eteenpäin kutsumatta. Korosta monta kertaa, että tällä kertaa syy välirikkoon on hänessä ja jääräpäisyydessään ja siinä että hän ei suostu sovintoon, eikä kenellekään jää asiasta epäselvyyttä. Laita sama kirje siskosi täysi-ikäisille lapsille ja miehelleen. Ja vaikkapa myös tälle toiselle siskolle ja vanhemmillesi. Mielestäni tässä kannattaa olla nyt avoin.

Ei se mitään otakaan, jos ei annakaan. Mutta voimavaroja on turha enää tuhlata henkilöön, joka on mielestään aina oikeassa ja oikeutettu käyttäytymään kuin pikkulapsi. Hän siis lyö muita matalaksi arvostelemalla heitä. Ei sellainen ole oikeasti mukava ihminen.

ettei ne lapset oikeesti tule. Täytyyhän niiden kertoa äidille mihin menevät, ja eiköhän se äiti sitten käännä niiden päät, että jäävät kotiin. Ja onko niillä rahaakaan junalippuihin.

laitoin kyllä siskollekin että jos haluavat, niin voisivat tulla käymään, veisin L:intsille heidät. Sisko ei oo vielä vastannut, mutta kun nuo 3 jo tietävät, niin toivon että saavat tulla. Ja saavat ne muuten käydä jossain esim. toisen riparikavereiden luona yksin junalla.

ap

ettei ne lapset oikeesti tule. Täytyyhän niiden kertoa äidille mihin menevät, ja eiköhän se äiti sitten käännä niiden päät, että jäävät kotiin. Ja onko niillä rahaakaan junalippuihin.