kuinka nuorelle voi antaa jäähyä?
Meidän 1v on alkanut uhmaamaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti: raapii ja läpsii isoa siskoaan ja minua ja isäänsä jos ei saa tahtoaan läpi. Tämä on alkanut aivan yllättäen, ennen niin kiltti vauva onkin nyt yhtäkkiä äkäinen taapero. Lapsi tietää kyllä ettei raapia saa. Voiko noin pientä jo laittaa jäähylle uhmaamisesta?
Kommentit (11)
ite ainakin kokeilisin. Eihän hän joutuis kuin minuutin jäähyileen. Lycka till!
Sehän palkitsisi lasta! Varmasti raapisi ja läimisi lisää, kun palkinnoksi pääsee syliin.
Eilen pari kertaa nostin pinnasänkyyn lapsen, ja tuntui että pikkuisen auttoikin. Mutta en oikein usko että oma sänkykään on hyvä jäähypaikka.
ap
Onko lähempänä 1v kuin 2v? Jäähyä voi käyttää jos tietää ja kykenee pitämään mielessä jäähyllä istumisen ajan miksi siellä ollaan. Jos on vasta muutamia kuukausia sitten täyttänyt 1 vuotta niin kyllä syy-seuraus-suhteet on vähän vielä liian vaikeita pienen käsittää ja etenkin pitää mielessä.
Topakka kielto ja tilanteesta poistaminen toimivat pienellä paremmin.
Meidän pojulla ikää 1v10kk ja joskus välillä hän puree meitä, yleensä minua.
Olisiko paras ohittaa tilanne kiinnittämättä siihen huomiota (sillä sitä hän hakee), vai kannattaisiko aina karjaista äkäisesti tms?
Miten jäähy käytännössä toimii sellaisen kanssa, joka ei vielä puhu. Jos laittaisin hänet istumaan jonnekin jäähypenkille, hän tulisi sieltä välittömästi pois. Jäänkö siis viereen istumaan ja pitämään kiinni?
Topakka kieltäminen ja tilanteesta poistaminen eivät ole tepsineet (kuten muilla lapsillani). Jos esim. olen tekemässä ruokaa ja lapsi haluaisi että olen hänen kanssaan, lapsi raapii jalkojani, kiljuu ja läpsii. Kieltäminen ei auta. Kannan lapsen kauemmas, keksi muuta tekemistä hänelle, kokeilen antaa välipalaa jos on nälkä jne. Ei auta, lapsi kiljuu ja raapii. Olen koittanut olla myös huomioimatta negatiivista huomion hakua, mutta se raapiminen vain yltyy.
Eilen tosiaan kannoin pari kertaa lapsen pinnasänkyynsä kun hän oli raapinut sääreni verille kun olin lieden äärellä ruokaa tekemässä. Anooin olla minuutin verran sängyssään jäähyllä. Koko sen ajan lapsi huusi ja kiljui. Kun hain pois, selitin miksi oli jäähylle joutunut, halittiin ja lapsi oli rauhallinen. Eikä raapinut eikä huutanut n. puoleen tuntiin. Eli hetken aikaa tepsi, samankaltainen tapaus oli myöhemminkin illalla.
ap
aiemmin kieltäminen ja huonon käytöksen huomiotta jättäminen toimivat ennen, tämä raapimisläpsimis huutaminen alkoi vasta n. viikko sitten.
ap
jäähyjen antaminen on jo kiellettyä.
Jäähypenkki tunnustetaan vahingolliseksi.
lto
Rangaistus pitää AINA suhteuttaa lapsen ikään ja ymmärryskykyyn. Kuten joku jo edellä mainitsikin, 1-vuotias otetaan syliin ja sanotaan, ettei noin saa tehdä. Sen kummempaa ei 1-vuotiaan kohdalla voi eikä saa tehdä. Uhma kuuluu ihmisen normaaliin kehitykseen ja on tärkeää, että aikuinen osaa suhtautua siihen oikein. 1-vuotias ei vielä usko puhetta juuri missään tilanteessa. Hänestä on vaan hauska saada huomiota ja kiellot yleensä yllyttävät jatkamaan kiellettyä asiaa. Silloin vain yksinkertaisesti sanotaan, ettei noin saa tehdä ja haetaan lapsi tilanteesta pois. Teillä on nyt alkanut uusi vaihe, se vaatii teiltäkin uutta asennetta. Sama lapsi se silti on, ei uhma tee kilttiä lasta tuhmaksi. Se on väärä ajattelutapa. Uhma on tapa, jolla "mielen" kehittyminen ilmenee, lapselle tulee omaa tahtoa jne. Uutta tekemistä vaan lapselle, kun näyttää että hän innostuu esim. raapimaan muita. Harhauta jollain lelulla tai muulla kivalla tekemisellä. Se on toimivin ja oikeastaan ainoa tapa 1-vuotiaan kohdalla. Vasta paljon paljon myöhemmin voi harkita jääähyä. Jos sitä nyt joku haluaa käyttää.... 1-vuotiaalle ei kuulu minkäänlaiset rangaistukset. Hän ei niistä mitään ymmärrä eikä näin ollen niistä voi olla mitään hyötyä.
Rangaistus pitää AINA suhteuttaa lapsen ikään ja ymmärryskykyyn. Kuten joku jo edellä mainitsikin, 1-vuotias otetaan syliin ja sanotaan, ettei noin saa tehdä. Sen kummempaa ei 1-vuotiaan kohdalla voi eikä saa tehdä. Uhma kuuluu ihmisen normaaliin kehitykseen ja on tärkeää, että aikuinen osaa suhtautua siihen oikein. 1-vuotias ei vielä usko puhetta juuri missään tilanteessa. Hänestä on vaan hauska saada huomiota ja kiellot yleensä yllyttävät jatkamaan kiellettyä asiaa. Silloin vain yksinkertaisesti sanotaan, ettei noin saa tehdä ja haetaan lapsi tilanteesta pois. Teillä on nyt alkanut uusi vaihe, se vaatii teiltäkin uutta asennetta. Sama lapsi se silti on, ei uhma tee kilttiä lasta tuhmaksi. Se on väärä ajattelutapa. Uhma on tapa, jolla "mielen" kehittyminen ilmenee, lapselle tulee omaa tahtoa jne. Uutta tekemistä vaan lapselle, kun näyttää että hän innostuu esim. raapimaan muita. Harhauta jollain lelulla tai muulla kivalla tekemisellä. Se on toimivin ja oikeastaan ainoa tapa 1-vuotiaan kohdalla. Vasta paljon paljon myöhemmin voi harkita jääähyä. Jos sitä nyt joku haluaa käyttää.... 1-vuotiaalle ei kuulu minkäänlaiset rangaistukset. Hän ei niistä mitään ymmärrä eikä näin ollen niistä voi olla mitään hyötyä.
Tähän asti harhauttaminen ja kieltäminen on auttanut. Ei enää. Jos esim. nosta lapsen syliini, kiellän ja annan jotain muuta tekemistä, lapsi raapii minua, huitoo naamaa, läpsii ja kiljuu. Heittää sen uuden lelunsa pois (aika usein minun naamalleni). Miten neuvoisit tällaisessa tilanteessa minun toimivan?
ap
Meillä on aivan tuota samanlaista käytöstä 1v5kk vanhalla lapsella. Hän saattaa kieltäessä huitoa minua kasvoihin ja huutaa. Silloin vain sanon, ettei noin saa tehdä ja laitan lattialle esim. jonkin kirjan tai lelun ääreen. Tämä toimii joskus ja joskus taas ei. Uhma saattaa jatkua ja hän saattaa heittäytyä lattialle. Silloin pitäisi yrittää pysyä itse rauhallisena, niin uhmakohtaus loppuu parhaiten. Tiedän, ettei tosiaankaan ole aina helppoa pysyä näissä tilanteissa rauhallisena, mutta kun se onnistuu, niin huomaa, että se toimii parhaiten. Lapsi huomaa, ettei kukaan hermostu tai anna hänelle sen enempää huomiota. Tuohon syliin ottamiseen haluan kommentoida vielä vähän. Joku sanoi, että onko oikein ottaa syliin, kun lapsi on tehnyt tuhmuuksia. Tätä kannattaa kyllä oikeasti miettiä. itse olen sitä mieltä, että syliin lapsen on päästävä aina, kun hän haluaa. Syli ei ole rangaistus tai palkinto, vaan se on lohdun ja turvan paikka ja äärimmäisen tärkeä lapselle. Ja lapsi otetaan syliin ja hyväksytään, vaikka hän olisi tehnyt mitä tahansa. Teot voivat olla vääriä, mutta se ei lasta muuta. Se, että jätät lapsen ottamatta syliin ja torjut hänen lohdun tarpeensa, vaikuttaa lapseen erittäin kielteisesti. Syli on lapsen oikeus, sitä ei häneltä saa ottaa pois eikä käyttää minkäänlaisena vallankäytön keinona. Mutta siis, tsemppiä teille, kyllä se rauhallinen ja kärsivällinen toiminta palkitaan.