Tuli tuosta juhannusmökkeilyjutusta mieleen
että kyllä minäkin lapsena etelän reissuilla jouduin välillä katsomaan humalaista isääni ja silti ne matkat olivat hienoja ja muistan ne edelleen 20v jälkeenkin. Ehkä meitä on sit sellaisiakin jotka osaavat ottaa ilon irti paikassa kuin paikassa ja sit niitä jotka vaan vinkuvat kaikesta mahdollisesta...
Kommentit (15)
lasten pk teki taas vuotuisen kevätretken leirikeskukseen missä ei ole kunnon vessaa vaan ulkohuussi. toiset lapset olivat retkestä innoissaan ja toiset vinkuivat sitä kun täytyy mennä huussiin missä haisee eikä siellä voi pelata eikä sitä eikä tätä.
kiinnitä huomiota esim vaariin jonka pyyhe unohtunut matkan varrelle joskus :D kunpa me aikuisetkin osattais sama niin päästäis monesti helpommalla ja osattais vaan nauttia hetkestä.
Ei ymmärrä enää mikä on normaalia/haitallista ja mikä ei. Ulkopuolinen näkee ja tietää omasta kokemuksesta mitä on normaali, turvallinen lapsuus. Vinkuminen ei liity tähän mitenkään.
kun lapset oli pieniä ja oltiin mökillä ja lasten isä veti lärvit.
Ja lapset oli ihan paniikissa! Kyselivät minulta, että "miks isi on tollanen?"
Ja menin lasten viereen nukkumaan, niin tulivat kainaloon ja kuuntelivat, kuuluuko mökistä isin ääniä. Ja niitä oikeesti PELOTTI!!
No, se olikin sit eka ja vika kännäysjuhannus mökillä! Ja mieskin on jo ex!
Lapsille on TODELLA pelottavaa, kun ihminen muuttuu!
tilanteisiin vaikuttaa siihen miten lapset niihin suhtautuvat. Jos tehdään joka asiasta numero, kyräillään ja murjotetaan, riidellään ja huomautellaan niin se helposti tarttuu lapsiinkin.
Ja edelleenkin isän humalakäyttäytyminen hävettää ja suututtaa. Lastani en halua laittaa samaan tilanteeseen kuin itse olen ollut.
lapsia on erilaisia kuten aikuisiakin. Toiset lapset vaan nauravat vaarin tolailulle kun taas toiset itkevät siellä mamman kainalossa.
on tuttu juttu, eikä mikään uusi ja ihmeellinen muutos. Kuitenkin vain satunnaisesti osa lasten elämää. Jos omat vanhemmat ovat turvallisesti läsnä, ei hilpeässä humalatilassa oleva vaari ole välttämättä lainkaan pelottava.
katsella kännistä isää joka ilta kotona kuin kerran vuodessa vaaria mökillä etenkin jos se oma isä käyttäytyy uhkaavasti ja vaari taas "humalaisen lupsakasti" vaikka se lupsakkuus käykin hermoille! Maiju
pelätä vaariaan joka on humalassa mökillä?
muistakaa että lapsi ei pyydä päästä uudestaan mökille jos edelliskerralla on pelännyt vaariaan.
en todellakaan joutunut sitä katsomaan joka ilta. Tilanteet olivat satunnaisia. En näin myöskään väittänyt vaan itse teit olettamuksen ilman tiedossa olevia faktoja. Isäni ei myöskään ollut lainakaan uhkaava, ei tosin humalaisen lupsakkakaan, mitä sinä pidät suvaittavana. Alkoholin käyttö humaltumistarkoituksessa ei vain mielestäni ole suotavaa lasten läsnäollessa.
katsella kännistä isää joka ilta kotona kuin kerran vuodessa vaaria mökillä etenkin jos se oma isä käyttäytyy uhkaavasti ja vaari taas "humalaisen lupsakasti" vaikka se lupsakkuus käykin hermoille! Maiju
kun äiti vielä lietsoo pelkoa, tulkaa tänne kainaloon pelkäämään kun isi on kännissä.
katsella kännistä isää joka ilta kotona kuin kerran vuodessa vaaria mökillä etenkin jos se oma isä käyttäytyy uhkaavasti ja vaari taas "humalaisen lupsakasti" vaikka se lupsakkuus käykin hermoille! Maiju
Jo se, että ihmisen käytös MUUTTUU, on lapsesta pelottavaa! Ei siihen tarvita sitä, että tyyppi jahtaa kirveen kanssa!
Ei munkaan isäni ryypännyt jatkuvasti, mutta silti ne muistot niistä muutamistakin humalahetkistä eivät ole kovin mukavia... isäni oli selvinpäin kärtty, mutta humalassa leppoisampi. Silti lapsuuteni/nuoruuteni ikävimpiin kokemuksiin kuuluivat nuo hetket, kun isä lähti naapuriin juomaan tai tuli kyliltä laitamyötäisessä. Onneksi äiti ei juonut! (ei ole elämässään ollut koskaan humalassa)
Noi lapsuudenkokemukset selittävät ehkä sitten sen häpeänsekaisen raivon, jonka koin eksäni dokailuista, kun muutama ei koskaan jäänyt vain muutamaan...
En paheksu, jos joku käyttää alkoholia, mutta kännäys lasten tai nuorten seurassa on vaan kertakaikkisen out mun mielestä.