Parisuhde masentaa.

Muut ovat onnellisempia kuin me, meillä ei ole perheystäviä, ollaan molemmat täysin omissa maailmoissa monesti ja tehdään omia juttuja. Itselläni masennus joka tuli rakennusprojektin yhteydessä. Jouduin vanhempieni ja mieheni välikäteen. Tuli takautumia koulukiusaus jota en ollut käsitellyt ja vanhempieni parisuhdekriisi teini iässä.

Nyt olen jatkuvasti jotenkin allapäin, katkeroitumassa ja luovuttamassa. Olen pettänyt miestäni ja toivonut pelastajaa. Tämän tajuaminen masensi entisestään. Ettei kukaan huolikaan sinua. Tämä arvottomuuden tunne on hirveä. Tuntuu että meillä on jatkuva kilpailutilanne miehen kanssa. Ei suostu pariterapiaan ja saan itse kantaa kaiken. Viime vk-loppuna sanoi riidassa että kasvattaa lapset äitinsä kanssa jos sekoan.

Tavllaan mies on ihan tossukka ja tekee mitä haluan mutta sitten jos minun on huono olo niin vetäytyy pois ja loukkaantuu jos sanon. Jättää tavallaan itse pärjäämään. =(

Nytkin meillä ollut miehen äiti lapsia katsomassa ja asunut meillä alkuviikosta. Tulen hänen äitinsä kanssa toimeen hyvin mutta eilenkin tuli riitaa miehen kanssa kun äiti oli päättänyt teettää avaimen meille vaikka asuu 400km päässä. Mies sanoi että hyvä olla jos joskus avain hukkuu. Olin että haloo, kuka tuo 400km päästä avaimen. Omilla vanhemmmillani on avain meille mutta asuvatkin 30km päässä. Jotenkin loukkaannuin kun päätetään vain keskustelematta. Sanoinkin miehelle että kumman kanssa haluat asua. Miehen äiti hääräilee lasten elämässä omin päin. Ilmoitti pojan uimakouluun vaikka olin sitä mieltä että kerkiää oppimaan vielä. Poika 6v. Minulla on vaan tunne että kaikki viedään minulta. Terveys, lapset,ja sitten kun terveyteni on lopullisesti poissa niin jätetään.10