apua mä halkean
Ei kun oikeasti, reilu kuukausi vielä jäljellä synnytykseen, ja mahaa kivistää ja kiristää ja painaa ja on kaikin puolin vaikea olla. TUntuu siltä, kuin vatsassa olisi valtaisa kivikova järkäle ja että ei pelkästään nahka vaan myös koko maha ja sisuskalut kohta antaa pariksi ja repeää.. Tämä ei ole ollenkaan sellaista kuin oli esikoista odottaessa, tai sitten muistini on tehnyt tepposet pahemman kerran. Tai sitten pienen esikoisen kanteleminen, nosteleminen ja ylipäätään hoitaminen väsyttää vaan niin paljon, että koko ajan olisi supistusta päällä, voiko olla mahdollista? Nukkuminenkin on hankalaa, kaikki on hankalaa. Sohvalla istuminenkin on työlästä. Sanovat että vauva on iso ja vettäkin paljon. Suoraan sanottuna vähän pelottaa. Onko teillä kokemusta vastaavasta?
Onko tämä repeytymisen tunne ja jatkuva kiristys normaalia?
Tarkoittako se sitä, että mun mahassani muhii jättivauva? Onko raskausarpia odotettavissa - ekasta raskaudesta ei tullut yhtään.