Kaveri joka kertoo tekstiviesteissä vain omista asioistaan....
... eikä juuri koskaan kommentoi minun viesteihini mitään. On alkanut siinä määrin harmittaa että olen vähentänyt viestittelyä hänen kanssaan. Itse viestittää milloin mistäkin omista tai lastensa asioista, ja AINA vastaan jotain, ja jos jotain ongelmaa on niin pyrin auttamaan jos suinkin voin, kerron oman mielipiteeni mutten yritä neuvoa kuitenkaan.
Mutta jos itse viestitän hänelle niin hän saattaa jättää vastaamatta kokonaan. Ja joskus on ollut todella sellaisia tilanteita että olisi kaivannut tukea/apua/mielipidettä, niin tuntui kurjalta kun toinen ei kommentoi yhtikäs mitään, vaan ns vastausviestissä kertoo vaan omia asioitaan! Miten muut tekisitte?
Kommentit (5)
Jos todella haluan vastausta, soitan. En itse aina jaksa/ehdi naputtaa viestin saatuani vastausta, ja sitten se helposti jää tekemättä. Eikä kyseessä ole mikään muu syy kuin arki ja oma löyhä pää. Koska ymmärrän itseäni ja annan itselleni anteeksi, annan myös muille vastaavat "viat" ja soitan jos on tärkeää asiaa. :)
Jos vaan kaveri, niin vähentäisin yhteydenpitoa. Mua ärsyttää ihmiset, jotka eivät ole yhtään kiinnostuneita toisten asioista, vain omistaan. Ja kohteliaaseen keskusteluun kuuluu tiedustella myös toisen kuulumisia ja vastata toisen kysymyksiin.
Se on ainoa tapa selvittää tilanne. Joskus esim. mun kaverit puhuu vaan itsestään, eivätkä huomaa sitä ennen kuin niille mainitsee siitä. Äiti on samanlainen! Ei hyvä kaveri siitä mieltä pahenna. Jos pahentaa, ei ole hyvä käveri/ystävä
koska ei varsinaisesti ole NIIN tärkeitä asioita ja molemmilla on pieniä lapsia niin ei ole rauhallista mahdollisuutta puhua puhelimessa.. viestejä helpompi siis laittaa. Ymmärrän, jos joskus käy niin ettei vastaa viestiin tai kommentoi mitään, mutta kun lähes asia kuin asia, jos hänelle kerron, niin tiedän ettei hän ota mitään kantaa. Joten olen nykyään jättänyt kertomatta sitten.
ap
ylipäänsä viestittää tekstiviesteillä oikeita asioita eikä vain
olipa kiva ilta eilen
tavataanko tänään klo 16 siellä ja siellä
tuletteko meille huomenna...