Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjää koulussa lahjakas, mutta itsekriittinen ja itsepäinen haaveilijatyyppi?
08.04.2010 |
Meillä on tällainen eskarilainen ja vähän mietityttää hänen tuleva koulutaipaleensa. Tyttö osaa lukea sujuvasti, on hyvä piirtämään sekä liikunnallisesti ja musikaalisesti lahjakas.
Kurinalaisuutta odottavan koulumaailman näkökulmasta hänen ongelmansa on haaveilutaipumus ja itsepäisyys. Hän haluaisi aina valita itse tekemisensä eikä ole helposti käskytettävissä. Jos häntä yrittää pakottaa johonkin, hän menee pahimmillaan täysin lukkoon.
Eskariopen mukaan tyttö ei jaksa motivoitua tehtävistä, vaan haaveilee omiaan ja hohhailee. Kielelliset tehtävät hän osaa kuulemma tuosta vain, mutta matikka tuottaa haastetta. Jos tyttö ei osaa jotain, hän turhautuu eikä halua edes yrittää. Itsekritiikki on voimakasta.
Onko jollakin teistä tällaisia lapsia? Kuinka he pärjäävät koulussa?
Kommentit (5)
Ollut aina ongelmia itsepäisyyden ja haaveilun takia, jo seurakunnan kerhosta lähtien (4v). Eskarissa ja koulussa ongelmat kasvoivat niin suuriksi, että suositeltiin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan.
Koulussa on niin itsekriittinen, ettei todellakaan ala vaikkapa luistella ellei osaa sitä täydellisesti. Seisoo vain. Ei haluaisi tehdä mitään, mitä ei osaa (vielä). Jos joku tietty värikynä puuttuu ja juuri sillä piti värittää joku tehtävä, voi mennä ihan lukkoon.
Haaveilusta tuli suuri ongelma, kun välitunnille ei ehtinyt pukea haaveilun takia. Samoin syöminen, ei onnistu nopeasti.
Perheneuvolasta meidät ohjattiin lastenpsykiatriselle poliklinikalle. Olimme aika ymmällämme, sillä pidin tytön ongelmia vain persoonallisuuspiirteinä - olinhan itse pärjännyt tytön kanssa ihan loistavasti. Ihmettelin, etteivät opettajat saaneet tyttöä toimimaan.
Kahden vuoden keskustelujen ja testien jälkeen tytöllä todettiin lievä Aspergerin syndrooma. On siis asperger- ja autismipiirteitä, mutta lievänä.
Nyt tyttö käy toimintaterapiassa, josta toivotaan apua koulunkäyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kanssa tuollainen itsekriittinen haaveilija. Eskarissa opettaja oli ymmällään ensimmäiset kuukaudet kun ei poika suostunut piirtämään mitään, kun ei kuulemma osaa. Pukeminen menee kanssa ihan haaveiluksi ja ollaan aina eskarista myöhässä. Tosin tiedän että hän osaa myös pukea nopeasti jos tahtoo - yleensä vain ei tahdo. Ja kaikenlainen komentaminen saa hänet vastustamaan vielä enemmän. Eskaritehtävistä hän kyllä tykkää ja tekee niitä innolla ja nopeasti, sikäli en ole huolissani koulutehtävien tekemisestä.
Mietin vain kun aspergeriin liittyy tietynlainen kömpelyys sosiaalisissa suhteissa. En tosin tiedä, miten lievissä tapauksissa on.
Minun tyttöni on hyvin empaattinen ja leikit sujuvat hyvin yhden kaverin kanssa kerrallaan. Isossa porukassa tyttö herkästi vetäytyy tai lähtee kokonaan leikistä pois.
ap
Hyvin olen pärjännyt. Olen hyvin kouluttautunut ja hyvässä ammatissa, joka vaatii sosiaalisuutta, eikä haaveiluun ole aikaa:)
Lapsena olin arka isossa porukassa, mutta nyt todellakin teen ihmisten kanssa töitä ja vedän erilaisia ryhmiä. Jossain vaiheessa tuo arkuus vaan on karissut.
mutta vasta menossa eskariin. Joten kiinnostaisi minuakin toisten kokeneempien kokemukset :)