Apua ja Toivoa vuodeosastolla makaavalle...

Keskosvanhempien yhdistyksen sivut. Siellä keskusteluosiossa on muitakin jotka odottavat parhaillaan tai ovat olleet pitkiä aikoja sairaalassa makuullaan. Tsemppiä!

Eli jouduin vuodelepoon viikolla 26, täydelliseen vuodelepoon. Syynä oli "funger" ilmiö eli kohdun suu aukesi ilman syytä, ilman supistuksia, aina välillä, tämä huomattiin sattumalta ultrassa. Lisäksi kohdun kaulaa ei ollut ollenkaan. Ja kohdunkaula ei kuulemma voinut enää kasvaa takaisin.



Päivät oli pitkiä, maata vain sängyssä tehdä tarpeensa sängyssä alus astiaan, olla vain. Mutta eipä siinä muitakaan vaihtoehtoja ollut. Vauvalle laitettiin keuhkojen kypsyttämis lääkettä ja minulle meni supistusten esto lääkettä.



Omat tunteeni oli tuolloin täysin sekaisin ja koetin lääkärin ohjeen mukaan ajatella vain tunnin etenpäin. En miettinyt seuraavaa päivää tai viikkoa, ajattelin vain et kun vauva pysyy mahassa vielä tunninkin niin sekin on eteenpäin. Luin lehtiä, nukuin ja itkin (en tiedä miksi, kaikki vain tuntui itkettävän). Kävin myös sängyllä vierailulla vastasyntyneiden teholla ja juttelin lasten lääkärin kanssa, jotta osaisin vähän varautua mahdolliseen ennenaikaiseen synnytykseen.



Makasin siinä sängyssä, muiden passattavana, kuukauden, kunnes yks kaunis päivä vanhempi lääkäri tarkisti kohdunsuun tilanteen ja ihme kohdunkaula oli kasvanut 3 senttiin. :) Pääsin pois sairaalasta, tietenkin piti levätä paljon kotona, mutta pääsin kotiin. :)



Minulla jäi mieleen yhden mukavan hoitajan sanat kun makasin vuodelevossa ja olin aika kyllästynyt makaamaan. Hän sanoi että tämä on loppujenlopuksi todella pieni aika minun elämästäni ja tämä kaikki on vain vauvan parhaaksi. Eihän se helppoa ole siinä maata kaikki päivät, mutta sinulla on siellä täys hoito, ruoka tuodaan nenään eteen, syotetäänkin jos ei itse jaksa, muut kantaa sinulle lehtiä ja täyttää toiveitasi. Sehän on tavallaan kuin loma. :)



Itse ajattelin et nyt kun jaksan tämän niin palkkioksi saan ihanan vauvan, pienen ihmisen, joka täyttää ilolla minun päiväni. :) Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista! Jokainen tunti minkä vauva pysyy mahassa on askel oikeaan suuntaan, muille ehkä mitätön pieni askel mutta sinun vauvallesi se voi olla elintärkeä askel. :) Voimia!