Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies ei halua muutta minun (parempaan) asuntoon?
08.06.2010 |
Molemmilla on omistusasunnot, minulla isompi ja parempi, paremmalla paikalla. Olisin valmis jakamaan oman asuntoni, vaikka se tarkoittaisikin että joudun luopumaan kaappitilasta ja tinkimään sisustuksesta. Tämä on minulle unelma-asunto. En voi käsittää miksi mies ei halua muuttaa luokseni? Minä olisin tervetullut hänen kämppäänsä, mutta minulle se on aivan mahdoton ajatus. Ankea, ruma asunto kaukana lähiössä, huonolla asuinalueella. Onko miehellä joku alemmuuskompleksi? Vai ahdistaako ajatus siitä että jos hän muuttaa mun luo, hänellä ei ole "mitään omaa"?
Kommentit (25)
Meillä kävi niin, että mies muutti minun luokse. Mutta eihän siitä pitemmän päälle mitään tullut... tämä oli minun koti, täällä oli minun järjestys, minun lautaset ja lusikat.. jne. Mies koki olevansa täällä vain vieraana, kun ei ollutkaan niin paljoa omia tavaroita ja omaa järjestystä. En esim. kokenut järkeväksi purkaa toista astiastoa kaappeihin, mikä sekin siis harmitti miestä.
Kun on tottunut asumaan pitkään yksin, niin se toiseen nurkkiin muuttaminen on hirveän vaikeaa..
Uusi koti, yhdessä luotu järjestys, mahdollisimman paljon uusia yhdessä ostettuja huonekaluja.. Siinä on avaimet onnistumiseen. Jos mennään asenteella sinun ja minun, niin sitä on vaikeampi yhdistää.. Parasta on heti mennä asenteella "meidän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies viettää aikaa sun luona, mutta säilyttää kaljatuoppikokoelmansa, painonnostopenkin ja kotiteatterin omassa kämpässään. Tilannehan on ideaali sulle! Miks ihmeessä haluat muuttaa hyvin toimivaa systeemiä??
Jos sinulla on unelmakämppä niin miksi haluaisit sinne miehen väkisin sotkemaan sun kuvioita? Ehditte vielä tehdä niitä kompromisseja myöhemmin kun tulee sen aika, jos menette naimisiin ja tulee lapsia... sitten ei enää voi miettiä pelkästään mitä itse haluaa. Mutta nyt voit vielä nauttia omasta onnesta. Ajattele jos tuleekin ero pian sen jälkeen kun olette muuttanut yhteen ja olet luopunut asunnostasi ja puolesta tavaroistasi. Onko sitten ihanaa, ei ole. Samaa sitä paits varmasti mieskin ajattelee.
muutakaan tavaraa. Oli kieltämättä helppoa, kun mun ei tarvinut luopua mistään. Mies vaan heitettiin sisään.
Onhan se sitten nurissut, että sohva ei oo oikeen mukava. Mutta eipä tuo oikein kuitenkaan raaskisi laittaa penniäkään uuteen sohvaan, joten näillä on silti menty. Kyllähän nää huonekalut ajan kanssa vaihtuu, kun kaikki alkaa olla aika kulahtaneita nyt. Ja sit ne uudet on tietysti yhdessä valittuja.
T. 6 vuotta naimisissa ja edelleen niillä mun poikamiestyttöhuonekaluilla mennään.
Myykää asuntonne ja ostakaa yhteinen uusi josta molemmat tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan seurusteltu jo yli vuosi, ja koko sen ajan ollaan vietetty paljon enemmän aikaa mun luona kuin miehen kämpillä. Miksi ei siis voisi oikeasti muuttaa yhteen tähän asuntoon, en käsitä. Ei ole mitään järkeä ostaa yhteistä uutta asuntoa kun tässä ei ole mitään vikaa. No, miehen mielestä hänen asunnossaan ei ole mitään vikaa. Mutta tiedän kyllä että hän tietää että minä en viihdy siellä.
Onko jommalla kummalla lapsia?
Meillä oli miehen kanssa molemmilla omat kolmiot, mulla 79m2 ja miehellä 75,5 m2. Miehen asunto asteen uudempi, mun asunto taas paremmalla paikalla, sillä miehen asunto oli Vantaalla ;-) Joo, mut ei ollut yhtään epäselvää, että kumman luo muutetaan, kun mulla oli lapsi.
Aikamoista oli yhdistää kaksi kolmioa, mutta siitä selvittiin ja nyt pitäisi muuttaa ensimmäiseen yhteiseen omaan kotiin, jonka pinta-ala on 65,4 m2. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan seurusteltu jo yli vuosi, ja koko sen ajan ollaan vietetty paljon enemmän aikaa mun luona kuin miehen kämpillä. Miksi ei siis voisi oikeasti muuttaa yhteen tähän asuntoon, en käsitä. Ei ole mitään järkeä ostaa yhteistä uutta asuntoa kun tässä ei ole mitään vikaa. No, miehen mielestä hänen asunnossaan ei ole mitään vikaa. Mutta tiedän kyllä että hän tietää että minä en viihdy siellä.
Eli ostaisiko miehesi sen puolikkaan? Vai siihen siivellekö sen vaan tahtoisit? Voisit käskeä ovesta ulos kun kyllästyt ja sitten se olisi ilman asuntoa.
Niin, kummallakaan ei ole lapsia. Miehen asunto on 60m2 ja minun 70. Jos meille tulee lapsia jossain vaiheessa, niin sitten uuden asunnon etsintä olis ajankohtaista, mutta ei vielä. En tiedä miten saisin miehen haluamaan samaa kuin minä. Hänen asunto ei ole mikään erikoinen, eikä menetä siinä mitään vaikka myisi sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja laittaisi sen omansa vuokralle. Sitten olisi vielä se "oma turvapaikka" tallessa jos teidän täyspäiväinen yhdessä asuminen ei onnistukaan. Tiedän muutamia parsikuntia, jotka ovat tehneet näin
Eli ostaisiko miehesi sen puolikkaan? Vai siihen siivellekö sen vaan tahtoisit? Voisit käskeä ovesta ulos kun kyllästyt ja sitten se olisi ilman asuntoa.
En ole edes ajatellut asiaa noin. Onhan se selkeintä että tässä vaiheessa minun omaisuus on minun ja miehen omaisuus on hänen. Eri asia sitten jos mennään naimisiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kiirehdit asiaa? Anna ajan kulua ja suhteen "vanheta", ehkä (ja toivottavasti) miehellekin tulee jossain vaiheessa fiilis, että yhteenmuutto voisi olla hyvä ratkaisu - sitten voitte miettiä miten ja mihin muutatte.
Olen tässä miettinyt ja kun luen näitä kommentteja, saan uusia näkökantoja, että ehkä meidän ei kannatakaan muuttaa yhteen. Jos mies ei halua niin en minäkään sitten halua. Tai sitten se onkin niin päin että minä en halua suostua sellaisiin myönnytyksiin, joilla miehen olisi mahdollista haluta muuttaa.
Yksinkertainen asia menee kamalan vaikeaksi, en ymmärrä miksi tässä onkin näin monta ongelmaa. Miksi se että minulla on oma asunto on lopulta este yhteenmuutolle. Nuorempana saattoi heittäytyä kimppaan paljon kevyemmässäkin suhteessa, kun minullakin oli vain vuokrakämppä. On ihan valtavan paljon isompi juttu lähteä myymään kahta omistusasuntoa sitä varten että voisi ostaa uuden yhteisen asunnon. Ja älytöntä että huonekalut ja tavarat joihin olen säästänyt monta vuotta ja mitä olen perinyt pitäisi panna pois että toisen kaatisvalmiille rojuille jäisi tilaa. En ole valmis luopumaan siitä mikä on minun ja mitä olen saavuttanut. Se taidan siis olla minä joka ei vielä ole valmis muuttamaan yhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ehkä sä muutenkin olet sellainen tyyppi, jonka yli ei noin vain kävellä. Ja sehän on hyvä asia!
Jospa jätät asian tällä erää hautumaan. Voihan se ratketa tulevaisuudessa vaikka ihan piankin jotenkin ihan eri tavalla kuin olette kuvitelleet. Mutta nyt vaikuttaa ihan hyvältä ottaa aikalisä. Eipä tuu sitten heti vastaan tilannetta, jota joutuis katumaan jälkikäteen. Hauduttelu tekee hyvää.
Toisaalta jos haluaa pitää sen toisen asunnon "turvapaikkana" niin sitten pitäisi kaikki tavarat ja huonekalutkin säilöä johonkin. Ei kahden asunnon tavarat mahdu yhteen asuntoon - eikä niitä tarvita enää muuta kuin siinä tapauksessa jos tulee ero
ap
olisit valmis myymään asuntosi ja heittämään pois tavarasi? Kuulostaa kyllä siltä että en minäkään sun luo haluaisi muuttaa. Siis ihan pokkana oletat että MIES tässä luopuu irtaimistostaan? Yhteinen uusi asunto, sanon minä.
siinä vaiheessa, kun mies haluaa OIKEASTI muuttaa kanssasi yhteen, eikä vaan seukata ja hengata sun kanssa sun luona.
Mäkin vietin suurimman osan aikaa miehen asunnolla seurusteluaikana, mutta omani myin vasta, kun etsitiin yhteinen oma koti, mihin muutettiin kun mentiin naimisiin.
mieheltä yhtään mitään muuta kuin sen miehen. Että hänellä on tässä valmis paketti, koti ja irtaimistot ja kaikki. Ja miehelle on sitten annettu ymmärtää, että ota tää kaikki tai ei mitään.
Miehen surkea asunto ja sen rojut ei ap:tä kiinnosta. Sillä eihän ne voi olla tärkeitä, kun ne ei oo ap:n, ja kun ap:llä on kaikki muutenkin parempaa.
Sä et taida jättää miehelle mitään roolia teidän elämässä. Mies on vain kiva koriste sun kivaan kämppään.
Myin sitten oman kämppäni, jonka olin alunperin jo miettinyt myyväni (ja siis henkisesti valmistautunut muuttoon muun syyn kuin miehen takia) ja ostin miehen asunnosta puolet.
En olisi mistään hinnasta muuttanut toisen asuntoon "siivelle", vaan halusin, että asunto on meidän yhteinen. Onneksi mies oli vasta itsekin ostanut asunnon (seurusteluaikanamme), joten olin jo vaikuttanut sisustukseen ja ollut mukana mm. sänkyostoksilla. Ja ennen kaikkea, siellä ei ollut asunut kukaan miehen eksistä.
Anna miehelle aikaa kypsyä ajatukseen äläkä hauku miehen kotia. Se on tosiaan hänen kotinsa, ei mikä tahansa kämppä.
Eli ostaisiko miehesi sen puolikkaan? Vai siihen siivellekö sen vaan tahtoisit? Voisit käskeä ovesta ulos kun kyllästyt ja sitten se olisi ilman asuntoa.
En ole edes ajatellut asiaa noin. Onhan se selkeintä että tässä vaiheessa minun omaisuus on minun ja miehen omaisuus on hänen. Eri asia sitten jos mennään naimisiin. ap
Nimittäin sen, ettet halua muuttaa miehen luo tai tuoda miehen tavaroita asuntoosi. Harvemmin poikamiesten asunnot on mitenkään tyylikkäästi sisustettu. Tai jos on, tyyli voi olla eksynyt asuntoon eksän jäljiltä. Minäkin kannattaisin että hankitte uuden asunnon, jonne voitte yhdessä tuumin valita tavarat. Sinun koti on kuitenkin selkästi sinun rakentamasi. Tai sitten jatkatte asumista erikseen niin kummankaan ei tarvitse joustaa.