Miten saisi hyvän itsetunnon lapselle joka on kaikessa keskiverto/huonompi?

joka lähtee lapsen omista kiinnostuksen kohteista ja sitten vaan harjoittelette ja harjoittelette. Ja oikeasti, ei sillä väliä. Sitten kun itsekin uskot, lapsikin uskoo.

myöhemmin se on aina vaikeampaa, mutta tuo erikoisharrastus vois olla jees kokeilla!

Pienenä olikin loistava itsetunto, mutta pikkuhiljaa se on alkanut heiketä koulun myötä. Asiaa ei yhtään auta, että kaveripiiri tuntuu koostuvan vain näistä superlahjakkaista yksilöistä, jotka ovat todella hyviä kaikessa. Näin keskinkertainenkin lapsi saa itsensä tuntemaan huonoksi. Koulussa hänellä keskiarvo nyt keväällä 7,2 ja on todella tehnyt töitä esim. englannin ja matikan suhteen. Moni kaveri saa 9-10 väliltä keskiarvon lukematta ja heitä palkitaan urheilussa yms, mitä omalle lapselleni ei tapahdu.



Kotona onkin yleensä reipas ja iloinen ja itsevarma, mutta kavereiden seurassa ja koulussa epävarman oloinen, näin ihan openkin suusta kerrottuna nyt kolmosen keskustelussa.



Mutta kiitti!



ap

Suunnilleen samaikäinen poika valitti huonoa todistustaan. Äitinsä oli lohduttanut että hänelläkin oli samanlainen. Poika kertoi näistä mummolleen joka sanoi miniästään että vaikka tällä on ehkä ollutkin huono todistus on hän yksi fiksuimmista ihmisistä jonka mummo on koskaan tuntenut (ystävällinen, kohtelias jne). Poika oli tyytyväinen vastaukseen ja on nyt murrosikäisenä hyvinkäyttäytyvä, ahkera ja tosi mukava nuori mies.



Mielestäni kannattaa korostaa että ihmisen arvo ei ole koulutodistuksesta kiinni. Ja kuinka paljon muita hyviä arvoja ihmisissä on.

koulussa se itsetunto juuri laskee, kun huomaa olevansa huonompi, kuin muut.

Meillä sama homma edessä, paitsi poika hyvä laskemaan ja urheilemaan.

Tulossa siis oppimisvaikeuksia, vaikka koulussa ei vielä olekkaan.

Kehut poikaa ja sanat ettei kaikki voi saada niin hyviä numeroita ja pärjätä niin hyvin koulussa, mutta se ei sulje sitä ettei poika pärjäisi aikuisena.

Mielikuvitus on vahva sana, kun ammattia valitaan ja se ammatti voi olla jotain luovaa.

Pojallasi on vahvuus ja se on juuri se mielikuvitus ja hauskuus. Erityinen piirre sekin on tappavan tylsien lasten joukossa, joita kyllä riittää.

oikea itsetunto ei synny mistään suorituksista, harrastuksista, koulumenestyksistä yms. Ne voivat vahvistaa, mutta eivät luo itsetuntoa. Se syntyy siitä että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ap, kerrot, että poikasi on hauska ja mielikuvituksekas, nehän ovat hirveän hienoja ominaisuuksia! Kehu, kiitä ja kannusta! Mikä poikaa kiinnostaa? Ohjaa ja kannusta häntä siinä, oli se mitä tahansa, arvosta sitä.

Itsetuntoa vahvistaa myös se, että selviää pettymyksistä.

Esim. Hjallis, Jyrki Katainen (valtiovarainministeri ja lukion päättärissä matikka 6) jne.



Tarkoitus on siis korostaa sitä, että vaikka koulu on tärkeää, niin numerot eivät kerro totuutta siitä, mitä ihmisestä voi tulla, jos haluja riittää. Ja tosiaan tuo mummon kommentti ihmisen persoonasta ja käytöksestä on hyvä.



Ja muista kehua lasta paljon ihan ilman mitään syytä. Älä siis kehu häntä pelkästään suoritusten yhteydessä vaan aivan spontaanisti arjen keskellä. Voisi ehkä olla parempi jättää kehut suoritusten yhteydessä vähemmälle ja kehua tosi paljon ihan muuten vain. Tällöin lapselle voisi pikku hiljaa muodostua käsitys, että on arvokas sellaisenaan.

Se voi kertoa paljon. Jos käytösnumerot hyvät, lapsi osaa pärjätä ihmisten kanssa ja voisi kuvitella et pärjää ilman huipputodistusta.