Tunisialaiset naiset niin rumia, että burkha pitää keksiä

Mark Twain kirjoittaa Konstantinopolin rammoista kerjäläisistä. Hän vitsailee, kuinka huonosti yksivarpaiset pärjäisivät kerjuukisassa Istanbulin sillan pielessä. Pitää olla kolmijalkainen nainen tai kokonaan silmätön, mädäntyneen pihvin värisin kasvoin, jotta saa huomiota niillä markkinoilla.



Juuri suomennetussa kirjassa matkoistaan välimerellä kirjailija kyllästyy nopeasti, hän on mainio jutunkertoja, hän haltioituu Parthenonin temppelistä ja sen patsaista, koska hän on paikalla salaa kuutamossa. Muuten nenättömät patsaat herättävät lähinnä hänen halveksuntansa, samoin Louvren rubensit, jotka osoittautuvat nuoren amerikkalaisen demokraatin mielestä pelkiksi mesenaattiensa palvojiksi



Twain näkee harvinaisen selkeästi läpi kaikenlaisen huijauksen, varsinkin kirkon ostoihmeiden. Jeesuksen ristin naulojakin hän laskee nähneensä ainakin tynnyrillisen.



Mark Twainin ronski matkakuvaus hätkähdyttää herkkää nykylukijaa 140 vuoden takaa.