Lue keskustelun säännöt.
Nyt vinkit kehiin kaikki kotiäidit!!!!
16.06.2010 |
Miten löytyy mielekkyys kotiäitinä olemisesta?
lapsi 2v.
Alkaa tuntua vaan niin imbesilliltä tämä aamutouhut, puistoon, lounaalle, päiväunille, välipalalle, puistoon, kotiin, iltaruoka ja jee, mies kotiin= oma vapaus alkaa muutamaksi tunnisi!
Nykyään aamusta asti vaan lasken tunteja ja minuutteja siihen kun mies tulee kotiin. Keksin tekosyitä (huono sää, oma väsy, lapsella vähän nuhainen nenä, kauppareissu vaikkei oiekasti mitään ostettavaa jne. jne.) miksen jaksa lähteä lapsen kanssa puistoon tai kotipihaan kun se on niin järjettömän tyyyylsääääää!!! Ennemmin venyn tässä koneella ja pyöritän kaksivuotiaalle pari tuntia videoita ja lasken sen varaan että mies leikittäköön ja ulkoiluttakoon kun tulee töistään. Vaikka tylsää se on tämäkin. Aloitekyky ja viihtyminen laskee päivä päivältä ja lataan yhä enemmän ja enemmän kompensoivia toiveita illan "oman ajan tunteihini" jolloin haluan olla aivan rauhassa tai sitten lähden jossain käymään. Lisääntyvät odotukset tuovat väistämättä sen etteivät odotukset täyty ja bonuksena mies on alkanut valittamaan etten ole perheen kanssa koskaan. No en tasan ole kun aamusta asti odotan että pääsen hengittämään vapaasti edes hetkeksi!
Miten te kotona viihtyvät mammat tämän yhtälön hoidatte??? Siis miten tuo aivosurkastumarutiini puistoineen tehdään mielekkääksi?
Aluksi mielekästä oli siellä olevat aikuiskontaktit, mutta semmosta kotiäitihöttöä nekin nyt ovat, jotain pullaohjeita verrataan tai mietitään minkä kokoinen välikausihaalari menee ensi syksynä ja mikä kuosi olisi kiva... blaaah. Kun olisikin edes pari mammaa jotka puhuisivat jostian muusta, aivan mistä tahansa muusta, vaikka hitto päivän politiikasta tai ammattialastaan tai mistä tahansa joka ei liippaakaan kotia tai perhettä!!!
Kiitos jos joku viitsi lukea loppuun ja ihan oikeasti nyt hyviä vinkkejä sillä lapsi on ihana ja haluaisin tarjota hänelle parasta, mutta kun tämä on niinkuin tervanjuontia ja yhä enemmän houkuttaa paeta töihin.
Kommentit (42)
Ei joka päivä ole tarvetta käydä kahdesti puistossa. - etenkään siinä samassa lähipuistossa. Voitte hypätä bussiin/autoon/pyöräillä jonnekin muualle leikkipuistoon.
Kolutkaa yhdessä kotikaupunkinne nähtävyydet, hyödyntäkää ilmaistapahtumat (kirjasto, sorsien ruokkiminen, uimarannat, pururadat, kotieläintilat) ja keksikää arkeen piristeitä.
Puuhatkaa yhdessä jotain muuta. Tampatkaa matot, peskää lattia, rakentakaa maja sisälle/takapihalle/parvekkeelle.
Kyläilkää kavereilla ja kutsukaa väkeä teille - vaikka ne verhot olisivatkin pesemättä ja sohva imuroimatta.
Keksi itsellesi harrastus, käy vaikka kerran viikossa kuntosalilla/elokuvissa/harrastuspiirissä, ja muista myös suoda miehellesi mahdollisuus samaan.
Ja tärkeää on tosiaan tuo koko perheen kanssa oleminen. Koko perheen eväsretki tai marjastusretki voisi tehdä hyvää teille kaikille.
Toivottavasti teillä alkaa mennä paremmin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peesaan tuota että ota omaa aikaa myös lapsen kanssa. Auta lapsi tarvittaessa leikin alkuun (sellaisena hetkenä kun lapsi ei ole väsy / nälkäinen). Minä vaikka rakennan dubloista hieman linnaa ja laitan pari muoviötökkää sinne nukkumaan ja 2v jatkaa siitä leikkiä ja minä häivyn omiin puuhiini. Kun tämä alkaa sujua tuntuu se palkitsevalta.
Minullakin on ollut välillä samantapaisia ajatuksia kuin sinulla mutta olen huomannut että minun pitää itse järjestää jotain kivaa projektia josta innostua. Välillä se on polttopuiden tekoa pihalla samalla kun lapset hiekkiksellä tai sitten "apuna" siinä hommassa vaikka repimässä tuohia puista.
Viimeisin piristys oli kun pyysin miestä järjestämään työpaikaltaan pieniä hommia minulle. Siis voin tehdä tietokoneella valmiita raporttipohjia hänelle tilauksen mukaan tai selvittää miten jotkut kaavat lasketaan auki jne. En halua palkkaa noista hommista vaan teen niitä ihan vaan omaksi piristyksekseni ja muutaman tunnin joskus. Jännä juttu että kun on tuollaista pähkäiltävää niin tavallinen arki lasten kanssa tuntuu taas paljon mukavammalta. Ehkä siinä on sitäkin että saa tehtyä jotain "näkyvää". Lapsi kun tarvii päivästä toiseen samat jutut ja vaikka tänään olet tehnyt ruuat niin huomenna se on taas edessä.
Opiskelu voisi olla sellainen oma kiva juttu kunhan se oikeasti kiinnostaa ja/tai tuntuu hyödylliseltä tulevan uran kannalta.
Tsemppiä ja innostusta.
Mene sinäki töihin, niin minäki tein. Nyt jaksaa paremmin ja mieli on taas korkealla, nytkin lasken sekunteja että pääsen hakemaan tyttöni tarhasta. =)
Mutta kun haluaisin vielä vuoden olla kotona, mutta en toki nän, vaan kokien sen mielekkääksikin.
Olisikin hieno kuulla, että mistä se kotiäitiyden mielekkyys koostuu, mulla menee nyt varmaan jotain sellaista ohi mistä muut älyävät tässä rutiinissa nauttia ja minä vaan en edes huomaa koko asiaa. Mikä se mahtaa olla?
Me kärrätään kaikki ylimääräinen kirppikselle eli otan kerran kaudessa kirppispöydän viikoksi ja myyn ylimääräiset ja pieneksjääneet jne pois, siinä hurahtaa kummasti pari viikkoa. Eka lajitellaan ja pestään ja hinnotellaan ja sit käydään ojentamassa pöytää kuntoon : ) Ja rahaa tulee ihan kivasti ylimääräistä.
Sit me kerätään kaikki tarjoukset ; ) Puistoillaan vain jokatoinenpäivä tms.
Mä käyn myös rataslenkillä ja ollaan käyty myös ihan taidenäyttelyissä yms. missä on ihan kiva käydä päiväsaikaan rattaiden kanssa kun on TILAA.
Omasta asenteesta se on kiinni kuitenkin eli jos tuntuu tylsältä tai antaa sen tylsyyden voittaa niin sitten on tylsää.
Tehkää omat kivat rutiinit, ei niiden tarvitse olla siellaiset kuin muilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koluat lapsen kanssa kaikki paikalliset nähtävyydet läpi tai sitten menet anttilan pallomereen tai vastaavaa... kai sieltä puistoista nyt muitakin mammoja löytyy...?
Muskari, jumppa tms. Minä kävin lapsen kanssa mm. suunnistamassa. Kiersimme yhdessä myös kaikki lähitienoon museot ja muut kulttuurikohteet. Lisäksi kehitin itselleni haastavan käsityö-harrastuksen, johon uppouduin päiväunien aikaan.
En ole ollut juurikaan tekemisissä "vieraiden" äitien kanssa, ne jutut on just sitä höttöä.. Mutta omien ystävien kanssa jutellaan juuri niistä asioista mikä sattuu kiinnostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene sinäki töihin, niin minäki tein. Nyt jaksaa paremmin ja mieli on taas korkealla, nytkin lasken sekunteja että pääsen hakemaan tyttöni tarhasta. =)
Komppaan kakkosta. Miksi ihmeessä olet sitten kotona jos et siellä viihdy? Mene töihin jos koet että se on sinun hyvinvoinnillesi tärkeää? Ei kai sinun pakko ole siellä kotona hampaat irvessä olla?
Menin itse töihin kun lapsi oli 13kk, enkä ole päivääkään katunut. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä. Ja toista kertaa en kotiin jää.
... auttaa se huilaustauko silloin, kun lapsi on päikkäreillä. Saa rauhassa juoda ne kaffeet ja lukea lehden. :) Mut kyllä mä tykkään muutenkin tästä rumbasta. Tätähän se lapsen hoitaminen on. Mut tökkiihän se välillä varmasti jokaista. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä oli, kun lapset olivat tuon ikäisiä. Mutta sitten tulivat sienimetsät, askartelut, puistotapaamiset, hiihto- ja luistelureissut, uimahallikäynnit jne.
Ja sitten ne eivät enää riittäneet. Vaikka mies tienasi paljon ja sain ostella mitä vain...rupesi viini maistumaan ja alkoholisoiduin. Mene siis töihin ja ole itsekäs...
Mäkin kannatan et mene töihin tai vie lapsi ainakin osaviikko- tai osapäivähoitoon. Ja tuli mieleen, että voisitko sinä aloittaa siellä leikkipuistossa keskustelun jostain muusta aiheesta kuin perheestä..? Ehkä muut lähtevät siihen mukaan.
Itse ehdin olemaan kotona noin 3 vuotta, lapsia kaksi, ovat syntyneet reilun vuoden ikäerolla. Asumme lähes 10 km päässä keskustasta (ei siis kaupunki vaan melko pieni kunta) joten paljon vietin aikaa lasten kanssa vain kotona. Kävimme kyllä perhekahvilassa joka viikko ja tapasin ystäviä lähes viikottain. Harvoin tuntui aika pitkältä, ja nyt todellakin odotan aina, että pääsen lapset hoidosta hakemaan. Ja illat ovat ihania, kun jaksaa touhuta lasten kanssa ja lapset kertovat mitä ovat hoidossa touhunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v on jo niin "iso", että pärjää kyllä. Onhan se tärkeää, että äidilläkin on mielekäs elämä. Ei kaikkien tarvitse olla kotiäitejä! Lapsikin saa muuta virikettä kuin DVD:t ja sitten illalla jaksaa paremmin olla lapsen kanssa kun on päivän saanut tehdä aikuisten juttuja.
Yhden kaksivuotiaan kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin vaan puistoon-pihaan-kotiin-rutiinia. Mulle on tärkeäksi muodostuneet äitiystävät, joilla on suht samanikäisiä lapsia kuin omani ja joiden kanssa puolin ja toisin kyläillään, retkeillään, jne.
Ollaan tykätty myös perhekerhoista yms., nyt monet niistä ovat jo kesälomalla. os aiot jatkaa kotonaoloa, tarvitse ehdottomasti "työyhteisön", siis toisia kotiäitejä, joiden kanssa sun on mukava viettää aikaa ja jutella, ihan ystävätasolla, ei vain vaippamerkeistä!
2v:n voi ottaa mukaan myös kaupungille, uimaan, retkelle uuteen leikkipuistoon, lastenkonserttiin, kirjastoon, melkein mihin vaan. Ei ole pakko kökkiä kotona jos ei huvita!
muuten ihan samanlaista kuin mulla paitsi ettei ole edes sitä miestä jota odottaa kotiin. Laspen tunteja siihen että lapset menevät nukkumaan ja saan hetken omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli taidenäyttelyt tulevat nyt listalle, niitä on täällä aina useampia meneillään, en vaan ole tajunnut että ne voivat sujua aivan hyvin lapsen kanssa. voisin ottaa vaikka yhden päivän viikosta taidenäyttelyaamupäiväksi. Toinen on että voisinkin katsoa alkaako syksyllä jotain jumppahommaa päiväsaikaan taapero-äiti parivaljakoille. Muskareissa on niitä typeriä lastenrallatuksia joissa itselle tulee vaan tekohauska pakkohymyolo.
Muutenkin on varmaan pakko ruveta tekemään ihan jonkunmoista kalenterirunkoa vähitellen näihin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin että tulee joku ryhti eikä vaan sama junnaava rutiini toistu, toistu ja toistu. Onhan se vähän teennäisen kuuloista ja tuntuista, että oikein suunnitella kalenteria että aika kuluu, mutta miksei jos se viihtyminen löytyy sitä kautta.
Edelleen kuitenkin vinkkejä vaan kehiin jos niitä löytyy ja varsinkin jos joku osaa kertoa miten se arjen mielekkyys voi löytyä tuosta koti-puisto-koti-rutiinistakin, niin mieluusti otan vastaan. Epäilen että joku näkökulma jolla arjesta saa enemmän irti, on multa nyt pimennossa.
ap
Mutta sitten ajattelin että miksi mun tarttee pyrkiä täydellisyyteen ja tehdä asoiota jotka ei meidän perheelle sovi.
Me käydään puistossa kaupungissa, mennään toisena päivänä ihmetteleen lintuja ja syöttään vähän niitä, käydään ilmaistapahtumissa, pyörillä 3. lähimmässä puistossa, metsässä, rannalla piknikillä..
Mikä pakko on mentävä yleiseen puistoon leikkimään? Varsinkin jos on oma piha?
Mää juttelen mielelläni toisen perheellisen kanssa lapsi -juttuja, kun perheettömät kaverit ei niitä halua kuulla.
Mielekkyyttä saa puistoon lukemalla kirjaa, ottamalla eväät, tekemällä käpylehmiä ja muuta.
Eikö puistoon mennä että lapsi pääsee kokemaan?
En tajua miksi kotona oleminen tehdään ikäväksi! Sulla on jatkuvasti viikonloppu, mikä sen kivempaa.. Paskaa se oikeasti on kun palaat töihin, kersa kiljuu perääsi ja lähdet tekeen jonkun ihmisen firmaan palkkaasi. Illalla pari tuntia aikaa itselle, lapselle, miehelle ja kotihommille.
Mää valitsen kodin ensin.
Sillä erotuksella, että minulla kaksi lasta. Kumpikaan näistä ei enää rattaissa istu, joten oman liikunnan hoitaminenkin on lähes mahdotonta lasten kanssa. Toisaalta ovat niin kovia menijöitä (erisuuntiin), ettei huvita paljon pihaa pidemmälle heidän kanssaan edes lähteä. Ei ole kotiäitiys minua varten, mutta ei tässä oikein muutakaan toistaiseksi voi.
teet itelles viikko ohjelman, miten viihdytät ittees:
-reipas kävelylenkki, lapsi rattaisiin
-bussiajelu kaupungille, eväät sielä
-se tylsä puistopäivä
-uimahalliin riehuun lapsen kans aamuks
-torille,kaupungille pyörällä
-leipomispäivä lapsen kans
-siivousta yhdessä lapsen kans
-kaappien tonkiminen lapsen kans
jne jne...kyllä sä kestät! teet kaikkee nyt mitä et vuoden päästä enää ehdi/voi!!!! 2v on just hyvän ikänen innostuun lähes mistä vaan!!!
Todella kurjaa vain että ihmiset vastaavat että mene töihin. Se tuntuisi ihan luovuttamiselta. Miksi ihmeessä veisin lapseni hoitoon vain sen takia että itselläni on tylsää? Tarkoitus oli kerätä vinkkejä miten kotona oloa voisi piristää. Vähän sama kai pitkän parisuhteen kanssa. Arki alkaa maistiumaan puulta jos sitä ei ikinä mausta.. Ei siihenkään auta se että vaihtaa ukkonsa uuteen. Pakoa se on.
Mene töihin,vaikka osa-aikaiseen..kyllä lapsikin tarhassa viihtyy paremmin,kuin videoita katellen.Siellä on kavereita,askartelua ja hyvää ruokaa ja ulkoilua.Sinä taas saat lisää rahaa ja päivät on mielekkäämpiä.Lapsikaan ei väsy lyhyistä hoitopäivistä!
Onko sulla ap sellaisia ystäviä, jotka on myös kotona/on olleet pitkään kotona? Ja joiden kanssa voit puhua noista sun tunteista? Jos ei, niin sä todellakin tarvitset sellaisen ystävän. KUKAAN MUU kuin toinen kotiäiti ei voi tajuta niitä tunteita mitä kotona olo aiheuttaa. Muille on turha niistä edes puhua koska eivät he vaan tiedä mistä silloin puhutaan. Mut kuitenkin ois niin tärkeä saada keskustella niistä, ei kaikkein vähiten siksi että muuten alkaa tuntea itsensä jossain vaiheessa vähemmän hyväksi äidiksi, jos ei aina jaksa olla läsnä lapselle ja joskushan ne hermotkin tuppaa menemään itse kullakin. Kun niistä saa puhua, olo keventyy kummasti eikä ole niin pettynyt itseensä ja elämäntilanteeseensa.
Täällä joku jo sanoikin, että sun pitää tehdä asioita enemmän omilla ehdoillasi, ja mä olen ihan samaa mieltä. Sun pitää puolustaa omaa tilaasi perheeltäsi, tai muuten sä alat torjua miestäsi ja lastasi että saisit joskus olla yksin, ja se on vaarallista koska sä voit oikeasti alkaa etääntyä miehestäsi. Lapsenkin on hyvä oppia, että äiti ei aina ole saatavilla vaikka onkin turvallisesti samassa tilassa, ja että äitikin tarvitsee joskus keskittymisrauhaa. Sä voit aivan hyvin tehdä päivisin lyhyitä hetkiä asioista jotka on sulle tärkeitä, ja selittää että äidin pitää nyt saada tehdä tämä juttu rauhassa. Lapsihan protestoi mut mitäpä siitä.;) Oma lapseni saa aina kitinäkohtauksen kun otan läppärin esille ja alan surffailla tai työskennellä, mut se hetki kestää vaan lyhyen aikaa ja sitten hän alkaa leikkiä itsekseen. Mä itse asiassa sain tän neuvon tältä palstalta kun valitin sitä että en saa koskaan omaa aikaa. En mä ollut tajunnut et se nimenomaan pitää ottaa itse, koska kukaan muu ei sitä muuten anna. Se oli varsin hyvä neuvo ja lisäs mun jaksamista kovasti.