Nyt vinkit kehiin kaikki kotiäidit!!!!

kun joku tuolla aiemmin. Itsehän sen valitsee, että miten päivänsä käyttää. Mutta jos ei mikään tunnu mielekkäältä, niin kyllä sitten kannattaa töihin palata. Mä nautin itse kotona olosta! Saa itse määritellä päivän ohjelman. En ole lähtenyt puistoon, jos ei ole huvittanu. Ollaan keksitty kirjastossa käymistä ym. Meillä ainoastaan nuorimmainen on tässä kotosalla (isommat jo isoja). Täyttää just sen 2-v. Me käydään kävelemässä ja kerhoilemassa sillon kun huvittaa. Enkä ulkoile kahta kertaa päivässä, jos ei huvita. Kaupoilla käydään ja juoksevia asioita hoidellaan, kun isommat ei ole kotona. Olin pienen pätkän töissä ennen kun nuorimmainen syntyi ja yhtään en enään kaipaa siihen kauheeseen pyöritykseen.

Vaikka olen komen lapsen äiti ja kotona ollut jotain 6v. Tuuri toki käynyt kun on pari omaa hyvää äiti-ystävää ja sisko joka oli samaan aikaan kotona. Tylsää on joskus joo, mut ei multa hommat lopu eikä aivot ole vielä ihan surkastuneet.. Tämäkin päivä menny ihan liian äkkiä, taas jää hommia huomiselle :)

eli lastenkonsertit pitää nyt ottaa myös listalle!

Tuokin on kyllä totta että niihin puistomammoihinhan voisi yrittää ihan ystävystyä ja suunnitella jotain yhteistä. Tähän mennessä se on vielä ollut vähän pinnallista ja on tuntunut että vaikka itse koitan muutakin keskustella kuin näitä lapsi-koti-kuvioita, niin mammalla kuin mammalla on iso tarve puida juuri näitä arjen pikkujuttuja.



Tuntuukin että niiden puiminen on heille se nautinto ja oikein tykkäävät katsella jo nyt netistä että minkäslaiseen haalariin lapsi syksyllä puetaan jne. Harmittaa etten itse tuollaisesta saa samoin nautintoa tai sisältöä. Täytyy yrittää seuloa tarkemmalla silmällä ja korvalla puistomammoja, jos sieltä löytyy vaikka samanhenkisiä kuin itsekin on. Onpahan siinäkin nyt yksi motiivi käydä puistossa ;-)



Mutta konsertit ja omanhenkinen "työyhteisö" työn alle siis.

Kuvittelin jaksavani olla 5 vuotta kotona, mutta toisin kävi. Olin 3 vuotta kotosalla.. Alkoi masentaa ja tympiä niin paljon, että oli pakko mennä töihin. Auttoi paremmin kuin mielialalääkkeet!

toiset viihtyy itekseenkin vallan mainiosti, mulle se taas on ihan myrkkyä. Kaipaan seuraa ja virikkeitä itsekin, jos menee kolmatta päivää ilman aikuisseuraa ja kirpparitkin on koluttu, kyllä siinä meinaa nuppi haljeta.

pääsin töihin. Elämä maistunut taas ihan uudestaan.

PuuhaPete-dvd:n kaikki jaksot menivät jo loppuun, joten nyt tämä emäntä hilaa ahterin tuolista, ripustaa pyykit, siivoaa keittiön ja valmistelee iltaruuan (tämäkin siksi että syödään heti kun mies tulee, että sitten pääsen sulkeutumaan omaan maailmaani tai lähtemään jonnekin) rivakasti ja sitten mennään lapsen kanssa kotipihalle. Ohjelmassa on puutarhanhoitoa, jota olin kaavaillut tekeväni "omalla ajalla" illalla musanapit korvilla, mutta kokeilen nyt josko pensaiden tasaamisen nautintoa ei veisikään lapsen vahtiminen samanaikaisesti ja jos siitä ei mitään tule, niin sitten menen hiekkiksen reunalle taas tuntemaan itseni turhaksi ja leikkaan pensaat illalla sillä "omalla ajalla".



Niin, se vielä piti mainita, kun joku sanoi että tekemistä on aina seuraavallekin päivälle, niin oli sitä minullakin pitkästi, mutta nyt on kaikki kaapit jo ojenneltu moniin kertoihin jne. ja jos jotain kotihommia haluaisi lisätä itseään paremmin viihdyttääkseen, niin menisi varmaan ihan sitten jo remonttihommiksi ja se on sitten taas jo liikaa ihan vian kotiäidin viihtymiseksi tehty ;-) Niin ja se töihin meneminen olisi helppo ratkaisu, mutta nimenomaan en tahdo vielä luovuttaa, vaan haluaisin kokea nauttivani kotiäitiydestä. Ehkä joku osa-aikainen lisäopiskelu ammattiini liittyen voisi tulla myös syksystä alkaen kysymykseen, niin saisi aivotkin jotain tekemistä... Esim. päiväunien ajaksi ja vaikka 2x2 tuntia muutenkin viikon mittaan, siinä saisi ehkä jonkun aineen perusopinnot vuodessa kasaan...



Kiitos hyvistä vinkeistä arvon mammat, ei mennyt varmasti hukkaan tämä dvd-tuokio ja tässä istuminen. Tuurillaan löytyy näillä nikseillä joku uusi vire joka kantaa seuraavan vuoden eikä tarvitse ehkä lapsen jatkossa enää viihtyä dvd:n seurassa koko iltapäivä :-) On tää ihan käyttökelpoinen palsta vaikka välillä onkin jos lie mitä tuubaa tuutin täydeltä.

Olen ollut kotona 6 vuotta. Mun vinkit, joita ilman olisin tullut ihan höperöksi.



Sulla on vain yksi lapsi, joten on erittäin helppoa mennä mihin vain.



-lähde uimahalliin lapsen kanssa sadepäivänä

-luo hyvä äitiystäväpiiri. Suomalaisten äitien kanssa se vie aikaa, mutta kun olet kunnolla tutustunut johonkuhun, voit puhua vaikka kuinka syvällisiä asioita. Hyviä tutustumispaikkoja ovat perhekerhot ja muskarit. Paras on kuitenkin kutsua joku lapsensa kanssa leikkimään teille vaikka sadepäivänä. Kaksi 2-vuotiasta leikkii kivasti keskenään ja äidit saavat rupatella.

-päivä shoppaillen vaikka kaupungilla, ostoskeskuksessa tms. ja sitten lounas jossain kahvilassa.

-puistossa käynti riittää vaikka kolmena päivänä viikossa

-kaikista tärkein: huolehdi parisuhteestasi. On mielestäni itsekästä ajatella, että kun mies tulee kotiin, sinun oma aikasi alkaa. Milloin mies saa levätä. Menkää mieluummin koko perhe yhdessä ulos. Meillä minulla on yksi vapaailta viikossa. Samoin miehelläni on yksi vapaailta viikossa, jolloin hoidan koko päivän lapsia. Ehkä sinun täytyy vähän muuttaa asennettasi tässä asiassa.

enemmän sun ehdoilla. Ja lapsi sitten vain "roikkuu" siinä mukana. Eli käytte vaikka shoppailemassa tai jumppaat kotona ja lapsi saa luvan viihtyä sen aikaa itsekseen. Minä ajan crosstrainerilla ja katson samalla telkasta jotain tallennettua. Lapset on oppineet, että silloin leikkivät keskenään, eikä mua auta häiritä. Toki mulla lapset on jo pari vuotta isompia, eikä ihan pienten kanssa olisi onnistunutkaan.



Mulla alkoi olla kivempaa, kun alettiin rakentamaan ja sain siitä päiviini muuta sisältöä. Etsin sisustustavaroita ja suunnittelin valaistuksia. Siivoilin rakennuksella ja niin edelleen. Nuo jutut on tuoneet mulle sitä omaa elämänsisältöä. Tosin lapsetkin on olleet mummolla hoidossa, kun oon kierrellyt rautakaupoissa, joten johan sekin virkistää, kun lapset on pois jaloista.



Mutta tosiaan ihan kaikkea ei tarvi tehdä vain lasten ehdoilla, vaan terve määrä itsekkyyttä on hyväksi. Ja toisaalta sitten ne lasten asiatkin virkistävät, kun niihin tuo jotain uutta. Retkistä nauttii, kun ne vievät pois kotikulmilta. Ja niistä nauttii ihan senkin kautta, kun lapset ovat tyytyväisiä.

- etsi itsellesi YSTÄVIÄ joita tapaat päivällä lapsesi kanssa. Parempi jos ystävälläsikin on lapsia / lapsia, silloin kaikki viihtyvät



- siivoa kotia, leivo, järjestele paikkoja, komeroita yms. Pidä järjestystä yllä



- mene töihin



- tee toinen ja kolmaskin lapsi, silloin päivät ovat niin täynnä työtä että et ehdi tylsistymään (toki silloin et laita vanhempia lapsia hoitoon vaan hoidat ne kotona itse)





terveisin kolmen lapsen äiti´, joka elokuussa palaa töihin oltuaan viime talven kotona, lapset syksyllä 6v, 4v ja 1v

huomannut, että tätä olisi ehdotettu, mutta lähde silloin tällöin lapsen kanssa ihan luontoon, siis vaikka koluamaan metsää. En tiedä, millaisia mahdollisuuksia siihen on teidän suunnalla mutta meitä liki on pieni luonnonsuojelualue, josta oma muksuni ainakin tykkää, kun pääsee touhuamaan. Vihaan itsekin tuota leikkipuistossa kykkimistä joten tuosta löysin itselleni sellaisen vaihtoehdon, joka oli mieleen. Sitä paitsi, saa itsekin mukavasti pientä kuntoilua siinä ohessa =)

Yhden kanssahan on ihan jumalattoman tylsää, kahden ja kolmen kanssa ei enää ole.

joka johtuu siitä että kotona oleminen on kuitenkin niin erilaista ettei tässä elämäntilanteessa pärjää jos päiviä ei valmistele yhtään etukäteen. Tai ainakaan minä en pärjäisi, ja mä tunnistan sun turhautumisen tunteet oikein hyvin. Niitä tulee aina tasaisin väliajoin. :) Mä suosittelen ekaksi, että suunnittelet päivien ja viikkojen aikataulut kuten olet suunnitellut töitä töissä ollessasi; alat jo nyt järjestellä ystäviesi kanssa päiviä, milloin näetteä kesäkuun lopussa ja heinäkuussa jne. Leikkaa lehdestä talteen ilmoitukset mielenkiintoisista tapahtumista, krija-arvosteluista ym. ja merkkaa kalenteriin jo etukäteen kaikki paikkakunnan lastenkonsertit, lastentaptahtumat jne. Elämä on paljon helpompaa kun voi katsoa kalenterista, mitä tänään tehdään, eikä tarvi miettiä että mitäköhän nyt keksis.



Puistotutuista tulee ystäviä kun itse vaan rohkeasti kyselet heitä mukaan pihallenne leikkimään ym. ja kysyt heidän mielipidettään asioista. Se vie aikaa, omalla kohdallani noin vuoden,mut nyt mun "äitiystävät" on tosi tärkeä vertaisryhmä, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut.



Mun viikkoaikatalut menee näin kesällä suurinpiirtein näin:

- maanantaina tiedonhaku netissä kirjoista ja aineistosta jotka haluan lukea, tiistaina kirjastoon ja perjantaina saan yleensä jo hakea noi muista kirjastoista lähikirjastoon tilatut kirjat - tai viimeistään taas ensi tiistaina.

Puistoilemaan mennään aina kun sinne saa seuraa. Mä merkkaan netin varaussysteemiin milloin olen valmis puistoilemaan ja muut merkkaa sinne myös omat päivänsä. Sitten sovitaan mihin puistoon mennään. Naapureiden ja kavereiden kanssa nähdään spontaanisti pitkin päivää ja poiketaan kahville jos siltä tuntuu, ja siitä mä pidän.Mun ei tarvi olla mikään sydänystävä ihmisten kanssa jotka kutsun kotiini, kunhan vaan lapsi saa seuraa ja mä voin rupatella mukavia. Kerran parissa viikossa matkustan lapsen kanssa naapurikaupunkiin tapaamaan vanhoja ystäviäni ja sukulaisiani, joskus menen koko viikoksi vanhemmilleni. Perjantaina mies tulee kotiin (on reissutöissä) ja perjantai menee ihan onnellisessa odotuksessa. Lauanaina ja sunnunaina on melkein kaikille joku juhla ja jos ei ole, mennään yhdessä uimaan ja sitten syömään.



Päivät taas menee näin; herätään, lapsi rattaisiin ja lähdetään käyttämään koiraa lenkillä, sitten mennään jonnekin (kirjastoon, kylään, puistoon) ennen lounasta, lapsen päikkäriaikaan teen omia juttuja. Sitten taas koira lenkille, ja tän jälkeen ollaan pihalla. Siitä sit taas koira nopealle iltakävelylle, ja kotiin iltatoimiin. Mä en vaan kestäis näitä rutiineja, jos en joka päivä näkis ihmisiä ja pääsis käymään eri paikassa.



Mä uskon että kyllä sun mieli virkistyy kunhan saat päiviin hyvän rytmin ja löydät ystäviä sekä niitä omia juttuja keskelle arkipäivääkin. Kaksivuotias on siitä kiva, että hänet voi viedä melkein minne vaan ja hän on innoissaan. Mä en kyllä missään vaiheessa ole ajatellut pistää lasta hoitoon vain siksi, että itselläni ei ole kivaa. Silloin multa ois tässä äitiydessä jäänyt joku olennainen pointti tajuamatta. Mun mielestä on siis tosi hienoa, että koetat jaksaa olla vielä kotona. Tsemppiä!

että jos sulla on työ, mihin mennä ja kotona olo käy tylsäksi, niin mitä ihmeen "luovuttamista" on mennä töihin? Herranen aika sentään, fiksu aikuinen ihminen kaipaa työelämän haasteita, niin mikä olisi luontevampaa, kuin että fiksu aikuinen ihminen menee töihin. Miksi pitäisi kituutella kotona ja keksiä jotain lasten konsertteja ja taidenäyttelyitä tylisstymisen estämiseksi??



Ainoa syy, jonka ymmärrän on, että syystä tai toisesta kaksi vuotiaallesi tulisi ihan tavattoman pitkät hoitopäivät, jos menisit töihin. Muuten en suoraan sanottuna ymmärrä pätkän vertaa. Oma neuvoni on, kuuntele itseäsi, keskustele miehesi kanssa, etsikää ja hakekaa lapselle kiva hoitopaikka ja palaa työelämään.

Lapsia on tasasin välein kolme. Ekan kanssa oli mullakin vähän "tyhjäkäyntiä", mutta voit arvata että kolmen kanssa on kädet ihan täys töitä. Ja on jo isommilla harrastuksia ja kavereita siihen malliin että niistä tulee jo sitä sisältöä päivään eikä pääse jumiutumaan kotiin.



Mulla on ollut pelastuksena ekan lapsen kanssa hyvä ystävä joka oli samassa tilanteessa. Ystävystyimme lasten kautta ja pidämme edelleen yhtä. Siinä voi jakaa sitä höttöä mutta myös syvällisempiä asioita ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi 2-vuotiaan kanssa voi tehdä jo vaikka mitä. Sulle on tullutkin jo hyviä vinkkejä. Käykää uimahallissa, siellä taidenäyttelyssä ja vaikka kahvittelemassa. 2-vuotias "osaa arvostaa" jo uusia kivoja kokemuksia, toki se taidenäyttelyreissukin on tehtävä vaan lapsen ehdoilla mutta ei se estä sinua nauttimasta siitä myös. Kirjastossa on kiva käydä pienten kanssa myös ja niissäkin järjestetään välillä nukketeattereita yms lapsille. Srk tai Mll järjestää lähes kaikilla paikkakunnilla jotain perhekahviloita ja kerhoja, kannattaa mennä rohkeasti sekaan! Lisäksi jos pääset puistossa tutummaksi jonkun kanssa jonka kanssa tuntuu että synkkaa niin kysy ihmeessä jos tulisivat teille joku päivä vaikka leikkimään tai kahvittelemaan, siinä sitä on ohjelmaa ja voit saada "kohtalotoverin" ystäväksesi.



Lapsen näkökulmasta monet arkisetkin asiat ovat kiinnostavia. Ottakaa pillimehut mukaan ja lähtekää pienelle retkelle. Metsään, rannalle, puistoon tai vaikka juna-asemalle katsomaan junia. Voi mennä torille tai kauppahalliin katselemaan vihanneksia ja kaloja ja pienille ostoksille tai torikaffelle, nyt kesällä rannalle läträämään. Istuttakaa herneitä purkkiin ja maistelkaa herneenversoja, poimikaa kukkasia tienvierustoilta. Voit laittaa lapsen pyöränistuimeen ja polkaista jonnekin hyvällä säällä. Vain mielikuvitus ja oma jaksamisesi on rajana!

että aloin opiskella. Meilläpäin on puistotätitoimintaa, eli lapsen voi viedä 2-3 tunniksi päivässä hoitoon ja sain sinä aikana tehtyä opintoja. Kyseessä oli siis eräänlainen etäopiskelusysteemi. Isovanhemmat auttoivat myös aina tarvittaessa. Tärkeää oli se, että minulla oli säännöllisesti omaa aikaa, jolloin tein jotain järkevää. Olisin varmasti ollut seinähullu ilman noita omia hetkiä.



Totta tuokin, että useamman lapsen kanssa on hauskempaa. :)

Meidän kunnassa ainakin muskarissa 2v ovat ihan yksin ilman äitiä ja muskari on päivällä, lisäksi kerho 2 kertaa viikossa 3 tuntia. Seurakunnan kerhoihin on se 3v ikäraja, mutta kaupungin kerhossa on täällä 2v aloitus ikä.

Voi hyvällä omallatunnolla jättää niitä leikkipuisto käyntejä vähemmälle. Vihaan seistä puistossa ja yleensä keinun sielä ja leikin kuin kakara lapsen kanssa.

Sanoivat suoraan päivähoitotoimistosta, että päiväkoti paikkaa et saa, koska voit olla hoitovapaalla ja suosittelivat tuota kerhoa. Täällä esim. päiväkotipaikkaa ei anneta alle 3v ellei isompi sisarus ole myös samassa ryhmässä päiväkodissa.

Me käydään kerran viikossa uimahallissa ja se on melkein viikon kohokohta molemmille.

Kun minulla oli yksi lapsi, menin takaisin töihin kun poika oli 1,5v. Tilanteeni oli juuri sama kuin sinulla. Ja se ratkaisu oli paras meille, minä piristyin ja lapsi viihty todella hyvin pienessä pk:ssa.

Kuitenkin n. vuoden työ- ja perhe-elämää yhdistellen, olin jo valmis palaamaan kotiäitiyteen..

No, lapsen ollessa 3v, meille syntyi toinen lapsi, joka nyt on 2v, pian syntyy kolmas.

kahden laosen kanssa on arki ollut välillä raskasta, mutta paljon liikkuvampaa kuin yhden. n ole "kerennyt" tylsistyä samlla lailla, kun lapset pitää liikkeessä. Kun esikoinen oli 4,5v laitoin hänet takaisin osa-aikaiseen hoitoon, kolmeksi pv:ksi viikossa, on ollut loistava ratkaisu taas.

Pienemmän kanssa puistoillaan/kerhoillaan entiseen tapaan, ja jatketaan sittenkin kun kolmas syntyy.

Perhekerhot eivät olleet riittävän mielekkäitä enää esikoiselle( joka nyt 5v), kun siellä ikähaarkka on lapsissa n. 0-3v..

Nykyisin nautin kotona olosta ihan eri lailla. Me puuhailemme kaikenlaista: puistoilemme, kiertelemme kaupungilla, olemme vain kotona, leivomme, askartelemme, vietämme pyjamapäiviä, käymme kirjastossa, ihan mitä vaan.. kunhan tietyt päivärytmit pysyvät.

Olen myös tehnyt keikkahommia kotihoidontuella ollessani, se piristää myös erittäin hyvin!!

Tsemppiä sulle! Muistakaahan myös touhuta perheenä yhdessä kivoja juttuja..



Työhön paluu lapsen ollessa 2v ei minusta ole huono vaihtoehto jos sinusta tosiaan tuntuu pakkopullalta olla "vain" kotona.

vai pyöriikö arki vain perusrutiinien ympärillä?



Tarjolla on paljon erilaisia kerhoja ja liikuntamahdollisuuksi perheille, perhekahviloita jne. Askartelettko ja teettekö ruokaa yhdessä, sillä tuon ikäinen auttaa jo todella mielellään. Vaihdelkaa leikkipuistoja, tehkää eväsretkiä, etsikää luonnosta vaikkapa askartelumateriaaleja tai kerätkää kukkia. Onko tuttuja joiden luona voisitte vierailla ja lapsesi saisi leikkiseuraa ja sinä keskusteluseuraa? Käykää joskus kaupungilla yhdessä asioilla ja sitten luonas jossain kivassa paikassa.



Tehkää perheenä ydhessä jotain kivaa miehen työpäivän jälkeen. Ja kerro miehellesi rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja etsikää ratkaisuja yhdessä.



Ymmärrän jos rutiinit alkavat puuduttamaan. Yritän motivoida sinua sillä, että oikeasti tämä aika on loppujen lopuksi todella lyhyt ja mietit vielä joskus että voi kun silloin ;). Töitä kerkeät varmasti vielä tekemään =).

on 2,5 v. lapsi ja todella nautin kotona olosta... NYT. oli minulla sellainen kausi hetken aikaa jolloin en osannut nauttia siitä ollenkaan, olin kateellinen miehelleni joka "pääsi" aamuviideltä lähtemään töihin yli 12 tunniksi. Jossain vaiheessa se vain napsahti että tämähän on niin rentoa olla kotona. (johtuen ehkä siitä että lapsi on isompi ja leikkii mielellään itsekseen ja juttelee mukavia) Mutta en minäkään tuolla puistossa jaksa istuskella kuin parina päivänä viikossa edelleenkään, tehdään sitten jotain muuta, pyöräillään, mennään ison tien varteen katsomaan rekkoja yms.