Nyt vinkit kehiin kaikki kotiäidit!!!!

Miten löytyy mielekkyys kotiäitinä olemisesta?



lapsi 2v.



Alkaa tuntua vaan niin imbesilliltä tämä aamutouhut, puistoon, lounaalle, päiväunille, välipalalle, puistoon, kotiin, iltaruoka ja jee, mies kotiin= oma vapaus alkaa muutamaksi tunnisi!



Nykyään aamusta asti vaan lasken tunteja ja minuutteja siihen kun mies tulee kotiin. Keksin tekosyitä (huono sää, oma väsy, lapsella vähän nuhainen nenä, kauppareissu vaikkei oiekasti mitään ostettavaa jne. jne.) miksen jaksa lähteä lapsen kanssa puistoon tai kotipihaan kun se on niin järjettömän tyyyylsääääää!!! Ennemmin venyn tässä koneella ja pyöritän kaksivuotiaalle pari tuntia videoita ja lasken sen varaan että mies leikittäköön ja ulkoiluttakoon kun tulee töistään. Vaikka tylsää se on tämäkin. Aloitekyky ja viihtyminen laskee päivä päivältä ja lataan yhä enemmän ja enemmän kompensoivia toiveita illan "oman ajan tunteihini" jolloin haluan olla aivan rauhassa tai sitten lähden jossain käymään. Lisääntyvät odotukset tuovat väistämättä sen etteivät odotukset täyty ja bonuksena mies on alkanut valittamaan etten ole perheen kanssa koskaan. No en tasan ole kun aamusta asti odotan että pääsen hengittämään vapaasti edes hetkeksi!



Miten te kotona viihtyvät mammat tämän yhtälön hoidatte??? Siis miten tuo aivosurkastumarutiini puistoineen tehdään mielekkääksi?



Aluksi mielekästä oli siellä olevat aikuiskontaktit, mutta semmosta kotiäitihöttöä nekin nyt ovat, jotain pullaohjeita verrataan tai mietitään minkä kokoinen välikausihaalari menee ensi syksynä ja mikä kuosi olisi kiva... blaaah. Kun olisikin edes pari mammaa jotka puhuisivat jostian muusta, aivan mistä tahansa muusta, vaikka hitto päivän politiikasta tai ammattialastaan tai mistä tahansa joka ei liippaakaan kotia tai perhettä!!!



Kiitos jos joku viitsi lukea loppuun ja ihan oikeasti nyt hyviä vinkkejä sillä lapsi on ihana ja haluaisin tarjota hänelle parasta, mutta kun tämä on niinkuin tervanjuontia ja yhä enemmän houkuttaa paeta töihin.