Lue keskustelun säännöt.
Ihme luusereita täällä.
06.06.2010 |
Monissa viesteissä törmää siihen että joku on pettänyt tai tullut petetyksi ja sitten sitä valitetaan ja surkutellaan ja ihmetellään että miten tästä eteenpäin..
Voi hel***ti, mulle on ainakin ihan selvä juttu että jos ukko pettäisi niin menisi samantien vaihtoon ja jos itse pettäisin jostain kumman syystä niin kyllä jotain suurempaa vikaa suhteessa silloin täytyisi olla. Ja tottakai lopettaisin suhteen siinäkin tapauksessa. Tosin en ole pettäjätyyppiä mutta jos nyt teoriassa löytäisin itseni toisen sängystä niin aika paskahan se oma suhde silloin täytyisi olla. Tuskin kukaan pettää jos rakastaa. Vai mitä?
Eli miten voi olla vaikeaa luopua jostain paskasta pettäjästä? Voiko pettäjää kohtaan tuntea enää rakkautta? Itse tuntisin vain vihaa ja siksi eroisin mahdollisimman nopeasti.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asiat ole niin yksinkertaisia. Pettää voi vaikka vaihtelunhalusta, tarpeeksi hyvän tilaisuuden tullessa kohdalle, hätämerkiksi, kostoksi, ystävyydestä, säälistäkin.
En itsekään ole "pettäjätyyppiä" enkä ole tähän mennessä pettänyt, mutta en pitäisi itseäni luuserina, vaikka joskus toimisinkin siten.
Minua on petetty, ja olen silloin tuntenut monia muitakin tunteita kuin vihaa. Se ei ollut eroni syy.