Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa lapsille isäsätä?
06.07.2006 |
Oltiin neuvolassa lasten kanssa ja neuvolantäti otti mulle puheeksi että nyt olisi aika kertoa lapsille biologisesta isästä. Meillä se tilanne että meillä on kaksi lasta joiden isä ei ole nykyinen mieheni(4 ja 5v), ja kaksi yhteistä lasta nykyisen mieheni kanssa. 4-vuotias ei ole koskaan biologista isäänsä nähny, vaan nykyinen mieheni on ollut ihan syntymästä saakka hänen elämässään. Oli mukana synnytyksessäkin. 5-vuotiaskaan ei muista isäsätä mitään, koska oli 6kk vanha kun erosimme heidän isän kanssa. Itse ajattelin alunperin kertoa vasta vähän myöhemmin, sitten kun lapset täysin ymmärtävät asian. Mutta neuvolasta hopotetaan, ja pelkäänkin että neuvolassa terveydenhoitaja möläyttää ennen minua lapsille asiasta. Meillä kaikki lapset sanovat nykyistä miestäni isäksi, joten säälittää pilata lasten onni . Tiedän toki että minun kuuluu kertoa lapsille isästä, mutta helppoa se ei tule olemaan. Ja kaikenlisäksi kun en yhtään tiedä miten otan asian puheeksi, kun lapsetkaan eivät osaa yhtään kysellä. Biologinen isä ei ole lapsiaan lähtönsä jälkeen tavannut, eikä pitänyt minkäänlaista yhteyttä. (ainoana pojan isyyden tunnustus), mutta siinäkään tilaisuudessa ei halunut nähdä kumpaakaan lastaan. Lpaset pitävät nykyistä miestäni isänään, ja isä hän mielestäni lapsille onkin koska on alusta saakka kasvattanut ja hoitanut lapsia kun omiaan. Hän on myös virallisesti lasten huoltaja. Miten edes vähän vastaavassa tilanteessa olevat olette lapsillenne kertoneet asioista. Miten olisi järkevä ottaa asia puheeksi?
Kommentit (12)
Ehkä sieltä ei löydy just teidän tapausta, mutta voisko vaikka sellaista kuitenkin lukea yhdessä ja sitten ruveta keskustelemaan siitä, että miten on erilaisia perheitä ja millainen meidän perheemme on?
Hyvä ois varmaan myös se, että lasten nyt isänään pitämä mies olisi tilanteessa paikalla. Lasten on tärkeää tietää, että vaikka he eivät ole biologisesti tuon miehen lapsia, hän on heille isä ihan samalla lailla kuin tähänkin saakka ja rakastaa heitä aivan yhtä paljon kuin ennenkin. Sitten lapset tietysti kysyy, että missä se mun oikea isä on ja miksi se ei ole mun kanssa ja rakasta mua? Onkin kinkkistä vastata siihen niin, ettei lapsi tunne itseään huonoksi tai hylätyksi.
Sinänsä varmaan joo ihan hyvä ikä kertoa, lapset ymmärtää kuitenkin jo, mutta sopeutuu vielä helpommin kuin kouluikäisinä. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai päättää milloin kerrot. Asiahan on sinun, lastesi ja miehesi välinen asia, turha siihen on ulkopuolisten puuttua... Aika käsittämätöntä, jos neuvolantäti muka vahingossa möläyttäisi asian lastesi korville...
Hän todellakin on kokoajan hiilostanut meitä asialla. Ehdotti jopa, että ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja sitäkautta lasten isään, jotta lapset voisivat näin ymmärtää isä asian jos tapaisivat edes kerran hänet. Itse en sellaista pidä todellakaan hyvänä ideana, koska biologinen isä on kerran kieltänyt ottamasta yhteyttä, ja ilmoittanut ettei todellakaan halua tavata lapsia. Muuten en kyllä ole saanut tässä asiassa neuvolasta mitään apua. yritin sieltä kysellä miten kertoisin, mutta vastaus on vaan sen tyylinen, että parempi kun kerrot suoraan, että miehesi ei ole lasten isä. t: ap
En osaa asiassa neuvoa, mutta haluan kuitenkin onnitella, että olet löytänyt ihanan miehen oikeaksi isäksi kaikille lapsillesi:)
En muista tarkkaan miten kertoi, mutta taidettiin itkeä kummatkin. Sit siinä tuli joku uhma mulla heti perään. tuli monesti sanottua, et " sä et oo mun oikea isä" . Tästä on aikaa sellaiset 27 vuotta. biologinen isä ei ole ikinä saanut isän roolia mun elämässä, vaan isä on isä, vaikkei biologinen olekaan. Mun mielestä se 5vee oli hyvä aika. Ymmärsin asian silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hieman sama tilanne, 5-vuotias lapsi jonka nykyinen mieheni ottanut täysin " omakseen" jo lapsen ollessa pieni. Biol. isän kanssa en ole missään yhteydessä, hän ei ole koskaan edes tunnustanut lasta. Elin siis yh:na kunnes tapasin nykyisen mieheni. Meillä esikoisemme lisäksi nyt toinen lapsi joka vielä vauvaiässä.
Itse on voisi kuvitellakaan vielä kertovani lapselleni näistä asioista, sen verran lapsen kengissä vielä kulkee. Toki mietin miten sitten tulevaisuudessa asioista kerron mutta joku täällä antoikin hyvän vinkin että kertoa vaan että eli aiemmin erään toisen kanssa, jne. Uskoisin että asiaa auttaa kuitenkin se, että kotona on aina ollut läheiset välit kaikkiin, tunteet näytetään ja isä-lapsi-suhde toimii... mutta mielestäni jokaisella se on omakohtaista koska tällaisista asioista kertoo... ei ole sitä ainoaa oikeaa ikää...
sanoi että olisi ollut parempi kertoa pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vaikka jotenkin näin:Äiti oli silloin toisen miehen kanssa kun esikoinen oli pieni ja kun alkoi odottamaan toista lasta. Mutta sitten ei sovittukaan yhteen ja löytyi tämä toinen mies. tms... Jotenkin varovasti, että lasten mieleen jää asiasta jotain. Kertoo sitten tarkemmin, kun lapset siinä iässä, kun muutenkin alkaa kertomaan kunnolla, että miten niitä lapsia " tehdään"
koulussa puhuttiin mistä lapset tulevat. Todella traumaattinen kokemus lapselle!! Mitä nopeammin, sen parempi lapselle tulevaisuudessa. Ja 5-vuotiaalle kerrotaan tietty 5-vuotiaan sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on parikin tuttua jotka on adoptoitu lapsena ja heille on kerrottu teini-iässä. Se oli heidän mielestään sopiva aika. Isähän on se, joka on läsnä ja lasten elämässä.
Itselleni olisi varmaan alkanut asia ala-asteella valkenemaan, kun olin perheen ainoa ruskea silmäinen. Eri isästä tietämättömät joskus heittivät, ettei mulla voi olla sama isä kuin muilla.
Mielestäni sopiva hetki asian kertomiseen on, kun muutenkin kertoisit lapsille ' mistä lapset tulevat' . Ilman tätä tietoa lapset voivat todella hämmentyä. Pienille lapsille vanhemmat vain ' ovat' ja biologisen vanhemman käsite on aivan vieras.
Eri asia tietysti on, että jos asia on kovin laajalti tiedossa ja on vaara, että esim. leikkikaverit möläyttävät asian lapsillesi - silloin on paras kertoa pikimmiten. Silloin ehdotan, että kerrot reilusti, että äiti eli aikaisemmin yhdessä toisen miehen kanssa ja että lapset ovat syntyneet silloin. Sitten kerrot, että asiat eivät kuitenkaan sujuneet ja tapasit uuden ihanan miehen, joka halusi ryhtyä isäksi sinun lapsillesi.