Voi VI**U kun miestä ei pitäisi ikinä päästää yksin kauppaan...

...siis se, että ei ruokakaupassa katso hintoja on pientä siihen verrattuna, että ei katso niitä muuallakaan #&¤@*.



Eilen meni ostamaan rautakaupasta nippu (paljon kaikkea rakennuskamaa) ja tänään kun lahjoja pakkailin huomasin kuitin ja ihmettelin isoa loppusummaan. Oli sitten mies ostanut 3m mitan joka maksoin 12¿!!!! Kauheesti en tiedä mittojen hinnasta, mutta väitän, että halvemmallakin niitä saa ja _paljon halvemmalla_! Ja kun tosiaan lahjan oli tarkoitus olla " hupilahja" , niin laatuun ei tarvitse välineiden osalta satsata, tuskin tulee käyttöön kuitenkaan.



Taas on sama ikuisuuskysymys edessä. mainitsenko asiasta miehelle vai en. Jos mainitsen, niin suuttuu kun ei mitään osaa mun mieliksi tehdä. Jos taas en, niin miten voin toivoa, että koskaan tulee parannusta tapahtumaan?



Toisaalta mies on meillä se joka tienaa, toisaalta minä se, joka pitää huolen, että rahat riittää :/.



Toisaalta aina kun mainitsen, että nyt voisi kukkaron nyörejä kiristää tai että tohon ei ehkä nyt ole varaa on vastaus, että miten voi olla näillä tuloilla (mies tienaa enemmän kuin kolme keskivertoa yhteensä) olla mahdollista), mutta toisaalta on meillä menotkin (asuntolaina, asumiskustanukset, suoraveloitukset rahastotileille jne. ) sen verran isot, että ei sitä käyttörahaa ylettömästi ole ja sen mies tuppaa aina unohtamaan... :/.