Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
onko muita, joiden mies ei halunnut koko raskauden aikana? Kuinka parisuhde palautunut synnytyksen jälkeen?
24.02.2008 |
Aivan alkuraskaudessa muutaman krt seksiä ja sit 3kk raskaaksi tulon jälkeen ei enää kertaakaan kun ei halunnut tökkiä vauvaa päähän peniksellään, omien sanojensa mukaan. Ja aiempien keskenmenojen takia mies pelkäsi vahingoittavansa jotain ja häntä syytettävän keskenmenosta.
Minä kyllä vonkasin aluksi jatkuvasti. Nyt synnytyksestä on 4kk aikaa ja arvatkaa onko vaikeeta taas aloittaa parisuhde johon kuuluu toisiin koskeminen!!! Meillä ei nimittäin ollut mitään kanssakäyntiä (ei suukkoja, silitystä tms) koko aikana. Palautuukohan hellyys ikinä alkuaikojen tasolle??? Esikoisen jälkeen seksielämä palasi jonkinlaiseksi mutta nyt tilanne on toinen. Hellyyttä annetaan 2 lapselle eikä aikuisten kesken ollenkaan. Meidän 2vuotias katsoo ihmeissään jos äiti antaakin suukon isälle! Ja aikaa aviollisille toimille on NIIN harvoin. Vain kun kummatkin lapset nukkuu klo21.30 jälkeen. Ja silloin äitikin on jo niin rättiväsynyt ettei jaksaisi enää seksijumppaa. Ja vauva herää itkemään vähintään 2t välein ja vaatimaan imetystä. Koita siinä sitten sekstailla hiirenhiljaa pikapanona ja nauttia... Halutkin on tiessään kun ei ole kosketusta ja hellyyttä muuten parisuhteessa.
Ja nyt tietty tule vastauksia että miehellä on toinen nainen: ei ole. On poissa kotoa tasan töissä 8-16 ja viikottaisessa urheiluseuran harrastuksessa. Jossa todistettavasti on oltava paikalla joka krt kun on ohjaajana. Mies ei ole koskaan ollut maailman aktiivisin seksin suhteen. Ilman lapsiakin seksiä oli 1-8krt/kk. Ei useammin. Se riitti kummallekin. Lapsia tehdessä sitä oli joka ikinen ilta, kun se oli kuin työ joka oli toteutettava, eli mistään kyvyttömyydestä tiheämmin ei ole kyse.
Miten saisin miehltä hellyyttä? Nyt sitä saavat vain lapsemme.
Kommentit (6)
Hei,
meillä sama juttu. Nyt on kolmas raskaus menossa (ja ihmettelen, kuinka ihmeessä tähän taas jouduttiin) ja taas sama meno. Ei seksiä, ei läheisyyttä. Olen yrittänyt keskustella aiheesta ja nyt mies haluaa erota. Ei kuulemma kiinnosta perhe-elämä eikä usko pitkiin parisuhteisiin. Ja meillä on aina tämän seksin suhteen epätasapaino, haluaisin paljon useammin. Miestä kiinnostaa enemmän tietokoneet (pelit), TV ja työt. Useimmiten tekeekin niitä, kun itse menen nukkumaan. Sitten käy kavereiden kanssa baarissa 1-2 krt/kk ja nyt haluaisi käydä koko ajan (kuten muulloinkin raskausaikoina).
Olen soitellut meille aikaa parisuhdeterapiaan jos vaikka se auttaisi...muuten on edessä ero. Raskauksien välillä on mennyt kohtuullisesti, mutta ei me mikään malliesimerkki toimivasta parisuhteesta olla. Lapset eivät tosiaan suukkoja näe vanhempien kesken.
Ja ulkonäkö on täälläkin ihan ok, ei ylipainoa, liikunnallinen ja muuten miehet kyllä piirittää, vaikka omaa ei kiinnosta;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huteralla pohjalla? Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa? Miksi täytyy yrittää täyttää koko maa lisääntymällä? Parisuhde on aina ykkösenä, se on tasapainoisen lapsuuden perusta. Olette vastuuntunnottomia. Myös te, jotka haluatte lapsia parisuhteenne kustannuksella.
-Mies jolla 2 vuotias lapsi ja 10 vuotias hyvä parisuhde
baarissa juoksut... meillä ainakin silloin kun miehelä oli muuta vipinää niin kovasti baariin teki mieli, kriisin jälkeen ja terapioiden ym kun suhe on läheinen ja kunnossa, kappas kummaa viimeksi baarissa pari kk sitten ja silloinkin yhdessä!
Jotenkin toi yhtälö et toista kiinnostaa kaikki muu enemmän ja läheisyyttä ei ole ei kuulosta hyvältä. Tosiaan suosittelen terapiaan menoa ja pikaiseen. Itse olen katsellut käni vanhempieni rakkaudetonta suhdetta ja voin sanoa että jäljet jätti... myöskin kaikki oli hyvin mutta vanhempien välillä ei ollut läheisyyttä ja rakkautta.
Itselleni on ollut hyvin vaikea luoda suhde jossa sitä on ja töitä on tehty muutenkin itsetunnon ym..suhteen, tiedä sitten mistä lienee mutta lapsienne takia korjatkaa asioiden suunta kun on vielä hyvät mahdollisuudet!
Hei,
luulen, että aika iso ongelma on, että meidät on kasvatettu siten, että lapset hoidetaan yksin ja apuja ei ole tarjolla. MLL:n apua tai muutakaan apua mies ei halua käyttää, vaan minun pitäisi hoitaa lapset. No, lapset eivät ole tottuneet vieraisiin hoitajiin ja tietysti lähteminen on aina vaikeaa. Toinen asia on miehen vanhempien huono parisuhde, mutta olenkin tehnyt sen virheen, että asian nostanut esille ja sitähän ei saa tehdä! Eli suuttui siitä lopullisesti.
Myös työ tuntuu vievän miehestä enimmät mehut ja kun minä raskaana esitän vaatimuksia perheen tai oman hyvinvointini eteen, eivät voimat taida riittää.
Teimme kovasti töitä parisuhteen eteen viime vuonna ennen raskautta ja tilanne oli parempi, emme muuten vauvaa olisi lähteneet yrittämään, mutta kun se lipsahtaa niin helposti nille huonoille raiteille.
Mies antoi lupauksen, että menemme pariterapiaan ja katsotaan sitten, miten tässä käy.
eläisimme draamasarjojen maailmassa. Ikävä kyllä itselläni on usko mennyt mihinkään muuhun kuin äidin-lapsen välisen suhteen autuuteen eikä siitäkään voi olla varma kun lapsi varttuu.
Eli mielestäni ei voi julistaa ihmisiä vastuuntunnottomiksi vanhemmiksi, vain siksi etteivät omaa autuasta parisuhdetta (ainakin au-äidit tulevat ensimmäisenä mieleen.)
Muutoin olen likipitäen samassa tilanteessa kuin muut kirjoittaneet.
Alue: Seksi
olen edelleen yhtä hoikka kuin tavatessamme. Paino indeksi 18. Ja meikkaan päivittäin samalla lailla kuin tavatessamme vaikka olenkin kotiäitinä. Raskausaikana ei kiloja siis ollut kuin vatsan kohdalla, ja raskausarpia minuun ei jäänyt ollenkaan. Ja alapää on myös aivan entisellään sillä lapset syntyi sektiolla. Eli ei pitäis olla miehellä mitään valittamista! Moni mies olis varmaan kateellinen tällaiselle vaimolle...
t: ap