Miten oppia löysäämään pipoa ja nauttimaan elämästä?
Mua ei kiinnosta tehdä ruokaa eikä siivota pöytää ruokailun jälkeen. En jaksa koko ajan siivota lasten leluja tai pestä pyykkiä. Sitten kuitenkin, jos koti on sekainen, mulla menee hermot. Kiukuttaa, kun kaikki on ympäri härmää.
En jaksa leikkiä lasten kanssa. En jaksa muuta kuin jumittaa tv:n ääressä. Sitten ärsyttää, kun kiukuttelen viattomille lapsille ja komennan heitä omiin leikkeihinsä sen sijaan, että viettäisin itse aikaa heidän kanssaan.
Mikä mua vaivaa? Miksi mä kaipaan jotenkin hirveän paljon omaa aikaa? Aikaa vain itselleni? Olenhan ihan itse halunnut lapset. Heitäkin on vain kaksi, joten ei pitäisi olla ylitse pääsemättömän vaikeaa. Välillä vaan on.
Aurinkoisina päivinä olen kyllä iloisempi ja jotenkin jaksavampi. En kaikesta huolimatta kuitenkaan tunne, että olisin masentunut.
Kommentit (27)
Haluaisin ihan itse auttaa itseni tästä helkutin saamattomuudesta eroon. En halua puhua kellekään ulkopuoliselle asiasta enkä myöskään kenellekään muullekaan. Hävettää.
ap
saada omaa aikaa. Oletko kotiäiti? Pääsetkö mihinkään harrastuksiin tai muuten vaan ulos yksin joskus?
aloita tekemällä asioita joista nautit/olet ennen nauttinut. Ota sitä omaa aikaa, ei lapsillekaan ole hyväksi jos äiti on väsynyt
masennuksesta harvoin selviää omin avuin. Suosittelen puhumista jollekin ulkopuoliselle. Voithan kokeilla kirjoittaa päiväkirjaa. lisätä liikuntaa yms. näitä aina ehdotettavia lääkkeitä. Mutta en usko, että ne pidemmän päälle kantavat.
Minulla ei ole oikein mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti mitään miehen epäsäännöllisten työaikoja takia. Silloin tällöin pääsen käymään itsekseni jossain.
Olen lähdössä syksyllä opiskelemaan. Hävettää myöntää sekin, että olen innoissani siitä, että pääsen tekemään jotain muuta kuin olemaan kotona. Rakastan lapsiani ja silti en jaksa olla heidän kanssaan. Millainen äiti oikein olen?!
ap
tein tunnollisesti kotityöt joka päivä pois. Olin poissa oleva lapsille, mutta onneksi muutamassa päivässä oloni helpotti. Kaaos estää minua aina toipumasta masennusjaksoista, joten siksi jaksoin uurastaa viimeisillä voimillani. Kauanko tilanteesi on jatkunut?
Itsekin taiteilen tämän kanssa. Miten saisi sitä omaa tilaa, edes henkisesti pään sisällä.
Tärkeää työtä joka tapauksessa lasten ja kodin hoitaminen.
Ehkä tosiaan jonkun kanssa puhuminen voisi auttaa. Jos luet ap tekstisi, mikä siinä itse asiassa kuulostaa niin pahalta?
Ja tuo pienistä iloa tuottavista asioista nauttiminen on hyvä vinkki.
Onko masennusta kaikki jos on välillä vähän down? Eikö tuo ole pikemmin vain tylsä vaihe elämässä, eikä mitään masista???
odotan innolla syksyistä töihin paluuta ja pidän itseäni HYVÄNÄ äitinä :)
Tsemppiä siis!
ps. Mielestäni täysin muut asiat ovat mittareina hyvälle äitiydelle kuin se kuinka hyvin kotona viihtyy - joku viihtyy joku ei, joku kaipaa muita älyllisempiä haasteita :)
Itsellä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennusjaksot kestävät "vain" pari päivää.
haluttaa tietää olenko itsekin bipolaarinen... Onko masis aina musertavaa vai lievempää? Millaisia ovat 'valoisat' kaudet?
Itsellä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennusjaksot kestävät "vain" pari päivää.
odotan innolla syksyistä töihin paluuta ja pidän itseäni HYVÄNÄ äitinä :)
Tsemppiä siis!
ps. Mielestäni täysin muut asiat ovat mittareina hyvälle äitiydelle kuin se kuinka hyvin kotona viihtyy - joku viihtyy joku ei, joku kaipaa muita älyllisempiä haasteita :)
Jotenkin en vaan jaksa. On vaikea keksiä asioita, joista olen ennen nauttinut... Olen viime aikoina nauttinut töistä :) Siitä, että pari kertaa kuussa pääsen tekemään aikuisten asioita eikä kukaan ole vaatimassa ja roikkumassa minussa. Vaikka teenkin hoitotyötä, joka on raskasta, niin tuntuu hyvältä olla aikuisten keskuudessa.
ap
kun on päivät kotona lasten kanssa. Ihan normaalia sellainen on. Tuo opiskeluhan kuulostaa hyvältä.
on oikeasti ihan vähä-älyistä hommaa. Siis ettäkyllähän siitä selviää, vaikka äo olis kuin pini tahansa. Ei sovi mulle --- yksinään!
Siis ajatukset siitä "millainen hyvä äiti on" vaikutti paljon mitä meillä tehtiin.
Menin töihin pian kakkosen jälkeen, koska haaveilin kolmannesta ja se puhkasi mut niin puolustamaan valintojani ja tekemään muutakin jota minä halusin, jota perheeni haluaa ja paskat muista!
Peilasin omia lapsuuden juttuja siihen mitä halusin lapsena ja mitä voisin antaa lapsilleni, mitä heille haluan antaa.
Ei siinä ole mitään kamalaa että haluaa opiskella, tehdä työtä.
Ei siinä että on kotona tai mitä nyt haluaakin tehdä ja mikä perheelle sopii.
On ihan jees että lapset leikkii omia juttujaan ja äiti on vaan.
Sitä sanoisin jo huolestuttavaksi jos lapset on vaan ärsyttäviä ettekä tee asioita yhdessä.
Ja joskus kannattaa pysähtyä miettiä OLETKO SINÄ hyvää seuraa lapsillesi! Koska niistä pienistä saattaa joskus kasvaa isoja, katkeria aikuisia joilla ei ole mitään hyvää sinusta sanottavana.
Sitten haluat olla kiva mummu, isomummu ja "korjata" virheitäsi, mahdollisesti pahimmalla tavalla opettamalla läspellesi mitä hän tekee väärin.
Oma aika on kaikille tärkeää, äidit ja isät on niitä omia itsejäänkin -eikä äitejä ja isiä, ainoastaan. Olet äiti kuolemaasi saakka.
Huonoja päiviä saa äidillekin tulla mutta kannattaa myöntää omia virheitä ja oppia niistä. Niinkuin aina ihmisenä muutenkin!
Saat sanoa lapsillesi että minä olen nyt väsynyt ja harmittaa.
Ei sun tartte olla pullantuoksuinen, aina tekopirteä mamma joka rissaa kun leluja on lattialla.
Jos sun lapset ei ole kädettömiä ja jalattomia niin hekin voi varmaan siivota ja siivoamaan saa kiristyksellä, uhkailulla ja lahjonnalla.
Lue kirja Pelastakaa pojat (sopii myös tyttöjen vanhemmille).
lapsia tosin vaan yksi, mutta rapiat 3v kotona olo saa minut kohta kirkumaan. Samat helveta kuviot joka päivä, lapsi puheripulin omaava eli aamulla kun alkaa se pälpätys ni ei loppua tule. Illat on oikeesti ihania, kun lapsi menee nukkumaan ja saa nauttia hiljaisuudesta.
olin tuollainen, kun olin masentunut. Juuri tuollainen. Ei kestänyt montaa päivää onneksi.