Teillä joilla on englantia puhuvia puolisoita

mutta me ollaan niin vanha pari, no ehkä eejit.

Miksi ihmeessä hellittelisin jollakin muulla kuin omalla kielelläni?

Eikö se tunnu välillä tuskaiselta kun haluaa kertoa ajatuksiaan/tunteitaan ja ne pitää vääntää englanniksi?

Eikö se tunnu välillä tuskaiselta kun haluaa kertoa ajatuksiaan/tunteitaan ja ne pitää vääntää englanniksi?

Puhuin englantia päivittäin jo vuosia ennen kuin tapasin mieheni, se on mulle nykyisellään "parempi" kieli kuin suomi (asun jo v:sta 1991 ulkomailla).

Hellittelynimiä en juuri käytä, ehkä piloillaan joskus jotain niinkuin "schatzikins", tosin se on saksan ja englannin risteytys...;-)

Eikö se tunnu välillä tuskaiselta kun haluaa kertoa ajatuksiaan/tunteitaan ja ne pitää vääntää englanniksi?

etta englantia voi osata aivan yhta hyvin kuin suomea tai ehka paremminkin? En mina mitaan kaanna enka vaanna.

Eikö se tunnu välillä tuskaiselta kun haluaa kertoa ajatuksiaan/tunteitaan ja ne pitää vääntää englanniksi?

siis miksi ihmeessä pitäisi olla jotenkin raskasta puhua vierasta kieltä? Siihenhän tottuu hyvin nopeasti! Itse en ainakaan ole koskaan kokenut, etten saa esitettyä asiaani kuten haluan tai etten ymmärtäisi jotain hienoja "tunneasioita", koska elän kaksikielisessä perheessä ja kommunikoin arjessa muulla kuin suomen kielellä. Kaikkeen tottuu - meidän parisuhteen kieli on englanti, en esimerkiksi osaisi riidellä suomeksi! Se tuntuisi omituiselta kun on koko aikuisikänsä riidellyt englanniksi. ;)

Ja vastatakseni kysymykseen, meillä sanotaan tavallisesti vain "my love" tai "honey". Ei ole kehittynyt mitään omia kivoja hellittelysanoja.

vieraalla kielella vedetaan esiin syyksi miksi avioliitot ulkomaalaisten kanssa eivat voi onnistua. Harvassapa ovat ne syvat tunteet mita av:laiset nayttavat puhuvan pettavien ja baarissa juoksevien tai sohvalla makaavien miestensa kanssa.

vieraalla kielella vedetaan esiin syyksi miksi avioliitot ulkomaalaisten kanssa eivat voi onnistua. Harvassapa ovat ne syvat tunteet mita av:laiset nayttavat puhuvan pettavien ja baarissa juoksevien tai sohvalla makaavien miestensa kanssa.

Juu, näinhän se on. Mä olen aina miettinyt, että mitä ne suuret, syvät tunteet ja tunteenilmaisut oikein on jotka mulla on jäänyt tyystin kokematta. Hitto, 12 vuotta tätä elämää elänyt ja jotain tuikitärkeää on ilmeisesti jäänyt kokematta. Mistä ydinfysiikasta sitä pitäisi oikein puhua aamiaispöydässä? (ja itseasiassa taitaisi sekin onnistua sanavaraston puolesta, jos ensin ymmärtäisi ydinfysiikasta jotain)

Me tosin ollan oltu yhdessä jo 19 vuotta ja sitä ennenkin puhuin englantia, kun veljeni vaimo on kanadalainen ( niille tuli 24 v avioliittoa täyteen). Pari kesää sitten juttelin miehen tutun kanssa kaupan edustalla, ja menin sitten ostoksille. Miehen tuttu oli kysynyt, onko mies vaihtanut vaimoa. Mies ihmetteli että ei, miksi. Tuttu sanoi" Luulin että vaimosi oli ulkomaalainen". :-)

kysymys, että miten osaa kertoa syvimmistä tunteistaan vieraalla kielellä.



Nimittäin muistan itsekin lukeneeni jostain jonkun haastattelun ja siinä kerrottiin, että on joskus vaikeaa löytää oikeita sanoja omille tunteilleen.



Kaikki nimittäin eivät ehkä puhu englantia kuin ensimäisenä kielenä. Siksi minäkin olen utelias kuulemaan ihan asiallisia vastauksia, että kuinka sanavarasto riittää syvempiin keskusteluihin.



Tuo oli minusta hyvä vastaus, että kieli tarttuu nopeaa. Olen nimittäin joskus miettinyt ihan samaa kun tuttuni meni naimisiin ruotsinkielisen miehen kanssa. Tuttuni puhuu nykyään todella hyvää ruotsia, mutta olenpahan vain joskus pohtinut, että kuinka kauan menee, että vieras kieli tuntuu niin omalta, että löytyy sanat kertoa kaikesta, mitä ajattelee.

Siksi minäkin olen utelias kuulemaan ihan asiallisia vastauksia, että kuinka sanavarasto riittää syvempiin keskusteluihin. Tuo oli minusta hyvä vastaus, että kieli tarttuu nopeaa. i]

mutta tavallaan tuo kysymys on myös ärsyttävä, koska se ei todellakaan ole kaikissa suhteissa mikään kynnyskysymys. Kieli tosiaan tarttuu nopeaan - ihan alkuaikoina kun rakastuttiin, riittii sitä arkista puhumista ihan sillä vajavaisellakin kielitaidolla. Ei ollut mitään konflikteja mitä olisi syvällisesti lähteä purkamaan. Ja sitten kun niitä tuli, oli kieleen jo niin tottunut ettei sitä miettinyt kuinka minä nyt tämän jankkaan, että tulee selväksi. Edelleen puhun osittain vajavaisesti, vaikka kielitaito on varmasti keskivertosuomalaista parempi ja edelleen joudun jotain sanoja hakemaan tai paikkaamaan kiertoilmaisuilla. Mutta ei se ole ongelma - yleensähän kun puhuu tunteistaan, oli kieli mikä tahansa, kestää aikansa ennenkuin edes itse ymmärtää mitä tuntee ja miksi tuntee miten tuntee. Tunneasiat eivät ole sellaisia, joihin ojennetaan vastaukset hopealautasella. Vaikeita asioita tulee ehkä myös pohdittua jo ennenkuin niistä ryhdytään puhumaan, joten senkään vuoksi puhuminen ei tunnu vaikealta kun sen aika on.

Asia vain kiinnosti minua siksi, että olen itse kielissä huono ja kunnioitan suunnattomasti ihmisiä,joilla on hyvä kielitaito.



Anteeksi jos uteliaisuus oli ärsyttävää. Mutta itse huonokielitaitoisena olen joskus miettinyt, että kuinka hyvin pystyy oppimaan vierasta kieltä aikuisena ja karttuuko sanavarasto niin hyvin, että siitä tuleekin ensimäinen kieli. Eli kieli, millä siis ajattelee asioita, eikä käännä niitä päässään, kuten minä joudun tekemään.

Anteeksi jos uteliaisuus oli ärsyttävää.

oletus, että kieli olisi suuri ongelma monikulttuurisissa suhteissa. Osassa on aivan varmasti, mutta osassa ei juuri lainkaan. Ja en nyt tarkoita, että sinä olisi tehnyt asiasta ongelman kysymykselläsi, vaan yleensä. Tuohon samaan asiaa tavallaan kyllästyy vastaamaan, koska sitä toitotetaan jatkuvasti...

Mutta siis kyllä voi oppia vielä aikuisiällä kielen sen tasoisesti, ettei käännä päässään asioita ensin suomeksi. Tosin, oma kielitaitoni on ollut aina aika vahva. Mutta siis uskon, että huonommallakin pohjalla kielitaito kehittyy hyvin nopeaan jos sitä päivittäin käyttää.

toisilla eivät asiat välttämättä ole yhtä hyvin kuin sinulla tai eivät vain ole niin positiivisia persoonia ja siksi ihmiset käyttäytyvät toisinaan hyökkäävästi tai näkevät kaikessa ensin ennemmin negatiivisia kuin positiivisia sävyjä.

Toisilla on kuppi aina puoliksi tyhjä, toisilla puoliksi täynnä. Olemme erilaisia.

Asia vain kiinnosti minua siksi, että olen itse kielissä huono ja kunnioitan suunnattomasti ihmisiä,joilla on hyvä kielitaito.

Anteeksi jos uteliaisuus oli ärsyttävää. Mutta itse huonokielitaitoisena olen joskus miettinyt, että kuinka hyvin pystyy oppimaan vierasta kieltä aikuisena ja karttuuko sanavarasto niin hyvin, että siitä tuleekin ensimäinen kieli. Eli kieli, millä siis ajattelee asioita, eikä käännä niitä päässään, kuten minä joudun tekemään.

vaan siitä, ettei kehity yhtä tarkkaa kielen pienien vivahteiden tajua mitä äidinkieleen kehittyy.



Mutta eräs englantia miehensä kanssa puhuva ystäväni sanoi, että tämä on pikemminkin hyöty kuin haitta - eipä tule samanlaista jokaisen hengähdyksen analysointia tai pilkunviilausta mitä suomeksi riideltäessä tulisi. Keskitytään enemmän siihen, mitä sanotaan, kuin siihen, miten sanotaan.

toisilla eivät asiat välttämättä ole yhtä hyvin kuin sinulla tai eivät vain ole niin positiivisia persoonia ja siksi ihmiset käyttäytyvät toisinaan hyökkäävästi tai näkevät kaikessa ensin ennemmin negatiivisia kuin positiivisia sävyjä. Toisilla on kuppi aina puoliksi tyhjä, toisilla puoliksi täynnä. Olemme erilaisia.

Haluat ilmeisesti ilmaista, että itse kuulut niihin ihmisiin, joilla kuppi on puoliksi täynnä? Miksi itse siis näet negatiivisia sävyjä muiden vastauksissa? Onko se tosiaan niin vaikea ymmärtää, ettei kaikille asia ole ongelma? Mitä ap: kysymykseen olisi pitänyt vastata ja olisiko hän voinut ehkä esittää sen erilaiseen sävyyn (kääntää, vääntää ym.) jos tarkoitti kovinkin positiiviseksi?

Asia vain kiinnosti minua siksi, että olen itse kielissä huono ja kunnioitan suunnattomasti ihmisiä,joilla on hyvä kielitaito. Anteeksi jos uteliaisuus oli ärsyttävää. Mutta itse huonokielitaitoisena olen joskus miettinyt, että kuinka hyvin pystyy oppimaan vierasta kieltä aikuisena ja karttuuko sanavarasto niin hyvin, että siitä tuleekin ensimäinen kieli. Eli kieli, millä siis ajattelee asioita, eikä käännä niitä päässään, kuten minä joudun tekemään.

ratkaisen 4-5 englanninkielista ristikkoa viikottain, mieheni ei siihen pysty. Parhaita ovat "puns and anagrams"-tyyppiset kielenvaantelyt.

Kieli ainakin minulla tulee jostakin selkarangasta, en siis kaanna mitaan paassani.

lohduttelin vain kyselijää, joka vilpittömästi pahoitteli kysymystään ja sen asettelua. En myöskään näe negatiivisia sävyjä toisten vastauksissa, vaan viittaa siihen, että joku myönsi kysymyksen ärsyttävän.

Itse asiaan en ole ottanut kantaa, eli vastaus kysymykseesi ymmärtämisestä on ei.

Rauhaa sinulle ja hyvää pääsiäisen aikaa!

toisilla eivät asiat välttämättä ole yhtä hyvin kuin sinulla tai eivät vain ole niin positiivisia persoonia ja siksi ihmiset käyttäytyvät toisinaan hyökkäävästi tai näkevät kaikessa ensin ennemmin negatiivisia kuin positiivisia sävyjä. Toisilla on kuppi aina puoliksi tyhjä, toisilla puoliksi täynnä. Olemme erilaisia.

Haluat ilmeisesti ilmaista, että itse kuulut niihin ihmisiin, joilla kuppi on puoliksi täynnä? Miksi itse siis näet negatiivisia sävyjä muiden vastauksissa? Onko se tosiaan niin vaikea ymmärtää, ettei kaikille asia ole ongelma? Mitä ap: kysymykseen olisi pitänyt vastata ja olisiko hän voinut ehkä esittää sen erilaiseen sävyyn (kääntää, vääntää ym.) jos tarkoitti kovinkin positiiviseksi?

avopuoliso on englantilainen. Joten tietty puhutaan vaan englantia :) nimiä on monia, kaikkea mitä päähän sattuu, mut esimerkiksi muffin, love, sweetie, cutie ym. Mitä nyt suomeksikin olisi!

että sanoilla on useita erilaisia merkityksiä, ja äidinkieli on se, missä parhaiten ne ymmärtää. SANAT voi oppia ja tietää mitä ne tarkoittavat jne. mutta pienet vivahde erot ovatkin sitten eri juttu.



esim: "Nainen oli ylväs, korea, mahtava, upea, juhlava, tai sitten koppava, ylpeä, nenäkäs, itseriittoinen..." Monta sanaa joiden merkitys lähellä toisiaan mutta sävy ihan erilainen.



Eskimoilla on muistaakseni 200 eri sanaa lumelle. Suomessakin on muutamia sanoja lumelle, mutta monissa kielissä vain se yksi, "lumi". Vaikka esikimoiden lumi sanat merkitsevät erilaisia lumia (onko pakkaslunta vai räntää etc.) ja vaikka suomalainen voisi ne sanat oppia, niin hän tuskin oppisi koskaan niitä pieniä vivahteita jotka eskimot imevät jo äidinmaidossaan.



Joten uskon kyllä että vieraalla kielellä voi hyvin pärjätä ja sen oppia hallitsemaan täydellisesti, mutta pienet vivahteet ja sävyt on mahdotonta oppia kaiken kattavasti, toki joidenkin sanojen kohdalla (niitä mitä yleisimmin käytetään etc.) sen oppii, mutta ei koskaan samala tavalla kun kieltä minkä on ensimmäisenä oppinut ja minkä parissa on kasvanut.



Ja vaistämättä sanoilla on myös kuvailevia merkityksiä minkä voi oppia mutta oivaltaako merkityksen todella, se onkin toinen juttu. Huonona esimerkkinä mainittakoon(parempaa en keksinyt tähän hätään): "Mieheni sisko on sellainen ilolintu" -jos ei tiedä/ymmärrä sanan "luonnetta" voisi ajatella jonkun kertovan että miehen "ilolintu" sisko olisi jotain positiivista kuten "kaunis kuin perhonen" koska sanat itsessään ovat positiivisia "iloinen" ja "lintu".