Teillä joilla on englantia puhuvia puolisoita

vieraalla kielella vedetaan esiin syyksi miksi avioliitot ulkomaalaisten kanssa eivat voi onnistua. Harvassapa ovat ne syvat tunteet mita av:laiset nayttavat puhuvan pettavien ja baarissa juoksevien tai sohvalla makaavien miestensa kanssa.

enemmän vedetään esiin uskonnolliset erot, kulttuurilliset erot.

Tuo kielelliset erot tulee neuvolasta, jossa kerrotaan, että lapselle kannattaa vanhempien puhua molempien sitä omaa äidinkieltään, jolloin tunneilmaisut olisivat tarkempia...ja tätä samaa sitten verrataan aikuisten väliseen kommunikointiin, mikä ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto ottaa esille.

ja englantihan on kaikista helpoin kieli oppia, siinä on riittää hyvin supea sanavarasto puhumiseen vert. esim. suomen tai ranskan kieli. Joku kielitieteilijä voinee selittää tämän paremmin kun en enää muista tarkemmin miten se meni.

Oliko niin että jos oppii 1000 sanaa englantia niin sillä pärjäsi yhtä hyvin kuin oppimalla suomen kieltä 3000 sanaa, perustui jotenkin siihen että englannin kielessä on niukemmin sanoja käytössä tai jotain. Muut kielet ovat sanavarastoltaan rikkaampia...? En muista.

että sanoilla on useita erilaisia merkityksiä, ja äidinkieli on se, missä parhaiten ne ymmärtää. SANAT voi oppia ja tietää mitä ne tarkoittavat jne. mutta pienet vivahde erot ovatkin sitten eri juttu.

esim: "Nainen oli ylväs, korea, mahtava, upea, juhlava, tai sitten koppava, ylpeä, nenäkäs, itseriittoinen..." Monta sanaa joiden merkitys lähellä toisiaan mutta sävy ihan erilainen.

Eskimoilla on muistaakseni 200 eri sanaa lumelle. Suomessakin on muutamia sanoja lumelle, mutta monissa kielissä vain se yksi, "lumi". Vaikka esikimoiden lumi sanat merkitsevät erilaisia lumia (onko pakkaslunta vai räntää etc.) ja vaikka suomalainen voisi ne sanat oppia, niin hän tuskin oppisi koskaan niitä pieniä vivahteita jotka eskimot imevät jo äidinmaidossaan.

Joten uskon kyllä että vieraalla kielellä voi hyvin pärjätä ja sen oppia hallitsemaan täydellisesti, mutta pienet vivahteet ja sävyt on mahdotonta oppia kaiken kattavasti, toki joidenkin sanojen kohdalla (niitä mitä yleisimmin käytetään etc.) sen oppii, mutta ei koskaan samala tavalla kun kieltä minkä on ensimmäisenä oppinut ja minkä parissa on kasvanut.

Ja vaistämättä sanoilla on myös kuvailevia merkityksiä minkä voi oppia mutta oivaltaako merkityksen todella, se onkin toinen juttu. Huonona esimerkkinä mainittakoon(parempaa en keksinyt tähän hätään): "Mieheni sisko on sellainen ilolintu" -jos ei tiedä/ymmärrä sanan "luonnetta" voisi ajatella jonkun kertovan että miehen "ilolintu" sisko olisi jotain positiivista kuten "kaunis kuin perhonen" koska sanat itsessään ovat positiivisia "iloinen" ja "lintu".

jos et itse pysty oppimaan vieraan kielen vivahteita myöten, ei se tarkoita sitä ettei kukaan muu siihen pystyisi... En tiedä miksi tämä on niin vaikeaa suomalaisille ymmärtää? Itse olen asunut englanninkielisissä maissa 18-vuotiaasta lähtien (eli koko aikuisikäni, olen nyt 40-v), ja vaikka olen ekaksi oppinut suomen ja suomenkielisessä kodissa lapsuuteni viettänyt, on englanti ehdottomasti paras kieleni, tunnekieleni ja pystyn sillä parhaiten mieheni kanssa kommunikoimaan.

...koska Suomessa asumme ja juttelemme osittain myös suomeksi. Pääasiassa käytämme ihan perusjuttuja kuten "kulta" ja "rakas". Yleisintä mieheni minusta käyttämää hellittelynimeä en viitsi paljastaa, koska hän käyttää sitä todella usein ja joku voisi minut/meidät siitä tunnistaakin.

Englanninkielisistä on käytössä esim. "muffin", "munchkin" ja "sweetcheeks", jos nyt jotakuta kiinnostaa. :D

nämä ovat tosin lempinimiä, eivät hellittelynimiä.

esim. nimillä precious, sunshine

ja englantihan on kaikista helpoin kieli oppia, siinä on riittää hyvin supea sanavarasto puhumiseen vert. esim. suomen tai ranskan kieli. Joku kielitieteilijä voinee selittää tämän paremmin kun en enää muista tarkemmin miten se meni. Oliko niin että jos oppii 1000 sanaa englantia niin sillä pärjäsi yhtä hyvin kuin oppimalla suomen kieltä 3000 sanaa, perustui jotenkin siihen että englannin kielessä on niukemmin sanoja käytössä tai jotain. Muut kielet ovat sanavarastoltaan rikkaampia...? En muista.

tuonkin olisit voinut Googlettaa. Miksi sinun on niin vaikea sulattaa se tosiasia etta joku toinen voi ymmartaa englantia paremmin ja syvemmin kuin sina?

vaikkei paljon sanoja osaisikaan, mutta kun oikeasta kielitaidosta puhutaan, englannissa on sanoja niin älytön määrä suomeen verrattuna, että sujuvaa sivistyneen ihmisen kielitaitoa ei ihan vuodessa opita.

että sanoilla on useita erilaisia merkityksiä, ja äidinkieli on se, missä parhaiten ne ymmärtää. SANAT voi oppia ja tietää mitä ne tarkoittavat jne. mutta pienet vivahde erot ovatkin sitten eri juttu. esim: "Nainen oli ylväs, korea, mahtava, upea, juhlava, tai sitten koppava, ylpeä, nenäkäs, itseriittoinen..." Monta sanaa joiden merkitys lähellä toisiaan mutta sävy ihan erilainen. Eskimoilla on muistaakseni 200 eri sanaa lumelle. Suomessakin on muutamia sanoja lumelle, mutta monissa kielissä vain se yksi, "lumi". Vaikka esikimoiden lumi sanat merkitsevät erilaisia lumia (onko pakkaslunta vai räntää etc.) ja vaikka suomalainen voisi ne sanat oppia, niin hän tuskin oppisi koskaan niitä pieniä vivahteita jotka eskimot imevät jo äidinmaidossaan. Joten uskon kyllä että vieraalla kielellä voi hyvin pärjätä ja sen oppia hallitsemaan täydellisesti, mutta pienet vivahteet ja sävyt on mahdotonta oppia kaiken kattavasti, toki joidenkin sanojen kohdalla (niitä mitä yleisimmin käytetään etc.) sen oppii, mutta ei koskaan samala tavalla kun kieltä minkä on ensimmäisenä oppinut ja minkä parissa on kasvanut. Ja vaistämättä sanoilla on myös kuvailevia merkityksiä minkä voi oppia mutta oivaltaako merkityksen todella, se onkin toinen juttu. Huonona esimerkkinä mainittakoon(parempaa en keksinyt tähän hätään): "Mieheni sisko on sellainen ilolintu" -jos ei tiedä/ymmärrä sanan "luonnetta" voisi ajatella jonkun kertovan että miehen "ilolintu" sisko olisi jotain positiivista kuten "kaunis kuin perhonen" koska sanat itsessään ovat positiivisia "iloinen" ja "lintu".

Itse en Suomessa ollessani ollut parisuhteessa, ja olen huomannut että tunteista puhuminen suomeksi tuottaa minulle vaikeuksia. Haluaisin keksiä miehelleni sopivan suomenkielisen hellittelynimen, mutta englanninkieliseen lauseeseen helposti soveltuvaa sanaa on vaikea keksiä. Me käytämme seuraavia sanoja; boo, booboo, babe, sugar booger, honey bunches of oats, butty, fat bat, phatty, illy dilly,... liian monta.

Mulla on brittimies, ja hellittelyniminä on meillä baby, sweetheart, darling, my love, sweetie pie, lovebug, cuddlebot, my beautiful, ja jos jompikumpi sanoo jotain hölmöä niin sitten sanotaan you plank, silly sausage, dumbass :)

Mun miehellä on sellainen kuivan sardoninen huumorintaju, käyttää kaikkia ihan ällösöpösiä hellittelynimiä piruillakseen, esim. pumpkinpie, honeybunny.

Vakavissaan käyttää yleensä lempinimiä "hon" tai "darling"

Aluksi takelteli kyllä paljon, mutta sanavarasto kasvaa koko ajan ja minulla meni ehkä kuukausi ja sen jälkeen puhuin ihan sujuvasti. Hellittelynimillä meillä on aika lailla vaan "honey". Joskus kun pitää osoittaa myötätuntoa, sanon aika usein "my poor baby". Minä kutsun poikaystävää kyllä usein myös mulkvistiksi hellittelynimenä :D

Pakko kommentoida yks juttu jota tassa ei viela ole tullut puheeksi - pidempaan yhdessa olleilla pareilla kehittyy aina omanlainen kommunikaatio. Varsinkin jos englanti on molemmille toinen kieli, niin usein tiettyja sanoja tai asioita korvaa jollain omalla ilmaisulla, riippumatta siita, onko ehka myohemmin oppinut oikeaoppisen tavan. Nain ainakin meilla. Ja kylla se keskinaisen kommunikaation taso on sen verran hyva etta mikaan ei jaa epaselvaksi. Ihan senkin takia, etta kyllahan sita omaa puolisoa oppii vuosien saatossa tosi hyvin lukemaan. Ei ne ole vaan ne sanojen vivahteet jotka vaikuttaa, vaan aanensavyt ja kehonkieli. Sinansa ihan hyva ja ymmarrettava kysymys ihmiselta, jolla ei omakohtaista kokemusta ole, mutta jos joku luulee etta suhde jaa pintapuolisemmaksi kielen takia, niin vaittaisin etta se on kylla erittain harvinaista pidemman paalle. (Ainakin jos puhutaan ns. normaalista suhteista. En osaa sanoa miten asia on katalogivaimojen tms. suhteen.) Tai ainakin nin vilpittomasti uskon.

Amerikkalainen miehen tykkää suomalaisista sanoista "muruseni" ja "rakas".. Puhuu siis suomea vähän. Englanninkielisiä hellittelynimiä ei oikeastaan käytetä usein, paitsi ehkä baby.

Mua jaksaa aina naurattaa nämä "miten voitte keskustella syvällisiä"-tyypit... Olen 26 ja puhun niin hyvää englantia ettei paikalliset Aussit tai mieheni englantilaiset sukulaiset ym. Aina usko että olen ihan syntyjä suomalainen ja kielenkin osaan edelleen.. Ei se englanti nyt niin vaikee kieli oo ja siitä ralliaksentistaki pääsee eroon ihan huomaamattaan. 

Mutta meillä on käytössä bubba, honey, love, baby, babe... Ihan normijuttuja. 

Ketä tämäntyyppiset kysymykset ärsyttävät? 

Meillä hellittelyyn käytetään sitä ihan normaalia honey-versiota. Se on toiminut jo kymmenisen vuotta. Lapset ovat vastaavasti bunnies<3 Mies kutsuu minua toisinaan myös darling ja sugar. 

Mulla on ainakin paljonkin sanoja, joita en edes tiedä suomeksi enää. En osaa sanavarastostani etsiä suomenkielistä vastinetta osalle englanninkielen sanoista. Ajatus on englanniksi, samoin unet. Suomi takkuilee välillä, etenkin kirjoittaminen.

Minä käytän miehestä lähinnä Hun tai Honey, tai hänen nimestään väännettyä lempinimeä. Mies kutsuu mua nimellä Giggles, koska kuulemma olen niin nauravainen.

Harvoin kutsuu minua etunimellani. Honey, baby, sweetheart, ....kaikki kaytossa!

[quote author="Vierailija" time="05.04.2010 klo 17:43"]

ja englantihan on kaikista helpoin kieli oppia, siinä on riittää hyvin supea sanavarasto puhumiseen vert. esim. suomen tai ranskan kieli. Joku kielitieteilijä voinee selittää tämän paremmin kun en enää muista tarkemmin miten se meni. Oliko niin että jos oppii 1000 sanaa englantia niin sillä pärjäsi yhtä hyvin kuin oppimalla suomen kieltä 3000 sanaa, perustui jotenkin siihen että englannin kielessä on niukemmin sanoja käytössä tai jotain. Muut kielet ovat sanavarastoltaan rikkaampia...? En muista.

tuonkin olisit voinut Googlettaa. Miksi sinun on niin vaikea sulattaa se tosiasia etta joku toinen voi ymmartaa englantia paremmin ja syvemmin kuin sina?

Why can't we be friendsss, why can't we be friendsss.....