Lapset ovat olleet nyt viikon mummolassa ja äidillä on ikävä.

Lapset ovat jo isoja (14 ja 12) eivätkä yhtään kaipaa äitiä saatika kotia, kun vaihtoehtona on mummola ja rauha (kotona on myös pieniä, metelöiviä sisaruksia). Olen soitellut lapsille noin joka toinen päivä, mutta en halua olla sellainen "roikkuva" äiti, joka ei osaa millään päästää irti, joten sen useammin en lomalaisia hätyyttele. Hyväähän tällainen pieni ero vain tekee, tietenkin, kaikille osapuolille. Ja mukavaa, että näinkin isot lapset vielä viihtyvät mummolassa. Se on vain kumma, että isojakin lapsia tulee ihan oikeasti ikävä, vaikka he kotona ollessaan osaavat välillä olla todella rasittavia kaikkine teinikotkotuksineen...