Kotona tulee aina kaaos, mies ei arkena paljon osallistu

mun mies ei muuten vie edes sitä lautastaan tiskiin. En tiedä onko mitään tehtävissä. Mä oon kokeillu kaikkea mutta kun ei niin ei. vArmaan lähtee jossai vaiheessa ulkoruokintaan.

miehellä useinmiten unohtuu se lautanenkin pöytään syönnin jälkeen. Joskus osaa viedä ihan koneeseen asti. Vaatteet lojuu mikä missäkin ympäri kämppää. Astioita myös esim. tietokonepöydällä jne...

Aamut alotan siivoamalla äijän edellisen illan sotkuja.

Mitään ei tee kodin siisteyden eteen. Nipottaa kyllä jos sotkua liikaa...

Itse olen kotona enkä ole mieheltä vaatinutkaan siivoamista esim. imurointia jne. mutta kyllä omat jälkensä saisi sentään siivota. Vit..aa kahden pienen lapsen sotkujen lisäksi siivota aikuisen ihmisenkin jäljet.

Yleensä istuu illat koneella/tekee omia juttujaan/katsoo telkkaa jne...

Aikasta vähän on lasten kanssa. Esikoisen hammaspesut hoitaa. Joskus toki touhuaa jotain muutakin.

Joskus esikoisen ollessa pieni, ukko yritti luistaa, mutta ilmoitin, että lapsien määrä jää tähän jos et ala auttamaan. Nyt meillä on 4 lasta ja hommat ei lopu kesken.

jo teidän seurusteluaikana vai onko muuttunut? Jos oli, niin ihmettelen kovasti miten tuollaisen olet valinnut, ja jos on muuttunut niin ihmettelen sitäkin että olet hyväksynyt moisen käytöksen.

Koita tehdä päivällä hommat valmiiksi niin että saisitte illalla olla perheen kesken.

Sanoit, että mies hoitelee kuitenkin hommia viikonloppuisin.

Mun mies ei tee kotitöitä arkena, eikä viikonloppuna. Lautasensa saattaa saada tiskikoneeseen ja omat treenikamansa pesee, koska itse en niihin koske. Harvoin lapsia leikittää tai vie uloskaan, paitsi pakottamalla silloin tällöin, että saan rauhassa siivota, käydä kaupassa tms.

Mies sanoo, ettei hän jaksa töiden päälle enää koko ajan tehdä jotain, hänestä on tärkeämpää olla lapsen kanssa leikkimässä kuin siivota kotia. Tässä perustelu..

Tosiasiassa kuitenkin käyttää pitkälti tekosyynä tuota lapsen kanssa oloa. Saattaa maata olohuoneen matolla silmät ummessa röhnöttäen, muka leikkii lapsen kanssa, mutta lapsi vaatii siinä että "isi leiki, juttele" kun huomaa ettei isi tosissaan ole mukana. Kyllä tosiaan lapsen iltapesuja hoitaa jne. mutta myös tuota vetelehtimistä.

...miehesi kuitenkin leikkii lapsen kanssa, kylvettää yms. arki-iltaisin. Todennäköisesti myös siten haluaa olla lapsensa kanssa! Ajatteleppa jos lötkähtäis työpäivän päätteeksi vaan soffalle telkkaria tuijottamaan! Eli siis huonomminkin voisi olla. Tässä kohtaa puolustan kyllä miestäsi, vaikka nainen olen itse.



Itse olen ollu myös aikoinaan hoitovapaalla kotona ja ei olis tullu mieleenkään naputtaa miehelle jostain siivoamisesta kun se töistä tulee. Kyllä mulla oli aikaa siivota päivällä kun lapset esim nukkui. Ja kyllä mies sitä arvosti että tein ns kotona töitä.



Naputa sitten kun aikanaan olette molemmat töissä kodin ulkopuolella, silloin kotihommatkin tulee nopeammin hoidettua yhdessä ja se on tasapuolisempaa.

Kyllähän miehesi osallistuu, hän on lapsen kanssa ja sinä voit silloin tehdä rauhassa kotitöitä. Ymmärsinkö oikein että lapsia on yksi? Kaaos ei voi silloin oikeasti kovin kauhea olla, eikä sen siivoamiseen tarvita kahta. Mitä järkeä on kahden ihmisen tiskata yhtä kattilaa yhdessä, kun sen voi tehdä toinen ja toinen voi olla lapsen kanssa? Ja kuitenkin viikonloppuna kotona ollessaan tekee sinun kanssasi hommia?

Et kai kaikkeen tarvitse miestä rinnalle? Hän on lapsen kanssa eikä se riitä, vaan haluat hänet kanssasi viikkaamaan pyykkiä?



Meillä on kolme lasta ja äitiyslomani loppui juuri, nyt olen hoitovapaalla.Lapsen 5v, 4v ja 9kk. Mä pyrin tekemään kaikki kotityöt päivän aikana, jotta illalla saadaan nauttia koko perhe yhdessä olosta. Tai sitten mies tekee raksahommia illalla. Mutta kyllä mä teen lähes kaikki kotityöt yksin ja selviän siitä aivan mainiosti, ilman miehen apua tässä arjessä. Mieluummin teen hommat päivällä jotta illalla ollaa kaikki vapaita lähtemään vaikkapa puistoon kaikki tai uimaan tai ihan mitä vaan.

No päivällä mä ulkoilutan lasta, päiväunia-aikaan esim. pesen pyykkiä ja laittelen ruokaa ja tiskailen mitä siinä sotkua tulee. Olen raskaana, ja olen ottanut nyt myös n. 1h huilihetken itselleni päikkäriaikana, muuten olen totaaliuupunut loppuillan. Iltasella en tietenkään valita että siivoa sinäkin jos mies vie lapsen ulos (jos näin on, silloin minä siivoan kotona) mutta jos olemme molemmat tässä niin mies ei esim. koskaan hoida lapsen syöttämisasioita vaan ne on mulla, mies tyytyväisenä löhöilee tms sen aikaa eikä puhettakaan että voisi oma-aloitteisesti sillä aikaa vaikkapa tyhjentää tiskikoneen tai jotakin sellaista. Eli että menisi vähän vastavuoroisesti, jos toinen tekee lapsen kanssa jotain, voisi toinen tehdä jotain kotihommaa, eikä niin että mies aina jättää kaikki kotityöt mulle. Vielä nyt raskausaikana olen niin väsynyt, etten yksin jaksa pyörittää tätä kaikkea!

Mun mies on paljolti niin kuin ap:n mies mutta ei tosiaan osallistu viikonloppunakaan kotitöihin. Leikkii kyllä lasten kanssa ja hoitaa nuorimman nukutuksen, kun minä laitan isommat sänkyihin ja luen iltasadun. Mies ei siis tee mitään kotihommia. Jos syö, lautanen jää pöydälle tai tiskialtaan reunalle. Sitä ei huuhdella eikä se eksy vahingossakaan pesukoneeseen. :) Naputtanut olen, ja se on tietysti miehestä turhaa ja pelkkää valitusta, kun kumminkin saan olla kotona (olen siis vanhempainvapaalla). Päivät kuluvatkin jälkien raivaamisessa. Teen kaksi ruokaa päivässä, joten astianpesukone on päällä ainakin kerran, yleensä kaksi kertaa päivässä. Pesukone on kaksi kertaa, pyykkiä riittää laitettavaksi kuivaamaan, ja viikattavaksi kaappiin. Silityslaudalla on vakiona iso pino. Päivät kuluvat nopeasti ruoanlaiton ja näiden perussiivousten merkeissä, esim. imurointi vaatii jo organisointia, samoin lattioiden pesu enkä aina ehdi niitä tehdä, vaikka kuinka yritän.



Lasten kanssa en ehdi leikkiä, ulkoilemme kyllä ja silloin yritän pienenpientä kasvimaatani kitkeä mutta sekin on vaikeaa, kun pienin ei nuku pitkiä päiväunia. Haravointi, kukkien kastelu tai nurmikon leikkuu ei edes onnistu kuin pätkissä.

Aikaa menee myös lasten leikkien ohjaamiseen, kun muuten voi tulla riitaa.



Onko teistä oikein, että kun mies tulee kotiin, hän saa viettää ihanaa aikaa lasten kanssa, leikkiä, keskittyä esim. pelkästään vauvaan, kun itse järjestän isommille iltapalaa, tai sitten viedä isommat uimaan, kun taas minulla ei ole hetkeäkään iltasatua lukuunottamatta, jolloin voisin keskittyä vain lapsiini? Kaaoksen keskellä tulee välillä niin totaalinen uupumus - niin kuin juuri nyt - että vain istun koneella ja annan poikien tapella ja vauvan sätkiä leikkitelineen alla. Tässä se minun oma aikani. Kohta on tehtävä välipalaa, vauvan vaipanvaihto, päivällisen valmistus ja siis edelleen imurointi tekemättä, silittäminen tekemättä, pyykit koneessa jne.



Miehelläni on oikeus keskittyä lapsiinsa, ja minusta on hienoa, että hän ainakin 3 iltana viikossa jaksaa puuhata heidän kanssaan, jolloin myös minä ehdin yleensä sen imuroinnin tai lähden kauppaan ostamaan viikon ruoat. Mutta milloin on se minun oikeus vain viettää lasteni kanssa aikaa? Mikä kumma yleiskone minä olen myös viikonloput? Tiedän, että mieheni ajattelee, että enpä minä juuri hirveästi puuhaa päivisin. No, väärässäpä tuo on.



Ihailen niitä kotiäitejä, jotka ehtivät tehdä kaikki kotityöt, leikkiä lastensa kanssa ja vieläpä juoda rauhassa iltapäiväkahvit. Mutta väitän myös, että tuo kotiäiti ei sitten tee kaikkia ruokia itse tai sitten yhdessä miehen kanssa iltaisin raivaa myös tavaroita tms. Tai sitten minulla on pallo pahasti hukassa...



Kaikki sympatiat siis ap:lle. Ehkä kuitenkin sinulla on asiat paremmin kuin esim. minulla, kun se mies kumminkin tekee jotain viikonloppuisinkin.

Meillä tosiaan hyvin vilkas esikoinen, joka tekee aivan hirveästi sotkuakin kaiken aikaa, sekä herättelee yhä öisin.

Laskin juuri, että oma mieheni on ollut 2,5 viikon aikana yhden illan kotona (ei siis ole kyse töistä), eikä silloinkaan tehnyt mitään lasten iltapuuhien eteen. Niinkuin ei tee normaalistikaan. Ja pienet lapset siis kaksi alle 3-vuotiasta. Toista odottaessa aivan sama juttu.



En tiedä mitä ap mieheltään odottaa, mutta mun näkökulmasta ap:n mies kyllä osallistuu aika paljon kodin ja lasten hoitamiseen, vaikka se tapahtuisinkin pääsääntöisesti viikonloppuisin.

mutta ehkä sulle elämä on nyt hiukan liiallista täydellisyyden tavoittelua. Uskallan sanoa tämän siksi, että olen itsekin ollut samanlainen, mutta opettelin siitä pois oman ja koko perheen mielenterveyden takia.

Ei ole pakko laittaa kahta ruokaa päivässä, laita vaikka joka päivä päivälliselle ruokaa niin paljon, että riittää seuraavan päivän lounaalle, tai päinvastoin. Ja ei kukaan kuole, vaikka joskus eineksiäkin söisi. Onko välipalakaan välttämätön?

Vaatteita ei kannata liiemmälti silittää, rypistyvät käytössä kuitenkin. Toki kauluspaidat yms. täytyy silittää, mutta tuskin juurikaan sellaisia kotona käytät. Itse en silitä enää ollenkaan lasten arkivaatteita enkä omiakaan työvaatteita. Vain matkalle lähtiessä silitän kaikki vaatteet. Ja mies silittää itse vaatteensa, silityspalvelu loppui aikanaan.

Joka päivä ei ole pakko imuroidakaan. Kaupassakin kannattaa käydä vain kerran/pari viikossa.

Meillä elämä on paljon helpompaa nykyään, kun olen armollisempi itselleni. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Kukaan ei multa sitä vaadi.

Mun mies on paljolti niin kuin ap:n mies mutta ei tosiaan osallistu viikonloppunakaan kotitöihin. Leikkii kyllä lasten kanssa ja hoitaa nuorimman nukutuksen, kun minä laitan isommat sänkyihin ja luen iltasadun. Mies ei siis tee mitään kotihommia. Jos syö, lautanen jää pöydälle tai tiskialtaan reunalle. Sitä ei huuhdella eikä se eksy vahingossakaan pesukoneeseen. :) Naputtanut olen, ja se on tietysti miehestä turhaa ja pelkkää valitusta, kun kumminkin saan olla kotona (olen siis vanhempainvapaalla). Päivät kuluvatkin jälkien raivaamisessa. Teen kaksi ruokaa päivässä, joten astianpesukone on päällä ainakin kerran, yleensä kaksi kertaa päivässä. Pesukone on kaksi kertaa, pyykkiä riittää laitettavaksi kuivaamaan, ja viikattavaksi kaappiin. Silityslaudalla on vakiona iso pino. Päivät kuluvat nopeasti ruoanlaiton ja näiden perussiivousten merkeissä, esim. imurointi vaatii jo organisointia, samoin lattioiden pesu enkä aina ehdi niitä tehdä, vaikka kuinka yritän. Lasten kanssa en ehdi leikkiä, ulkoilemme kyllä ja silloin yritän pienenpientä kasvimaatani kitkeä mutta sekin on vaikeaa, kun pienin ei nuku pitkiä päiväunia. Haravointi, kukkien kastelu tai nurmikon leikkuu ei edes onnistu kuin pätkissä. Aikaa menee myös lasten leikkien ohjaamiseen, kun muuten voi tulla riitaa. Onko teistä oikein, että kun mies tulee kotiin, hän saa viettää ihanaa aikaa lasten kanssa, leikkiä, keskittyä esim. pelkästään vauvaan, kun itse järjestän isommille iltapalaa, tai sitten viedä isommat uimaan, kun taas minulla ei ole hetkeäkään iltasatua lukuunottamatta, jolloin voisin keskittyä vain lapsiini? Kaaoksen keskellä tulee välillä niin totaalinen uupumus - niin kuin juuri nyt - että vain istun koneella ja annan poikien tapella ja vauvan sätkiä leikkitelineen alla. Tässä se minun oma aikani. Kohta on tehtävä välipalaa, vauvan vaipanvaihto, päivällisen valmistus ja siis edelleen imurointi tekemättä, silittäminen tekemättä, pyykit koneessa jne. Miehelläni on oikeus keskittyä lapsiinsa, ja minusta on hienoa, että hän ainakin 3 iltana viikossa jaksaa puuhata heidän kanssaan, jolloin myös minä ehdin yleensä sen imuroinnin tai lähden kauppaan ostamaan viikon ruoat. Mutta milloin on se minun oikeus vain viettää lasteni kanssa aikaa? Mikä kumma yleiskone minä olen myös viikonloput? Tiedän, että mieheni ajattelee, että enpä minä juuri hirveästi puuhaa päivisin. No, väärässäpä tuo on. Ihailen niitä kotiäitejä, jotka ehtivät tehdä kaikki kotityöt, leikkiä lastensa kanssa ja vieläpä juoda rauhassa iltapäiväkahvit. Mutta väitän myös, että tuo kotiäiti ei sitten tee kaikkia ruokia itse tai sitten yhdessä miehen kanssa iltaisin raivaa myös tavaroita tms. Tai sitten minulla on pallo pahasti hukassa... Kaikki sympatiat siis ap:lle. Ehkä kuitenkin sinulla on asiat paremmin kuin esim. minulla, kun se mies kumminkin tekee jotain viikonloppuisinkin.

Ensinnäkin, hän tulee jo päivällisaikaan kotiin (mun mies tulee aikaisintaan klo 20)



Leikkii lapsen kanssa joka ilta (vain viikonloppuisin, lapsi jo nukkumassa kun mies tulee)



Laittaa tiskit koneeseen (jättää pöydälle)



Auttaa viikonloppuisin (harrastaa viikonloppuisin)



Joten, minun näkökulmastani ap:n mies osallistuu varsin paljon!