V-mäinen pomo ja työkaverit, en jaksa enää... :(
Olen ollut lähes 20v samassa työpaikassa. Kaikki oli vielä suht ok kun meillä ei ollut lapsia. Sitten jäin äippälomalle ja saimme neljä lasta, joista yksi on adhd ja yksi vaikeavammainen. Töissä olin lasten välissä aina vuoden tai kaksi. Tuolloin oli jo ilmassa kyttäystä, että onko esim. lapsi oikeasti sairas kun olen kotona ja heti pomolle kertomaan, jos sattuivat näkemään, että olin vaikka muiden lasten kanssa ulkona ja mies töistä tultuaan sairaan lapsen kanssa sisällä. Näistä vedettiin aina johtopäätös, että olen valehdellut.
Sitten kun palasin kokonaan töihin, siitä on nyt aikaa 5v ja alan olla todella kypsä tähän. Pomo epäilee jokaista sairaspoissaoloani tai jos lapsemme ovat kipeitä tai jos olen poissa jomman kumman erityislapsen lääkärikäynnin takia. Nyt on jo jonkin aikaa ollut enenevässä määrin masennukseen viittaavia oireita ja monesti on käynyt mielessä vaihtaa työpaikkaa, mutta täällä on työpaikat kiven alla. Muutamissa haastatteluissa olen käynyt, mutta niitä paikkoja en ole saanut eikä kiinnosta kauheasti vaihtaa työpaikkaa kauemmas (70-100km päähän) kun sitten menee tuhottomasti aikaa työmatkoihin.
Erota tietysti voisin periaatteessa työpaikastani, mutta kun mies on tällä hetkellä jo työtön eikä tietoa töistä niin talous on aika tiukalla, jos ollaan molemmat työttöminä.
Näinkään ei kyllä enää voi jatkua, tällä menolla olen kohta sairaslomalla masennuksen takia.
Kommentit (18)
Jos olet 20v samassa työpaikassa niin kuvitteletko että ne työkaverit ole vittuuntuneet sinuun ja keharilapsiisi joista varmaan jaksat vinkua joka päivä. Luultavasti työskentelet liukuhihnalla ja työpäiväsi pääsisältä on juoruilu ja valitus omista asioistasi. kehareiden vuoksi sitä valitusta onkin sitte riittänyt niin paljon että kukaan ei jaksa enää sua kuunnella. Valitusta siitä että miehesi on työtön on varmaan myös riittänyt.
hae masennuspillerit, hae saikkua puoli vuotta ja vaihda työpaikkaa. kaikki hyötyvät ja hommasta selvitään helpoiten.
Töissä tietävät lapsilukumme ja että on kaksi erityislasta, mutta muuta en sitten ole lapsistani tai miehen työttömyydestä työkavereille sinun sanojesi mukaan valittanut. Jos joskus jotain keskustelemme niin suurin osa on työhön liittyvää, ei minun perheeseeni tai työkavereiden perheisiin. Ei vaan pahemmin kiinnosta keskustella muuta kun kaikkia tekemisiäni kytätään.
ap
Jos olet 20v samassa työpaikassa niin kuvitteletko että ne työkaverit ole vittuuntuneet sinuun ja keharilapsiisi joista varmaan jaksat vinkua joka päivä. Luultavasti työskentelet liukuhihnalla ja työpäiväsi pääsisältä on juoruilu ja valitus omista asioistasi. kehareiden vuoksi sitä valitusta onkin sitte riittänyt niin paljon että kukaan ei jaksa enää sua kuunnella. Valitusta siitä että miehesi on työtön on varmaan myös riittänyt.
hae masennuspillerit, hae saikkua puoli vuotta ja vaihda työpaikkaa. kaikki hyötyvät ja hommasta selvitään helpoiten.
ja töitä takana alle vuosi. Etsin uusia töitä ja toivon että pääsen parempaan paikkaan.
Jos olet 20v samassa työpaikassa niin kuvitteletko että ne työkaverit ole vittuuntuneet sinuun ja keharilapsiisi joista varmaan jaksat vinkua joka päivä. Luultavasti työskentelet liukuhihnalla ja työpäiväsi pääsisältä on juoruilu ja valitus omista asioistasi. kehareiden vuoksi sitä valitusta onkin sitte riittänyt niin paljon että kukaan ei jaksa enää sua kuunnella. Valitusta siitä että miehesi on työtön on varmaan myös riittänyt.
hae masennuspillerit, hae saikkua puoli vuotta ja vaihda työpaikkaa. kaikki hyötyvät ja hommasta selvitään helpoiten.
Aika moni pomo kattois kieroon jos noin tekis. Rankkaa sulla varmasti on mutta olisko sun helpompaa olla sitten kotona? Ota asia niin, että töihin on kiva mennä välillä lepäämään kotoa ja kaikesta siitä mitä siellä on. Olisko sun mahdollista aloittaa jokin osittainen hoitovapaa tai vuorotteluvapaa tms. Se voi tuoda helpotusta tilanteeseen.
Itselläni ei ole vakipaikkaa, mutta niin ihanat työkaverit ja työ, että viihdyn just siks siellä, ja pääsen "rentoutumaan" sinne kodin touhuista.
HOidat duunisi ja sillä selvä, olet poissa kun niin pitää tehdä. Éi kannata alkaa murehtia turhia. Ja sitäpaitsi, tosiaan, miksi työtön mies ei voisi hoitaa lasten vaatimia menoja?
Tämän miehen työttömyyden aikana en tietystikään ole lasten takia ollut poissa, mutta olin itse tässä pois töistä ensin keuhkoputkentulehduksen takia, joka sitten paheni keuhkokuumeeksi ja olin sairaslomalla kuukauden.
Nyt kun eivät oo enää pahemmin voineet valittaa poissaoloista kun mies on työttömänä niin valitetaan/kytätään muuta ja keksitään olemattomia asioita. Olen todella kypsä ja väsynyt tähän. Yritän olla välittämättä tuosta kaikesta, mutta ei vaan onnistu.
ap
Miks sä oot sit lasten sairauksien takia pois töistä jos mies on työttömänä? Aika moni pomo kattois kieroon jos noin tekis. Rankkaa sulla varmasti on mutta olisko sun helpompaa olla sitten kotona? Ota asia niin, että töihin on kiva mennä välillä lepäämään kotoa ja kaikesta siitä mitä siellä on. Olisko sun mahdollista aloittaa jokin osittainen hoitovapaa tai vuorotteluvapaa tms. Se voi tuoda helpotusta tilanteeseen.
Itselläni ei ole vakipaikkaa, mutta niin ihanat työkaverit ja työ, että viihdyn just siks siellä, ja pääsen "rentoutumaan" sinne kodin touhuista.
se velvoittaa työterveyslääkärin kutsumaan koolle verkostopalaverin, jossa tapaavat työntekijä ja työnantajan edustajat ja asioita käydään läpi. Olisi hyvä jos saisit luottamusmiehen mukaasi. Asia käsiteltäisiin ja muutostarpeista päätettäisiin yhdessä.
että nostaisit työpaikalla kissan pöydälle ja keskustelisit esimiehen kanssa asiasta? Sanoisit rohkeasti että sinusta tuntuu että sinun poissaolojasi kytätään erikoisen tarkkaan.
sano pomolle että koet, että sinua kohdellaan epäreilusti.
Jäin sairaslomalle masennuksen enkä minkään vitutuksen takia. En koskaan palannut sairasloman jälkeen takaisin samaan työpaikkaan vaan irtisanouduin ja muutaman vuoden päästä sain muualta töitä.
toiset työntekijät osaavat olla niin, etteivät he mitään ole tehneet. Yritin tästä jo aiemmin puhua, mutta en vaan jaksanut viedä sillon loppuun asti.
Nyt on vaihtoehtoina joko ottaa tämä esille töissä ja vaatia toimia tämän suhteen, jotta voisin jatkaa töissä ilman, että täytyy joka aamu tsempata itsensä lähtemään töihin ja yrittää kestää kaikki v**tu*l*t. Työni on jo itsessään erittäin haastavaa ja henkisesti rasittavaa ja siihen päälle vielä surkea työilmapiiri niin jokaisen päivän jälkeen olen ihan loppu.
En mielelläni työstäni eroaisi, koska on hyvin todennäköistä, ettei mieheni saa töitä ainakaan vuoteen ja tämä työ on sellaista mitä haluan tehdä ja työajat on ihanteelliset jne. Työilmapiiri kun ois edes siedettävä eikä tällainen mitä nyt niin jatkaminen varmasti onnistuisi.
ap
että nostaisit työpaikalla kissan pöydälle ja keskustelisit esimiehen kanssa asiasta? Sanoisit rohkeasti että sinusta tuntuu että sinun poissaolojasi kytätään erikoisen tarkkaan.
se velvoittaa työterveyslääkärin kutsumaan koolle verkostopalaverin, jossa tapaavat työntekijä ja työnantajan edustajat ja asioita käydään läpi. Olisi hyvä jos saisit luottamusmiehen mukaasi. Asia käsiteltäisiin ja muutostarpeista päätettäisiin yhdessä.
etkä sitäpaitsi ole masentunut vaan VITTUUNTUNUT, niillä on ihan vissi ero.
se velvoittaa työterveyslääkärin kutsumaan koolle verkostopalaverin, jossa tapaavat työntekijä ja työnantajan edustajat ja asioita käydään läpi. Olisi hyvä jos saisit luottamusmiehen mukaasi. Asia käsiteltäisiin ja muutostarpeista päätettäisiin yhdessä.
Kun meillä kävi vastaava ja työterveyshuolto halusi pitää ns. verkostopalaverin työpaikalla, firma irtisanoi sopimuksen ko. lääkäriaseman kanssa ja vaihtoi toiseen. Ei pidetty palavereita, ei todellakaan.
Saathan omaishoidonpalkkiota? Vielä vammaisesta lapsesta pitäisi saada korotettua hoitotukea, sekä adhd lapsesta hoitotukea.
Olen ollut kotona 10v. ja meillä kehitysvammainen lapsi, joka käy koulua.
Kuopus ollut ylivilkas.
Saan omaishoidonpalkkiota, korotettua hoitotukea ja alinta hoitotukea kuopuksesta( vähän aikaa).
Meillä ei ole autoa ja asutaan aso rivarissa.
Elämä on täynnä valintoja.
Nyt ensi viikolla haen harjoittelupaikkaa ja katsoin, että viisainta olla työelämästä pois. Nyt voin jo mennä töihin, kun pojat on 6v. ja 8v. ja kuntoutus on purrut hyvin.
En olisi jaksanut tehdä töitä, kun esikoinen oli pieni. Nyt jo puhuu ja ymmärtää puhetta, mutta pienenä ei toiminut mikään.
erityisesti kun et tiedä minkä ikäisiä ap:n lapset ovat...